KOHTAAMISIA Kävimme Kaarinan kinossa katsomassa Olavi Virta elokuva. Se herkisti omat muistot yli 50 -vuoden taakse. Kerran meitä hälytettiin 1960-luvulla Ilomantsin lavalle korvaamaan… soittojoukkue, joka oli tullut paikalle humalassa ja poliisit veivät pojat putkaan; ilmeisesti ”kuntotestissä” tuli kärhämää. Emme nähneet poistettua solistia ja yhtyettä, mutta kyllä se paikalla selville tuli, sen verran pettymystä yleisöstä ilmeni. […]
TUNNUSTAN, jotta olen ollut isän roolissa ALISUORITTAJA; minulla on ollut aikuisen miehen malli vain kymmenvuotiaaksi asti, kun kasvatusisäni menehtyi 55-vuotiaana. Muistan toki hänet hyvin mielenkuvina. ISÄNI osalta minulla on ollut ”mielikuvitusisä”, ihan näille vuosikymmenille asti. Nykyisin nimitän sitä ”KAARLOKSI”; joka ojentaa minua hyvin usein kun olen hölmöillyt. Kaarlon keksi edesmennyt, hyvä ystäväni, kun hän usein
Kuvat: Terttu Ravi. Teksti: https://willimiehenjaljilla.blogspot.com/2019/10/taipale-hiekkakuoppakorsun-muistomerkki.html?showComment=1572619284824#c2299196096989746532 … luvalla. Tämä muistomerkki on nyt tällä erää blogini viimeinen Lappeenrannan ulkopuolinen kohde. No, jos joku lähettää minulle kuvia jostakin kohteesta, niin tokihan minä yritän sen johonkin kohtaan survaista, mutta vapaat päivät ovat melkoisen vähissä….. Toki aion päivittää blogiani säännöllisen epäsäännöllisesti jatkossakin, joten kaikille uusillekin löytyy sopiva ajankohta. Valitettavasti haluan
Antti ja Liisa Kannus Antin ja Liisan tyttären tyttären pojalta Robertilta saatujen sähköpostiviestien, kirjeiden ja valokuvien, sekä sukukartan mukaan perillisiä on koko liuta. Antti ja Liisa eivät, sukutiedon mukaan, käyneet synnyinmaassaan elämänsä aikana. Antti ja Liisa Kannuksen jälkipolven edustajia, asuvat Yhdysvalloissa. Robert (Best) oikealla. Hänen kansaan kävimme sähköpostikeskusteluj, jotka päätttyivät Tsernobylin ydinvoimalan räjähdyksen jälkeen
On sitä ollut otsaa… Oppikoulun ekaluokalla 1951, konventiksi nimitetyssä, nykyisin disco-illan ohjelmassa esitin Muurarit-iskelmän… Kevat toi, kevät toi muurarin… Nämä olivat illanviettoja, joissa oli aluksi ohjelmaosuus ja lopuksi, koska tanssia ei saanut, tanhuttiin pyörimällä piiriä, useimmiten laulettiin ”kehrää kehrää tyttönen, huomenna saat sinä sulhasen ..” jne; jännittävintä oli se osuuko kohdalleni Salme, johon olin ihastunut
Otsikkokuvassa Hautamäen talo 1978 Jalasjärven Hirvikylässä. Alakuvassa Nivalan kirkonkylää 1912. ISOVANHEMPIEMME elämänkaaresta Minua kiinnostaa Anselmi ja Liisa Hautamäen suuri ratkaisu Venäjän tsaarinajan sortovuosilta. Mikä sain 29-vuotiaan Anselmin ja 23 -vuotiaan Liisan lähtemään etelä-pohjanmaalta Jalasjärveltä. 4 -vuotiaan Huldan ja 2 -vuotiaan Susannan kanssa – minkälaisiin olosuhteisiin Nivalan Ruuskanperälle? Nivalan historiassa pitäjä on ollut luovuttaja… Ajalla 1800-1900
