Aihearkisto: Liisa ja Anselmi Hautamäki, sukuverkko

Anselmi ja Liisa Hautamäki

Otsikkokuvassa Hautamäen talo 1978 Jalasjärven Hirvikylässä.

Alakuvassa Nivalan kirkonkylää 1912.

Nivalan kirkonkylä 1912

ISOVANHEMPIEMME elämänkaaresta

Minua kiinnostaa Anselmi ja Liisa Hautamäen suuri ratkaisu Venäjän tsaarinajan sortovuosilta. Mikä sain 29-vuotiaan Anselmin ja 23 -vuotiaan Liisan lähtemään etelä-pohjanmaalta Jalasjärveltä. 4 -vuotiaan Huldan ja 2 -vuotiaan Susannan kanssa – minkälaisiin olosuhteisiin Nivalan Ruuskanperälle?

Nivalan historiassa pitäjä on ollut luovuttaja… Ajalla 1800-1900 lukujen vaihteessa tosin muuttovirta etelä-pohjanmaalta Nivalaan tuotti raivaajaperheitä ja sen kaltaisesta on Anselmin ja Liisan kohdalla kysymys.
 
Siis Tsaarivallan aikaan osuu katovuosia, muutokset maanomistusoikeuksissa. Anselmi on kokenut nämä vaiheet. Hän kuoli 66-vuotiaana ja Liisalle jäi vastuulleen elannon ylläpito suuren lapsijoukon kanssa, Pojista Salomo oli isän kuollessa 34-vuotias, Anselm 31 -vuotias ja Aate Matias 12 -vuotias.

Ruuskankylän koulukuvassa Aate Matias edessä toinen oikealta.

Liisa -mummo eli 73-vuotiaaksi, joten sai tietää nuorimman poikansa Aate Matiaksen kohtalon talvisodassa. Oletan ettei Aate Matiaksen vanhemmista veljistä kukaan osallistunut sotaan. Sisällisodan aikaan Ukko-Anselmi oli 56 -vuotias. Salomo oli 24 -vuotias ja Anselm 21 -vuotias ja Aate Matias 2 -vuotias. Mitä Nivalan alueella tapahtui 1918 on varmaan tallennettu.

Tarkoitukseni on ottaa asiat esille tunteella ja kunnioituksella, huomioiden ajan asenteet ja olosuhteet – elämä ei ole ollut helppoa, Tämän ajan ihmiset eivät selviytyisi niillä keinoilla ja mahdollisuuksilla mitä yhteiskunnan rakenteet tarjosivat syrjäkylien ns. haja-asutusalueiden asukkaille. Silti niistä perheistä kasvoi ja kehittyi Aate Matiaksen kaltaisia suomalaisen yhteiskunnan puolustajia, jotka mahdollistivat (meille) jälkipolville KANSALLISEN moraalin ja oikeudentunnon.

Itse pohdin * SUOMESSA OLEMME kansalaistasolla selviytyneet talvisodasta, jatkosodasta, sotakorvuksista, 1960-luvun maaltamuutosta. 1970-luvun energiakriisistä, 1990- luvun pankkien kriisistä (eivät kaikki):
* Selviydymmekö 2010-luvun EU:n luottokriisin, sisäpolitiikan juonitteluista ja valtapelistä, etenkin SOTE-politiikan seurauksista?

Tässä kuvassa Aate Matiaksen (kentälle jääneenä) siunaustilaisuudesta huhtikuussa 1940. Liisa-mummo edessä keskellä.

Anselmi ja Liisa Hautamäen hautakivi Nivalan uudella hautausmaalla.

Itsenäisyydelle 2017

ISÄNI, Aate Matias Hautamäki juhannuslomalla sotaväestä 1938. Matkalaukussa harmonikka (?).

Kunniavartio 6.12.2017 Nivalan sotavainajien muistotilaisuudessa. Valokuvat (2) alla Timo Perkkiö.

Hautaristit 7.12.2017, Aate Matiaksen risti neljäs rivi oikealla, seppele pystyasennossa.

Lippulinnan kunnianosoitus… (valokuva Riitta Haapala)

Miika Tervola kunniavartiossa Aate Matiaksen hautaristillä.

Marskin ilmoitus

SUURI EPÄTIETOISUUS kentälle jääneiden kohtalosta

 
Esimerkiksi…
Monet omaiset saivat lisätietoja rintamalle jääneiden perheenjäsentensä kohtalosta sotilaiden kotiuttamisen jälkeen. Vanhemmat saivat varmistuksen esikoisensa kaatumisesta tutulta nuorukaiselta. Hän oli palvellut samassa yksikössä ja nähnyt, miten Einoon osui eikä mitään ollut tehtävissä. Tilanne oli ollut sellainen, että kaveri oli ollut pakko jättää Viipurinlahden Suonionsaareen.
 

Jospa sittenkin sotavankina…
 
Epävarmat tiedot eivät poistaneet omaisten surua ja epävarmuutta. – Jospa kentälle jääneeksi julistettu isä, poika, veli tai puoliso sittenkin on jäänyt neuvostosotilaiden vangiksi, ja palaa vielä kotiin!
 
1990-luvun puolivälistä lähtien talvi- ja jatkosotien taistelupaikoille kaatuneiden suomalaissotilaiden jäänteitä etsineet ja Suomeen tuoneet vapaaehtoiset etsintäpartiot ovat poistaneet lukuisten omaisten epävarmuuden.
 
Nämä IITIN komppanian talvisodassa Karjalan kannaksella 15.2.1940 Muolaan Punnuksessa puna-armeijan hyökkäyksessä tuhoutuneet 18 nuorta miestä jäivät kentälle. Heidän joukkohautansa on mahdollisesti paikannettu. Isäni, Aate Matias Hautamäen tyhjä arkku on siunattu Nivalan kirkkomaahan.
 

TALVISODAN viimeisten sankarihautajaisten

yhteydessä Nivalan sankarihautausmaahan huhtikuun puolivälissä 1940 todennäköisesti siunattiin myös kentälle jääneet, myös Aate Matias Hautamäki. Nämä kuvat ovat niistä hautajaisista. Lotat ja suojeluskuntalaiset olivat kunniavartiostossa kirkossa ja sankarihaudalla

Tässä kuvassa talvisodan vainajat 13.10.1940.

Nivalan kirkkomaalla. kuva kesältä 2017. Aate Matiaksen risti ensimmäisenä oikealla ja nimet muistopaadessa.


 

KURJET, cranes…

”Mun vallanut on joskus outo mielle, et miehet sodast palaamattomat,
ei kaatuneetkaan maalle hurmeiselle, vaan valkokurjiks silloin muuttuivat.
Ain niiltä ajoin tuonen kurjet lentää ja ankeasti meille ääntelee,
siksi lie kaiho syömeen usein entää silmät kun taivahalle tähyilee.”.
 

 
Vaan ajast toiseen uupuneena soutaa, tuo kurki illan aivan viimeisen,
sen ehkä määrä on mun poies noutaa, ja liittää tuonen parveen valkoiseen.
Niin koittaa päivä kurkiaura saa, taas kutsun sinimustaan uinuvaan
ja lailla linnun taivaan kaaren alla uikutan teille inehmoille maan.

* * *

Syksyn tullen yli maan taas kurjet lentää
Murhemielin katson aina lentoaan
Ja korviin mulle niiden kutsu entää
Ne minut viedä tahtoo mukanaan
Voi paikan tyhjän myöskin aina näyttää
Nuo suuret linnut mulle aurassaan
Mä jospa voisin kerran paikan täyttää
Ja surut heittää pois kylmän maan
 
Kurjet lentää kohti taivaan kaukorantaa
Lähtö niiden on kuin lähtö ystäväin
Mä uskon että kurjet sua kantaa
Kun kerran lähdit pois mun viereltäin
Ja siksi säilytän mä toivon hauraan
Nyt aina kannan vain sen mielessäin
Käy tieni tää se kerran kurkiauraan
En silloin koskaan jää yksinäin

17. maaliskuuta 2017, facebook-viesti

Hyvää iltaa Ylivieskasta! Anteeksi, että viestittelen näin tuntemattomana! Olen Riitta Rautaoja os. Hautamäki. Edesmennyt isäni oli Onni Hautamäki (kuollut heinäkuussa 2004), ja hänen äitinsä Elviira Pääkkö os. Hautamäki.

Mielenkiintoni heräsi tänään, kun kommentoit serkkuni Helena Tervon kuvaa ja mainitsit yhteisen esi-isän Anselmi Hautamäen. Tutkiskelin sinun ja yrityksesi sivuja. Kiinnostukseni heräsi, kun huomasin isäsi olleen Aate Matias Hautamäki. Isäsi valokuva on ollut aina lapsuudenkotini seinällä ja isälleni Aate-isäsi oli todella rakas.

Tieto, että hänen viimeinen leposijansa on löytynyt, on huojentava. Isäni odotti koko ikänsä tätä tietoa. Äidilläni on jonkinverran kuvia Aate-sedästä (kuten olemme aina kutsuneet häntä). Lisäksi Kärsämäellä lapsuudenkodissani on jokin ansioristi tms. sekä jokin paperi (arvokkaan näköinen) sota-ajalta, Ne ovat siellä, joten en pysty nyt liittämään kuvaa tähän niistä.

Toivon, että olisit yhteydessä vaikka tämän facebookin välityksellä siitä, millaisia ajatuksia tämä minun viestini herättää. Hyvää illanjatkoa!

Kuva Riitta Rautaoja

17. maaliskuuta 2017 22:59

Kalevi
VOI TAIVAS. Miten sen ilmaisen… Tämän suurempaa juttua en heti mieleeni saa. Ymmärtääkseni Elviira on tätini? Mutta nythän nämä asiat toivottavasti selviävät.

TÄSTÄ SE ALKOI.

Kuvassa Karjalan kannaksella Muolaan Punnuksessa, punaisella renkaalla merkitty, kansakoulun pihakaivon paikka, joka tiettävästi on joukkohauta, jossa tämän mukaan isäni on.

Marskin ilmoitus