(11.11-2022) Saamelaiskäräjät… lakimuutos

Juha Tapiolan selvitys…

Saamelaiskäräjälakia koskeva muutos on viime päivinä aiheuttanut julkista keskustelua valtakunnan ylintä tasoa myöten. Hyvää tässä on ainakin se, että asiaa yritetään vihdoin ratkaista.

Saamelaisten parlamentti eli Saamelaiskäräjät on Suomen saamelaisten korkein poliittinen elin, joka edustaa saamelaisia kansallisissa ja kansainvälisissä yhteyksissä. Saamelaiskäräjien 21 jäsentä ja neljä varajäsentä valitaan joka neljäs vuosi toimeenpantavilla vaaleilla. Jokaisesta saamelaisten kotiseutualueen kunnasta valitaan vähintään kolme edustajaa.

Pääministeri Jyrki Kataisen 22.6.2011 hallitusohjelman mukaan saamelaisten kulttuuri-itsehallinnon ja saamelaiskäräjien toimintaedellytyksiä kehitetään. Myös Sipilän sekä Rinteen/Marinin hallitusohjelmissa on luvattu samaa. Kataisen/Stubbin ja Sipilän hallituskausilla saamelaiskäräjälakia ei ole saatu muutettua. Marinin hallitus olisi Keskustaa lukuun ottamatta valmis esittämään eduskunnalle saamelaiskäräjälain muuttamista siten, että saamelaisuus määriteltäisiin kielen pohjalta. Laki vastaisi tällöin Ruotsin ja Norjan saamelaismääritelmää.
Peruskysymyksenä on, miten saamelaisuus määritetään. Vuoteen 1995 saakka saamelaisuus määriteltiin kielellisin perustein ja edellytyksenä oli, että hän itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään. Vuonna 1995 säädetyssä saamelaiskäräjälaissa saamelaismääritelmään lisättiin etnisen kieliperusteen lisäksi ns. lappalaispykälä, jonka mukaan saamelainen on myös sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa. Näiden kirjojen keskeisin peruste liittyy maanomistukseen sekä veronkantoon. Tärkeintä 1700 -luvulla on ollut saada kaikki Suomen pohjoisella alueella Torniosta, Kainuusta ja Kuusamosta pohjoiseen rekisteröityä valtion asukkaiksi ja saada verot kerättyä. Sivistyneen arvauksen mukaan edellä mainittuihin asiakirjoihin merkittyjen henkilöiden jälkeläisiä on satoja tuhansia.
Näihin nyt keskustelun ytimessä oleviin lappalaisrekistereihin on merkitty saamelaisten lisäksi varsin todennäköisesti paljon myös uudisasukkaina suomalaisia sekä alueelle muuttaneita norjalaisia, ruotsalaisia ja venäläisiä. Suuri osa rekisteriin merkityistä saamelaisista ovat suomalaistuneet jo vuosisatoja sitten eikä heillä tai heidän jälkeläisillään ole mitään siteitä saamelaisuuteen.
Vuoden 1995 muutos saamelaismääritelmään ei aiheuttanut erityistä kiinnostusta, koska saamelaisrekisteriin hakeuduttiin tämän jälkeenkin pääsääntöisesti vain kielellisillä perusteilla. Tilanne muuttui, kun eduskunnalle annettiin hallituksen esitys (HE 264/2014 vp) ILO 169 –sopimuksen ratifioimiseksi. Etenkin sosiaalisessa mediassa julistettiin narratiivina se, että ILO169-sopimuksen jälkeen saamelaiset saisivat perusteettomia henkilökohtaisia oikeuksia ja suomalaiset joutuisivat sorron kohteeksi saamelaisalueella. Narratiivi osui ja upposi eduskuntaa myöten ja puhemiesneuvosto päätti 13.3.2015 jättää asian pöydälle ja siellä se pölyttyy edelleen. Putinin narratiivit Venäjällä ja Trumpin Yhdysvalloissa ovat tuoneet narratiivit suuren yleisön tietoisuuteen. Saamelaiset ovat saaneet tottua keksittyihin narratiiveihin jo vuosikymmeniä.
Ryntäys saamelaisrekisteriin alkoi eduskunnalle annetun ILO 169 -sopimuksen jälkeen kuin pyörremyrsky. Vuoden 2015 saamelaiskäräjävaaleihin hyväksyttiin 576 uutta äänestäjää ja niistä suuri osa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksillä, joiden perustana ovat olleet jopa 300 vuotta vanhat maa-, veronkanto- tai henkikirjat. Korkein hallinto-oikeus on jatkanut samoilla linjoilla vuodesta toiseen. Tämä on johtanut siihen, että saamelaiskäräjien jäsenistä noin kolmannes on jo korkeimman hallinto-oikeuden siunaamia saamelaisia. Jos näin jatkuu, niin on vain ajan kysymys, milloin nämä henkilöt ovat saamelaiskäräjillä enemmistönä. Tällöin saamelaiskäräjät on tosiasiassa suomalaistettu. Minä ymmärrän hyvin sen, että korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä saamelaisen statuksen saaneet vastustavat saamelaiskäräjälain muutosta ja siihen heillä on perusteltu henkilökohtainen syy.
Saamelaisuudessa keskeistä on kieli ja kulttuuri sekä siihen liittyvä yhteisön jäsenyys. Kyse on kasvamisesta ja elämisestä saamelaisten sosiaalisen ja kielellisen yhteisön jäsenenä. Korkeimman oikeuden hyväksymillä saamelaisilla ei ole tätä yhteyttä ja heillä on aivan muu motiivi kuin saamen kielen ja kulttuurin säilyttäminen. Jos heistä muodostuu saamelaisten enemmistö, niin saamen kieli ja kulttuuri ovat pulassa. Tilannetta ei helpota sekään, että tällä hetkellä yli 60 % saamelaisista asuu kotiseutualueensa ulkopuolella, mikä on myös riski saamelaisuuden säilymiselle ja nopeuttaa saamelaisten sulautumista valtaväestöön.
Kataisen/Stubbin hallituksen eduskunnalle antama esitys ILO 169 –sopimuksen ratifioimiseksi on johtanut saamelaisten näkökulmasta paradoksiseen lopputulokseen. Tarkoituksena oli varmasti vilpitön halu edistää saamelaisten asioita, mutta korkeimman hallinto-oikeuden linjauksella se on johtanut saamelaiskäräjien suomalaistumiseen. Saamelaislapsia pakkosuomalaistettiin sotien jälkeen 1940-luvun lopulta lähtien aina 1970 -luvulle saakka laittamalla heidät suomalaisiin asuntolakouluihin. Tässä assimilaatiossa ei onnistuttu, mutta nyt tilanne on saamelaisten kannalta todella huolestuttava, jos saamelaiskäräjälakia ei saada muutettua poistamalla laista ns. lappalaispykälä.
Suomi on saanut toistuvasti moitteita YK:n alaisilta kansainvälisiltä elimiltä saamelaisten oikeuksien loukkaamisesta, etenkin koskien vaaliluetteloon merkitsemistä. Näillä ei ole vielä tähän mennessä ollut mitään merkitystä.
Kaikki seitsemän Lapista valittua kansanedustajaa vastustavat lappalaismääritelmän poistamista saamelaiskäräjälaista. Tämä on varsin luonnollista, koska saamelaisten äänimäärä on marginaalinen Lapin kokonaisäänimäärään verrattuna ja tämä tarkoittaa käytännössä sitä, Lapista kansanedustajat valitaan suomalaisten äänillä. Lapissa vaaleissa saa ääniä enemmän saamelaisiin kohdistuvilla piilorasistisilla mielipiteillä kuin saamen kielen ja kulttuurin puolustamisella. Voi jopa sanoa, että Lapissa on suoranainen poliittinen itsemurha lähteä puolustamaan voimakkaasti saamelaisia. Tältä osin viittaan Lapin pitkäaikaisen kansanedustajan (1975 – 2011) Esko-Juhani Tennilä toteamukseen 18.1.2015 Yle Ykkösaamun kolumnissaan: ”Lapin kansanedustajat vastustavat alkuperäiskansojen oikeuksien ILO 169 -sopimusta, koska he laskevat ääniä. Lapissa on vähän saamelaisia verrattuna suomalaisiin äänestäjiin, Tennilä valottaa.”