Sotaväen jälkeen palasin Joensuuhun. Joensuulaisen Hallmanin Rautakaupan kotitalouskone- ja rakennustarvikeosastolla ollessani, keikkailin viikonloppuisin. Jorma Karttusen kvintetti, joka perustettiin 1962, oli ensin neljän ja varsin pian viiden pojan yhtye (Jorma kuvassa). Meillä oli toisena suomalaisista keikkaporukoista hammond-urut; Erkki Ertamalla oli ensimmäsenä. (kuva). Yhtyeen johtajan ja laulusolistin Jorman isä omisti Joensuussa leipomon ja isänsä sairastui vakavasti ja
Kuvassa näkymä lossimökin rannalta yli Kymijoen, vastarannalla mäen päällä pilkottaa valkoinen Virtalan talo. Tässä kohdassa on toiminut vastaavanlainen kapulalossi kuin kuvassa ennen koskien valjastamista sähkön tuotantoon. Tilanne Virtalan pihalta keskiviikkona 18. heinäkuuta 2018. Kaipuu… Suurinpiirtein samoilta näkymiltä heinäkuussa 2018 Lähes sama kohta, aikaero 80 vuotta. ELOKUVA… On lautalla pienoinen kahvila, kuvattu osin Iitin Mankalassa 1952.
Maisemat lossimökiltä ja Virtalasta – Iitin Mankalassa Read More »
Kuvat pääsiäisen tienoilla Nivalan Haapaperältä 2018 Jukka Vinnurva. Kalajoki virtaa läpi tämän maiseman ja keväisin, ennen 1970-luvulla tehtyjä pengerryksiä kuvan maisemassa joki tulvi hyvinkin laajalla alueella. Keväät toivat vuosittain ”latomeren” rantaniityille mahtavat kurkilaumat. Ne soitannot eivät elämässäni unohdu. Nimittäin kossiporukalla soutelimme ”öykillä” sarkaojia pitkin melkein keskelle kurkilaumaa … soidinhuumassaan ne päästivät hyvinkin lähelle… Toinen kiinnostuksen
Kuvien kantapäästä ja nilkasta pitäisi kehkeytyä vielä osa kävelykuntoista jalkaa… kts. leikkausten eri vaiheista kuvat alla. Tilanne 2. lokakuuta 2014. Muutosta on havaittavissa. Tilanne 21. helmikuuta 2014 Sarkooma-syöpä seitsemän kuukautta ensimmäisestä leikkauksesta.. sädehoidon jälkeen… * * * Tässä on lopputulena nilkasta lauantaina 8. kesäkuuta 2013; viiden lihas- ja ihonsiirtoleikkausten jälkeen. Nämä siirteet
VUOSI 2017 OLI POIKKEUSAIKAA. Suurin tapaus oli saada (elokuussa) haltuun alempi taulu, joka on tämän ruudun takana seinällä. (Kuvan alkuperäinen ripustin vetää taulun vinoon.) Vahvinta tunnetilaani vaikuttavaa on ollut lapsuudestani asti suljettuna olleiden mielenkuvaluukkujen avautuminen… on tietysti myös ikäkysymys kun on seestyneellä mielellä saanut mennä mm. isäni henkilöhistoriaan sisälle. Samalla liittyvät muista, etenkin nuoruusajan, muistoista
Juice Leskisen suhteen on minulla henkilökohtainen yhteys, jos niin voi sanoa, vuosilta kun olin tienhaarassa ja vietin joulun ajan Teneriffalla, 1980-luvun lopulla. Siellä eräässä baarissa – istui meitä vain kaksi asiakasta. Emme puhuneet toisillemme koko aikana sanaakaan. Toki hoksasin otsahuivista toisen aaiakkaan Juice Leskiseksi… henkisesti himmelissä. niin kuin siinä ajassa itsekkin… Mutta omin voimin ”duunia
Jaa: