Ajassa, päiväkirjeitä

(18.6-2022) Entisaikain elämänkuhinaa…

Jätä kommentti

Pääskysestä ei päivääkään…
”Pilvisinä kylminä kesäpäivinö pääskysemot seurasivat karjaa ja keräsivät karjaa piinaavia, verta imeviä paarmoja ja kärpäsiä poikasilleen. Tätä katoavaa pölyttäjäpalvelua tuottivat ennen sotaa tuhannet pientilat, sekä evakoille ja rintamamiehille 1940-luvulla usein metsään raivatut laitumet uusia asutustiloja varten.”

…/…
Puutarhaneuvos Arno Kasvin kolumni 18.6.2022, Turun Sanomissa.

LAPSUUTENI kylämaisemasta on muisto Hietapellon pihapiiristä. jossa pitkän hirsitalon. sekä navetan ja tallin räystäiden alla oli joka kesä pääskysillä pesät.
Nykyisin olen saanut vuosikymmenten ajalla, kesä kerrallaan (ainakin toistaiseksi) seurata Turun Petreliuksessa parvekkeelta pääskysten taitolentoa asuntoalueemme yllä. Pesäpaikkojen sijaintia en tiedä.

Ajassa, päiväkirjeitä

(17.6-2022) Suomen oikea julkisuuskuva?

Jätä kommentti

VOIKO SUOMEN JULKISUUSKUVAAN LUOTTAA?
Adina Nivukosken kolumni: Älkää nyt oikeasti luulko, että haluamme ulkomaisia huippuosaajia Suomeen
Suomessa opiskelleet ulkomaalaiset haluavat maasta pois, ja ulkomailla opiskelleet suomalaiset eivät kelpaa kotimaansa töihin. Huippuosaajien tarvetta suitsutetaan liki hurmoksessa, mutta haavekuva paljastuu harhaksi, kun joku pitäisi oikeasti palkata.

Tästä kolumniin

Kalevi Kannus, face

Ajassa, päiväkirjeitä

”Pienen Suomen suuri Sauli”

Jätä kommentti

”Kukaan ei tee mitään toisen sinisten silmien vuoksi.”

Bismarck,
jota poliittisen historian professori L.A.Puntila usein siteerasi kansainvälisen politiikan luennoissaan

”Pienen Suomen suuri Sauli” – Seuraako Nato-huumaa Nato-krapula?

Ilta-Sanomien pelätyn kolumnistin Timo Haapalan yllä näkyvä jutun otsikko 21.5. kuvaa hyvin sitä nirvanaa, johon melkoinen määrä suomalaisia lankesi, kun jäsenhakemus saatiin Brysselin päämajaan. Sen jälkeen kaiken piti mennä läpihuutojuttuna. Kovin paljon ei jää jälkeen rouva Jenni Haukion huokailu, miten hänen mielensä ”täyttyy ylpeydestä” miehensä sankaritekojen edessä.

Rouva Haukio lähetti viestinsä jo hallituksen infotilaisuuden aikana, ja näin hän varmaankin täyttää antamaansa lupausta tukea miestään niin hyvissä kuin huonoissakin hankkeissa. Haapalan otsikko puolestaan menee varmaankin hänen viljelemänsä huumorin piikkiin, mutta keskustan puheenjohtajan ja Suomen valtiovarainministerin Annika Saarikon vuodatus vetää pakostakin masentavaksi. Hän sanoo Ilta-Sanomissa 21.5. tuntevansa ”syvää rauhaa” ja olevansa vakuuttunut siitä, että Suomi teki oikean ratkaisun 7-vuotiaan Aarni-pojan sukupolvelle.

Annika Saarikko, oletko aivan varma, että Aarni-poikasi tuntee syvää rauhaa, kun Venäjän puolustusministeri Sergei Soigu pystyttää itärajan taakse lupaamansa 12 sotilastukikohtaa? Puolustusministeri ja puoluetoverisi Antti Kaikkonen sanoi Ylen aamussa 31.5., että ”kyllä tämän kanssa pärjätään”. Mutta onko se syvän rauhan tae, josta on syytä olla onnellinen? Se on eri luku ja liikutus. Mitä mahtaa ajatella rouva Haukion 4-vuotias Aaro-poika? Onko hänkin ylpeä isästään, joka tekee pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavia päätöksiä lonkalta?

