sekä tiedoksi tilaajille: POSTIN pakettien saapumisilmoitus edellyttää tilaajan sähköpostiosoitteen ja mobiilinumeron, tai jos haluaa ilmoituksen paperilla, lisähinta on 1,90 €.
TÄSTÄ tilattuna kirja tekijän omakustannehinnalla.
* KIRJA, 35,00 € * Pakkaus- ja postimaksu 7,90 € * Yhteensä 42,90 €
Tilaukset, Kannustamo.net verkkojakelu. Kalevi Kannus, Turku kalevi.kannus@promerit.net WhatsApp +358 400666123 Info. Marjatta Kannus, +358 500666123
Perjantaina 8. toukokuuta 2020 on tullut kulunut 75 vuotta siitä, kun toinen maailmansota päättyi Euroopassa. Päättymispäiväksi historiaan on jäänyt 8.5.1945, jolloin Saksan ilmoitus ehdottomasta antautumisesta tuli voimaan.
Britanniassa ja Yhdysvalloissa päivä tunnetaan lyhenteellä VE eli Victory in Europe, voitto Euroopassa. Venäjällä Saksan antautumisen virallinen kellonlyömä osui seuraavalle päivälle, joten siellä voitonpäivää vietetään vasta 9. toukokuuta
Adolf Hitlerin seuraajan Karl Dönitzin määräyksestä tehty lopullinen antautumisilmoitus vahvistettiin kahteen otteeseen. Ensin Saksan asevoimien esikuntapäällikkö Alfred Jodl allekirjoitti antautumisilmoituksen Ranskan Reimsissä 7. toukokuuta.
sekä tiedoksi tilaajille: POSTIN pakettien saapumisilmoitus edellyttää tilaajan sähköpostiosoitteen ja mobiilinumeron, tai jos haluaa ilmoituksen paperilla, lisähinta on 1,90 €.
TÄSTÄ tilattuna kirja tekijän omakustannehinnalla.
* KIRJA, 35,00 € * Pakkaus- ja postimaksu 7,90 € * Yhteensä 42,90 €
Tilaukset, Kannustamo.net verkkojakelu. Kalevi Kannus, Turku kalevi.kannus@promerit.net WhatsApp +358 400666123 Info. Marjatta Kannus, +358 500666123
Otsikon kuva talvi- ja jatkosodan sotavainajien kotiuttamistilaisuudesta Viipurissa 15. lokakuuta 2019,
Video joukkohautana toimineen Muolaan Punnuksen kyläkoulun kaivolta.
Muolaan Punnuksen kansakoulun kaivosta löydettiin 15.12.2018 arviolta kuuden suomalaisen talvisodan sotilaan jäännökset, kaivosta löytyi myös kolme tuntolevyä.
Sotavainajien tunnistamista johtaa Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys ry. Vallitsevan käytännön mukaan DNA-vertailunäytteet pyydetään vain tuntolevyllisten vainajien omaisilta.
Ulkopuolisen rahoituksen avulla voimme laajentaa tutkimuksia niin että kaikki 6..7 vainajaa on mahdollista tunnistaa.
Kuvat sotaväen ajalta 1938. Karjalan kaartin rykmentissä KKR 1938 Viipurissa ja saman vuoden juhannuksena, Iitin Mankalassa. Tänään 15. helmikuuta 2020 ajasta aikaa 80 vuotta: Komppania puolusti koulu- ja rantatukikohtaa. Kello 7.15 alkoi ankara tykistötuli koulutukikohtaan, jonka vihollinen mursi noin puolenpäivän aikana. Tukikohdan päällikkö vänrikki Yrjölä kaatui ja jäi tukikohtaan vihollisen puolelle. Samointukikohtaan jäi 18 muuta haavoittuneina ja kaatuneina.
Vänrikki Olavi Yrjölän ryhmä R.I.P. 15.2.1940.
Muolaan Punnuksen koulutukikohdasta rynnäkön suunta… valokuva lokakuulta 2019. Saman näköala talvella 2018, valokuva Terttu Ravi Oma kiinnostukseni talvisotaan ja isäni kohtaloon on ollut koko elämäni mittainen. Jo varhaisina kouluvuosina tutkailin tietosanakirjoja. Tietoja oli niukasti saatavissa. Kansakunta vaikeni, etenkin ns. ”vaaran vuosina” Taistelukentälle jääneistä vaietiin; vahvana oletuksena vangiksi jääminen ja mahdollinen paluu kotiin sodan jälkeen…
Varsinaisesti selvitykset käynnistyivät kun tapasin Erkki Hautamäen ja pääsin osallistumaan hänen talvisotaa käsittelevään ”Suomi myrskyn silmässä” ensimmäisen osan tutkimuksiin. Kirjasta on jatkosotaa käsittelevän toisen osan käsikirjoitus oikolukuvaiheessa.
kaatui talvisodassa 15.2.1940, Karjalan kannaksen suurhyökkäyksessä. Hänen viimeisen päivänsä tapahtumista olen saanut Sota-arkiston sotapäiväkirjasta, sekä hänen kantakortistaan kopiot.
Tuolta Kymijoen vastarannalta Iitin Mankalan kylästä isäni lähti syksyllä 1939 talvisotaan…
Aate Matiaksen mahdollinen hautapaikka … Muolaan Punnuksessa kansakoulun pihakaivossa. Leikekuva kirjasta: Mauri Saarento, Kymenlaaksolaisrykmentin mukana Talvisodassa. (Hamina 1977)
Muolaan Punnuksen kansakoulun mäki kesällä 2018. Kaivo on löytynyt 18. marraskuuta 2018:
Aate Matiaksen viimeinen taistelu
<- isäni – s.1916, k.15.2.1940.
Talvisodan 4./JR 5. sotapäiväkirjasta Karjalan kannakselta
14.2.1940
Vihollisen onnistuttua ankaran painostuksen jälkeen murtautumaan 5. ja 6. komppanian lohkolla asemien sisään sai vänrikki Yrjölä käskyn tehdä vastahyökkäys.
15.2.1940
Komppania puolusti koulu- ja rantatukikohtaa. Kello 7.15 alkoi ankara tykistötuli koulutukikohtaan, jonka vihollinen mursi noin puolenpäivän aikana. Tukikohdan päällikkö vänrikki Yrjölä kaatui ja jäi tukikohtaan vihollisen puolelle. Samoin jäi 18 muuta haavoittuneina ja kaatuneina tukikohtaan.
Kello 14.00 komppania miehitti sulkuasemat yhdessä 6. komppanian kanssa. Noin kello 16 ajoissa saimme avuksi komppania Kirman, ja komppania Metson, jotka miehittivät sulkuasemat Ns.talo, huoltotie, Punnusjärvi. Komppania luovutti asemat Kirmalle ja Metsolle kello 24.00, jonka jälkeen komppaniamme siirtyi majapaikkaan lepäilemään.
Tässa alla kaksi sivua JR/5:n sotapäiväkirjasta. (Sota-arkisto)
<
JR/5 taistelussa Punnuksen lohkolla.
Mikä tälle kansakunnalle on tärkeää? Vai onko mitään?
Valtakunnassa on julkistettu esitys puolustusvoimien rakenneuudistukseksi. Esitys oli valmisteltu puolustushallinnon virkamiesten toimesta. Lähtökohtana oli supistaa puolustusvoimien kuluja. Esitys annettiin harkitusti vasta presidentin vaalien jälkeen. Toisaalta se haluttiin varmuuden vuoksi julkistaa ennen uuden presidentin valtaan astumista. Nyt voitiin ilmoittaa miten esityksellä on hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan ja nykyisen presidentin hyväksyntä. Näin kirjoittaa sotaveteraani Yrjö Sarasteen sähköpostissaan otsikolla: Tarjolla ”kättä pitempää”?
Lehtien pääkirjoitus- ja mielipidekirjoitussivut ovat täyttyneet toisaalta järkyttyneistä ja toisaalta helpottuneista kannanotoista. Kirjoitetaan miten ”Tämä ei kerta kaikkiaan käy päinsä”, ”Pohjanmaan sotilaallinen tyhjiö”, ” Varuskunnan lakkauttaminen on kirvelevä isku”, ” Katkeria kyyneliä Lapualla” jne. Toisaalta esim. ”Dragsvikin säilyminen on koko alueen etu” ja
”Riihimäeltä kuultiin helpotuksen huokaus.”
Yleensä kirjoittajat eivät ole muistaneet tässä yhteydessä Naton olemassaoloa. Poikkeuksen tekee Turun Sanomat. Lehti toteaa miten ”Uudistus ei ollut järisyttävä, jos sitä verrataan monissa EU- ja Nato-maissa tehtyihin puolustusmenojen leikkauksiin. Puolustusvoimien on määrä pärjätä uusitulla organisaatiollaan vuoteen 2020 saakka. Sitä ennen voi tapahtua paljon. Tuskin säästöpaineetkaan helpottavat.”
Sitten lehti kiteyttää ”Jos niukkaslinja vielä tiukkenee, puolustuksen perusratkaisu on mietittävä uusiksi. Ruotsi on jo miettinyt. Muilla Pohjoismailla ja Virolla kättä pidemmästä huolehtii Nato.”
Voiko joku todella uskoa, että rahattomalle olisi tarjolla ”kättä pitempää.”
* * *
Myös vuoden 1946 eduskuntavaalit aiheuttivat puoluekartalla suuret muutokset. Sotiin liittyvistä asioista vaiettiin. Edessä olivat sotasyyllisten ja asenkätkijöiden tuomiot, Pariisin rauhansopimuksen erittäin kovat ehdot, valvontakomission ja sotakorvausten synkät varjot kansakunnan yllä. Meitä sotaorpoja ja sotalapsia käytännöllisesti katsoden ei ollut olemassa. Suuri joukko häivytettiin kaiken kansan silmistä lastenkoteihin – kasvatuslaitoksiin, niin kuin etupäässä poikakoteja nimitettiin.
Isäni hautapaikka on nyt löytynyt. Olen saanut isäni JR/5 -komppanian vaiheita tutkimuksen tehneeltä viestin: ”Viime viikonloppuna sain muistinvaraisesti piirretyn karttapohjan Punnuksen kansakoulun pihapiiristä. Myös kaivo, jonne Aate Matiaskin on todennäköisesti haudattu, on siihen merkitty. Ensi keväänä minulla on tarkoitus lähteä paikallistamaan kaivo maastosta.”
Samalta sotatantereelta, Muolaan männiköissä, kerrotaan Tapani Vallin kirjassa” Varsinais-suomalaisten sotatie 1939-1944”:
Lähteen tienhaarassa käytiin koko päivän 15.2. ankaria taisteluita. Vilho Tervasmäki (6./JR 14) kertoo:
”Kymmenet hyökkäysvaunut pyrkivät kovasti ampuen pataljoonan asemiin ja uusivat hyökkäyksensä ammustäydennystä noudettuaan. Pataljoona onnistui kuitenkin torjumaan vaunuja seuraavan jalkaväen ryntäykset. Näissä taisteluissa kaatuivat 6.K:n päällikkö vänr. Heikki Kuutti ja joukkueenjohtaja, res.vänr. Holger Nummila. Niinpä minä jouduin ainoana upseerina ottamaan komppanian päällikkyyden.”
.. Kämärän asemalle illalla 14.2. saapuneet II ja III/JR 62 saivat aamuyöllä 15.2 käskyn ryhmittyä Kultakummun ja Kilteenlammen välille. Turkulainen res.vänr. Osmo Laine oli JR 62:n KrhK:ssa joukkueenjohtajana:
”KrhK kuljetettiin Itä-Kannakselta yötä myöten yli 40 asteen pakkasessa avokuorma-autoilla Summan suuntaan. Matka ei ollut ylentävä, istuimme kylmässä autossa vieri vieressä, lähestyimme jylisevää rintamaa, ohitimme Kämärän aseman ja majoituimme erääseen läheiseen koulurakennukseen. Juuri kun olimme asettuneet sisään, tuli tieto, että venäläiset olivat aivan ulottuvilla. Koulusta oli pakko lähteä ja vieläpä niin kiireesti, että komeroon minulta jäivät reppu ja aivan uudet saappaat.”
.. hyökkääjän päävoimat pysähtyivät yöksi tienristeyksen maastoon eivätkä jatkaneet Kämärän suuntaan. Tämä oli väsyneet ja hajanaisen puolustajan onni. Häikäilemättömästi edeten puna-armeija olisi helposti päässyt pitkällekin. Toisaalta läpimurtokohta oli vielä varsin kapea ja suomalaisjoukkoja sen molemminpuolin. Neuvostoliittolaiset olivat myös todenneet vastarinnan sitkeäksi ja heillä oli vahvat perusteet olettaa sen sellaisena jatkuvan..
Tässä Wikipediasta lainaus:
Seuraava suurempi taistelu käytiin Punnusjärven molemmilla puolilla 8. ja 9. helmikuuta välisenä aikana.
Seuraava suurempi taistelu käytiin Punnusjärven molemmilla puolilla 8. ja 9. helmikuuta välisenä aikana. JR 5:n ja JR 6:n joukkojen onnistui kuitenkin lyödä kaksipäiväisissä taisteluissa neuvostojoukot takaisin lähtöasemiinsa suuria tappioita kärsineenä. [27] Lähitorjuntamiehet eivät päässeet enää helposti neuvostopanssarien lähelle polttopulloineen.