Erilaisuuden arvot

Juice Leskisen

suhteen on minulla henkilökohtainen yhteys, jos niin voi sanoa, vuosilta kun olin tienhaarassa ja vietin joulun ajan Teneriffalla, 1980-luvun lopulla. Siellä eräässä baarissa – istui meitä vain kaksi asiakasta. Emme puhuneet toisillemme koko aikana sanaakaan.

Toki hoksasin otsahuivista toisen aaiakkaan Juice Leskiseksi… henkisesti himmelissä. niin kuin siinä ajassa itsekkin…
Mutta omin voimin ”duunia tekemällä” jatkoin elämässä uralla ja aina ”viidestoista yö saapuu” … mielenkuvana kohtaamisesta, kun kaveri on todella pohjalla…

Ongelmana minulla ei ollut alkoholi, eikä aineet. Paineita oli nonsoleraamisesta, työyhteisön vähättelevissä asenteissa: Tää-on-taas-niitä-Kallen-höpötyksiä-tyylistä… aiheuttivat unettomuutta, sekä masennusta, josta silloin ei vielä paljoakaan julkisesti puhuttu.

”EI SAANUT POIKETA porukan oletusarviosta…
Työurani aikana poikkesin suurpiirteisyydestä, joka ay-toimitsijoissa melko yleisesti on vallinnut.
Joidenkin kollegoiden mielestä minulla oli – vähän pahakin – tapa paneutua asioihin – ottaa oikeasti selvää. Olla erilainen, irti porukasta.”

Työterveyslääkäri kirjoitti unilääkereseptin, josta käytin yhden kuurin… En halunnut riippuvuutta niihin. Jos kuka on yö, yön perään joutunut ”laskemaan lampaita”, tietää ongelman.

Aika-ajoin pitää tutkailla (ei kovin hyvin järjestyksessä olevaa) arkistoa ja siinä yhteydessä näkyville tulee kansioita, joissa on historiaa…

sopanent Julkaisen ”retrona” edesmenneen, arvostamani, pitkäaikaisen työtoverini Taisto Sopasen (kuvassa) analyyttisenä luonnehditana ja huomioina persoonastani TÄSMÄTIETO -lehdessä 24.3.1997.

Taisto Sopanen on STTK-laisen Teknisten Liiton (nyk. Ammattiliitto PRO) ensimmäinen koulutuspäällikkö… Hän on suunnitellut ja toteuttanut käytännössä toimihenkilöille järjestökoulutusohjelmia.

Hallussani on niistä kopioita. Osio artikkelista:

Ikärasismi työllistymisen esteenä on nyt tutkittu juttu.


Kuvateksti; Kalevi Kannus; kyntömies, joka voi katsoa kyntämäänsä suoraa vakoa.
 
Kukapa ei olisi joskus istunut kaljaringissä jossa on keskusteltu – ikärasismin vaikutuksesta – työllistymiseen. Siis tapauksista joissa työtä hakeva on keskustelijoiden mielestä parhaassa työiässä, mutta työnantajan mielestä auttamattomasti liian vanha.
 
Useinkaan keskustelijoilla ei ole kuulopuheita tai lehtijuttuja läheisempää kosketusta koko ongelmaan. Näin asioiden vain yleisesti otaksutaan olevan.
 
Turun alueasiamies Kalevi Kannus (Kalle) katkoo aamukampansa viimeisiä piikkejä. Hän on jo tovin totutellut tulevaan osaansa olemalla osa-aikaeläkkeellä reilut puolitoista vuotta. Aamukampa on ensi elokuussa sitten enää pelkkä ranka.
 
Kalle, kuten tuttavallisesti häntä täastäedes kutsumme on ollut liiton palveluksessa reilut kaksikymmentäkaksi vuotta. Hän on koko uransa aikana poikennut siitä imagosta joka ay-toimitsijoista melko yleisesti on vallalla. Että liippaistaan asioita enempi niin kuin vähän pinnalta. Kallella on ollut – joidenkin mielestä vähän pahakin – tapa paneutua asioihin syvällisesti ja kokonaisvaltaisesti.
 

Kysely ikärasismista

 
Toki Kallekin on istunut seuroissa joissa on ikärasismi ollut käsittelyn kohteena. Mutta eihän pelkkä luulottelu Kallelle riittänyt. Niinpä hän toimi hyvin kuvaansa sopivasti.
 
Hän lähetti 750. Varsinais-Suomen piirin työttömälle tekniselle toimihenkilölle kyselylomkkeen.
 
Lomakkeen saajat olivat tasainen jakauma työttömistä ikään. koulutukseen, kokemukseen ja sukupuolijakaumaan nähden. Heiltä kysyttiin mm. syytä työllistymättömyyteensä. Lomakkeessa oli oli valmiiksi tarjolla ikä, koulutus, eli pätevyys, kokemus – jos liian vähän ja tarjolla olleisiin tehtäviin ylikoulutus. Myös omat merkillepannut syyt saattoi kertoa,
 
Lomakkeen palautti 150 työtöntä. Heistä ylivoimaisesti suurin osa, 130 henkeä katsoi työllistymättömyytensä syyksi liian korkean iän. Yksi naispuolinen vastaaja oli liian nuori saadakseen tarjolla olleen työn.
 
Saamastaan palautteesta on Kalle tehnyt laajan yhteenvedon. Kolmekymmentäneljä sivuiseksi vihkoseksi nidottu raportti pitää sisällään seikkaperäisesti kyselyyn osallistuneiden mielipiteet. Siinä on myös muuta asiaanliittyvää materiaalia, mm. pari Kallen kirjettä, jotka on aikoinaan lähetetty silloiselle pääministerille Esko Aholle. Raporttia lienee halukkaiden saatavilla…
 

European Older Workers Network

ikarasKun Kalle käynnisti kyselynsä suhtautuivat siihen jotkut, kuten vähäinen palautusten määräkin kertoo: tää-on-taas-niitä-Kallen-höpötyksiä-tyyliin… Vaan eipä ole syytä suhtautua enää. Nyt on todettu arvovaltaiselta EU:n taholta (Euroopan Unionin komissiosta), että Kallen tutkimus aiheesta oli AINUT Euroopassa.
 
EU:n komissio käynnisti Euroopan Older Workers Network, yleiseurooppalaisen verkoston tutkimuksen. Siinä kartoitettiin mm. ikääntyvän työväestön, sekä työssä olevien, että työttömien elämäntilanteita ja työllistämiskoulutuksen vaikutuksia. Kallen tutkimus liitettiin tähän projektiin.
 
Muutenkin Kalle laajensi tutkimustaan Suomen osalta, Nyt kysyttiin 2300 työttömänä olleilta Varsinais-Suomen, Satakunnan, eski-Suomen. Lapin ja Kymin piirien alueilta samantyyppinen kysely, jonka tulokset liitettiin mainittuun yleiseurooppalaiseen tutkimukseen. Käytännössä nukaan tuli Jyväakylän Yliopiston tutkija, dosentti Tarja Tikkanen.
 

…/…
 

SURKUHUPAISAA

 
Ikärasismi – kyselyn raportti se tuli julkisuuteen YLEn TV 2:n Ajankohtainen kakkonen ohjelmassa samaan aikaan kun Tampereella oli Suomen EU-puheenjohtajuuskauden ensimmäinen valtioiden päämiesten konferenssi.
 

Selvityksen aikaan siis Suomessa ja Euroopassa valtaa piti Paavo Lipposen I-hallitus.
 
Raportti (kuvassa) aikaansaattoi minulle hallituksen moitteet. Työministeriön kansliapäällikkö Kimmo Nissilä toi henkilökohtaisesti (Turkuun) pääministerin erityisavustaja Rauno Saarelta moitekirjeen, jossa sanottiin tutkimukseni tuottaneet hallitukselle vakavaa haittaa… siis sitä ei olisi saanut tehdä saatikka julkistaa. Paperi lienee ”arkistossani”.
 
Tampereen EU-konferenssin aikaan meillä oli jo Jyväskylän yliopiston dosentti Tikkasen kanssa yhteisprojektina uusi em kysely. Mutta Turun postissa pantattiin kirjeiden lähetystä kaksitoista (12) päivää ennen kuin ne menivät jakeluun… Koskaan en saanut selvitystä viivytykseen syistä.
 

No, homma mutkistui muutenkin. Dosentti Tikkaselta Jyväskylän yliopisto eväsi määrärahat ja ohjasi hänet muihin tehtäviin; Laajennetun kyselyn raportti saatiin kuitenkin valmiiksi ja Tarja Tikkanen muutti Norjaan Trondheimín yliopistoon ja ESITTELI RAPORTIT siellä EU:n työllistämiskoulutuseminaarissa.

 
Seurauksella kuten Sopasen jutussa mainitaan EU:n komissio antoi Trondheimin yliopistolla kolmen miljoonan euron määrärahan viiden maan ikääntyvien työntekijöiden ja toimihenkiöiden European Older Workers Network. siis työelämään kelpoisuuden, eli kompetenssitutkimukseen. Tarja Tikkanen oli yksi tutkimusryhmän jäsenistä, edustaen norjalaista yliopistoa.
 
Minä aloitin elokuussa 1997 eläkeläisjakson elämäni amokjuoksussa ja olen jatkanut askareitani niitä Kallen-töölöntyö-höpötyksiä-tyyliin.
 

Lopuksi lainaus Sopasen artikkelista: ”Maan hallituksen (1997) ohjelmassa työttömyyden tavoitellaan vain puolittuvan. Loput ovat sitten kai liikaväestöä. josta ei tarvitse välittääkään. Mutta ay-liikkeellä ei ole varaa toimia näin. Sen on välitettävä kaikista jäsenistään ja tehtävä kaikkensa työttömien tilanteen korjaamiseksi, vaatii Kalle kyselyn raportissa.”
 
Toinen lainaus artikkelista: ”Olin erittäin hyvilläni kun Lipposen hallitus tuli Ahon pumpun tilalle. Uskoin, että’ palkansaajien alistaminen ja kurjistaminen loppuu tämän hallituksen toimesta.
Mutta olen syvästi pettynyt kun tämä on thatcherilaisempi kuin edeltäjänsä. Niin ikään olen pettynyt, kun olen joutunut näkemään tällaisen ay-liikkeen alennustilan, murehtii Kalle.
 
Kalevi Kannus

Sotaveteraanin muistolle

Keskiviikkona 12. lokakuuta 2022 saatettin viimeiselle matkalle 103 -vuotias sotaveteraani Tauno Junnikkala Nivalassa.

Valokuvassa Tauno Junnikkala jättää viimeisen tervehdyksen aseveljelle, isälleni Aate Matias Hautamäelle, Nivalassa 21. elokuuta 2021.

Sotaveteraani Tauno Junnikkalan pitkä elämä päättyi 25. syyskuuta 2022.

Tauno Junnikkalan muistolle:

Hymni soi holvissa hiljaa Tummana kaipuuta soi Aika on korjannut viljaa Sarka jo kynnetty on Ammoin me marssimme kahden Tulta löi taivas ja maa Rannoilta Äänisen lahden
Kelle nyt kertoa saa Maa-äiti suojaansa sulkee Vartija poissa jo on.

Kunnioittaen Kalevi Kannus