Samaan aikaan ministerit hokivat, että Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa.

Johtamisguru sekopäisenä

Järkyttävin tekstipäästö oli kuitenkin luettavissa Talouselämästä 22.5. Tämän hurmoshenkisen hengentuotteen oli työstänyt Sanna Suvanto-Harsaae, jonka Talouselämä on toistuvasti nimennyt Suomen talouselämän vaikutusvaltaisimmaksi naiseksi. Hän on siis johtamisen suuri guru, joten teksti on varmaan tarkkaan harkittua.

Hänen mukaansa ”Suomen pitäisi kyetä Nato-jäsenyyden kaltaiseen nopeaan päätöksentekoon muissakin isoissa asioissa”. ”Suomen hallitus ja presidentti Sauli Niinistö tekivät upeaa ja nopeaa työtä.” Hän sanoo, että ”poliitikot alkoivat nopeasti ja aktiivisesti johtaa kansaa ja yleistä mielipidettä Nato-myönteiseen suuntaan heti, kun Venäjän hyökkäys Ukrainaan oli alkanut”.

Tämä on höpöpuhetta. Ikävä kyllä asiat menivät täsmälleen päinvastoin: Tasavallan poliittinen johto harasi kauan vastaan, mutta kansalaisten säikähdys ja paniikkireaktio tarttui myös heihin ja vei mennessään. Hänen mukaansa tämä ”ainutlaatuinen ja nopea kouluesimerkki johtamisesta on saanut myös kansainvälistä tunnustusta”. Saakohan Suomi toisen rauhan Nobel-palkinnon?

Kirjoittajalla on ansiolistallaan suuri joukko suomalaisten ja pohjoismaisten yritysten hallituksen puheenjohtajuuksia ja jäsenyyksiä, joukossa mm Posti, Altia, Paulig ja SAS, mutta hän ei pysty tekemään eroa valiollisen ja yritysjohtamisen välillä. Yrityksen johtamisessa nopeus voi useinkin olla vahva kilpailuvaltti, mutta silloinkin hätäily voi kostautua, ja paniikki tai euforia on aina suuri riski.

Valtiollisessa johtamisessa harkinta vaatii aivan eri tavalla aikaa, ja muut tekijät ovat paljon tärkeämpiä, mm. se, miten se vaikuttaa tulevien sukupolvien elämään, vielä Aarnin ja Aaron lastenkin elämään. Nyt emme edes tiedä, miten se vaikuttaa omaan elämäämme. Eikä se näytä suuresti edes kiinnostavan.

Molemmissa pätee vanha perussääntö, että hätäilyllä saatu aikasäästö menetetään toteuttamisen ongelmissa moninkertaisesti.

Vanha sääntö näyttää toimivan: Aika ja energia, jonka päätöksen huonossa valmistelussa voittaa, menettää toteutuksen ongelmissa moninkertaisesti.

Sauli Niinistö varoitti pari vuotta sitten suomalaisia sortumasta naiiviuteen. Eiköhän vain kuitenkin jonkinasteiseen sinisilmäisyyteen luiskahdettu, kun uskottiin, että tämän suurusluokan asia hoituu yhdellä pikapuhelulla?” Voisiko olla mahdollista, että Erdogan jujutti Niinistön halpaan käyttääkseen tätä pelinappulana omassa valtapelissään?

Tilanne muistuttaa kovasti Karin piirrosta Hesarissa 1970-luvun metallin aikana. Siinä Helsingissä Stockmannin kulmalla takovat kolme seppää oli nimetty lakkojohtajien mukaan ja alla oli teksti: ”On taottava niin kauan kuin pää on kuumana.”

Suomi ei liittänyt hakemukseensa edes ydinaseita ja sotilastukikohtia koskevaa varausta, mikä varauksen sisältäneen Ruotsin hakemuksen rinnalla tarkoittaa, että toivotamme ne tervetulleiksi.

Menohaluja uhkunutta ulkoministeri Pekka Haavistoakin alkoi jo hirvittää, ja hän varoitteli Uudessa Suomessa 30.5., että ”Suomi on pompoteltavana, ja peli käy koko ajan vaarallisemmaksi”.

Sotahistorioitsija Sampo Ahto kirjoitti aikoinaan Uuden Suomen kolumnissaan, että tietyistä Mauno Koiviston ajan tapahtumista tullaan kirjoittamaan huvinäytelmiä. Kirjoitetaankohan näistä tapahtumista joskus komedioita vai tragedioita?

Mitenkään ei kartoitettu sitä, miten Naton nykyiset jäsenmaat suhtautuisivat hakemukseen. Mitä ajatteli ennen muuta Unkarin Orbán, jota Niinistö ja Antti Rinne olivat nöyryyttäneet kuin pikkupoikaa. Luotettiin vain siihen, että isoveli Bidenin siipien suojassa kaikki on helppoa kuin heinänteko, kuten sanovat ne, jotka eivät ole koskaan heinätöissä olleet. Kunhan vain saadaan mahdollisimman nopeasti hakemus sisään.

Haavisto valtakunnanoikeuteen?

Pekka Haaviston puheet ja toimet eivät ole pelkkää sinisilmäisyyttä, vaan aivan ilmeisesti kyse on myös kansalaisten ja eduskunnan tahallisesta harhaan johtamisesta. Hänkin on ihmetellyt, kuinka Turkki antoi aiemmin toisenlaista tietoa, mutta kun kansanedustaja Johannes Yrttiaho sanoi tietävänsä, että Turkin ulkoministeri oli hyvissä ajoin varoittanut häntä ja pyysi eduskunnan kyselytunnilla ajankohtaa Haavistolta, tämä ei kieltänyt saaneensa tietoa, mutta ei kertonut ajankohtaa.

Kaikesta pääteleen hän ei kertonut tietojaan myöskään presidentti Niinistölle. Ovatko ministeriön diplomaatit niin kyvyttömiä, että eivät pystyneet hankkimaan tietoja, jotka myös Helsingin Sanomat kertoi saaneensa Turkki-asiantuntijoilta?

Haaviston tietoinen tiedon pimitys tai hätäilyn aiheuttama kiire ja laiminlyönti myötävaikutti olennaisesti siihen, että Suomen jäsenhakemus jumittui ja Suomi joutui pompoteltavaksi suurvaltapolitiikkaan, kuten hän itse sanoo, joka käy koko ajan vaarallisemmaksi. Mielipidetiedusteluissa kansalaisille annettiin kuva, että hakemuksen jättämisen jälkeen asia etenee ”suoraviivaisesti”, kuten pääministeri Sanna Marin sanoi.

Haavisto puhui kuin mainosmies, miten Naton jäsenet kilpailevat siitä, kuka ensimmäisenä ratifioi Suomen jäsenyyden. Näin ollen ei ole luotettavaa kuvaa siitä, onko hakemuksella kansalaisten laaja tuki, mitä Nato edellyttää ja mitä Suomi Haaviston allekirjoittamassa jäsenhakemuksessa vakuuttaa.

Tuloksena on valtiollisen johtomme uskottavuuden heikentyminen sekä kansalaisten että ulkomaiden silmissä.

On tutkittava, mitä ulkoministeri Haavisto on tiennyt ja mitä tietoja hän on pimittänyt.

Kauko Parkkinen

Ajassa, päiväkirjeitä

(10.6-2022) Työnantajatahon tavoite täyttymässä?

1 kommentti

EK:N HÄKÄMIES

Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) toimitusjohtaja Jyri Häkämies kertoo olevansa tyrmistynyt kunta-alalle neuvotellusta sopimuksesta. Hänen mukaansa on huolestuttavaa, että vaikeuksissa olevalle kuntasektorille luvataan yksityistä sektoria korkeammat palkat.
– Herättää äärimmäistä huolta, ollaan tosi tyrmistyneitä, Häkämies toteaa.

NO, tätähän työnantajataho tahtoi: eri alojen erillisopimuksia… JO VAIN, eikös tämä kehitys ole kansanvaltaa?

Hän arvioi, että tilanteella on erittäin vakava vaikutus syksyllä käynnistyvälle yksityisen alan työmarkkinakierrokselle.

Kenen kassia kannat, sen lauluja laulat? Mitä ovat oman pussin eväät?
Työnantajajärjestö Suomen Yrittäjät pitää kunta-alan palkkaratkaisua esimerkkinä vastuuttomuudesta ja pelkää ”järjettömän” sopimuksen osoittautuvan pahaksi virheeksi. Järjestön toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen virittelee työnantajaleirin vastaiskua.