Suomalaisjoukot totesivan koko Karjalankannaksen alueella heti hyökkäysten alettua neuvostojoukkojen taisteluissa käyttämän taktiikan kehittyneen huomattavasti joulukuisen hyökkäyksen aikaisesta taktiikasta. Puna-armeijan panssarivaunut eivät enää syöksyneet yksin (välittämättä omien jalkaväkijoukkojen seuraamisesta mukana) suomalaisasemiin vaan pyrkivät selvästi saamaan myös jalkaväen joukot mukaansa. Panssavaunut jäivät myös aiempaa selvästi kauemmaksi suomalaisasemista, joten suomalaisten vähälukuiset panssarintorjuntatykit eivät niitä kyenneet ampumaan ja tilapäisvälinein (polttopullo, kasapanos) toimineiden lähitorjuntamiesten toiminnan esti taas neuvostojalkaväki. Puna-armeijan joukkojen todettiin myös pyrkivän hävittämään järjestelmällisesti suomalaisten, jo aiemmassa tulessa vaurioituneita, estelinjoja. [28]
Puna-armeijan varsinainen suurhyökkäys koko 2. divisioonan lohkoa vastaan alkoi 11. helmikuuta hyökkäyksen painopisteen ollessa Punnuksen lohkolla. Neuvostojoukkojen onnistui jo aamupäivästä tunkeutua mainitulla lohkolla hyökkäysvaunujensa tukemana suomalaisasemiin. Varsinaiseen läpimurtoon puna-armeijan joukot eivät kuitenkaan päässeet vaan suomalaisten onnistui rajoittaa murtokohta pääpuolustuslinjan etummaisiin asemiin. Puolilta päivin Punnuksen lohkolla neuvostojoukot onnistuivat valtaamaan etummaisia tukikohtia myös toisaalla alueen puolustuksesta vastanneen JR 5:n alueella. Illan aikana puna-armeija kykeni jatkamaan hyökkäystään noin kilometrin syvyyteen suomalaisten etulinjasta. Seuraavan yön aikana suomalaisjoukkojen tekemät vastahyökkäykset eivät johtaneet tulokseen ja etulinjan takaisinvaltaamisessa epäonnistuttiin. Divisioonan oikeanpuoleista Kyyrölän lohkoa puolustanut 4. prikaati joutui myös luopumaan etummaisista asemistaan jo aiemmin mainitun Oinalan alueella, mutta asemat saatiin vallattua takaisin suomalaistykistön tehokkaan tuen avulla illan aikana paikallisten joukkojen voimin. 2. Divisioonan muilla lohkoilla suomalaisjoukot onnistuivat torjumaan kaikki neuvostojoukkojen tekemät yritykset päästä läpimurtoon. Päivän taisteluiden kiivautta kuvaa neuvostojoukkojen divisioonan alueella käyttämien panssarivoimien määrä, joka oli divisioonan ylemmälle esikunnalleen kello 17.30 antaman ilmoituksen mukaan noin 150. Kyseisen ilmoituksen mukaan siihen mennessä puna-armeijan hyökkäysvaunuista olisi tuhottu 9 kappaletta, joka tieto oli kuitenkin tarkistamaton. [29]
12. helmikuuta neuvostojoukot jatkoivat hyökkäystään saaden uudelleen haltuunsa Oinalan alueella eteentyönnetty tukikohta, jonka suomalaiset saivat kuitenkin vallattua takaisin illan kuluessa. Punnuksen lohkolla puna-armeija yritti jatkaa etenemistään, mutta suomalaisten onnistui kuitenkin torjua yritykset. Divisioonan muilla lohkoilla päivä oli rauhallisempi.
13. helmikuuta puna-armeija jatkoi hyökkäyksiään painopisteen ollessa nyt Kirkkojärven molemmin puolin. Idempää Punnuksen lohkoa puolustanut JR 5 onnistui torjumaan päivän aikana tehdyt hyökkäykset alueellaan. Mainitun järven länsipuolella, Muolaan lohkolla, joutui aluetta puolustanut JR 4 luovuttamaan osan taisteluasemistaan vastustajalle. Paikalle siirrettiin lisäjoukkojakin, mutta iltapäivällä toteutettu vastahyökkäys onnistui vain osittain ja osa taisteluasemista jäi puna-armeijan haltuun. Kyyrölän lohkoa puolustanut 4. Pr onnistui torjumaan useita neuvostojoukkojen hyökkäyksiä. Divisioonan vastuualueen vasemmassa laidassa, Pasurin lohkolla, taistellut JR 6 onnistui niin ikään torjumaan kaikki hyökkäykset asemiaan vastaan. [30]
Suomalaisten puolustus alkoi horjua 2. divisioonan alueella 14. helmikuuta. Päivän aikana neuvostojoukot kohdistivat hyökkäyksiään kaikkia divisioonan puolustusalueen lohkoja vastaan. Suurimmissa vaikeuksissa olivat Muolaan lohkoa puolustanut JR 4 ja Punnuksen lohkon JR 5. Mainituilla lohkoilla syntyi päivän aikana useita hankalia tilanteita neuvostojoukkojen päästessä etenemään suomalaisasemiin eri kohdissa. Suomalaisjoukot saivat pidettyä kuitenkin tilanteen hallinnassaan lohkoilla olleiden reserviensä avulla. Suomalaiset yrittivät vastahyökkäyksin palauttaa pääaseman takaisin hallintaansa siinä kuitenkaan onnistumatta. Useita päiviä jatkuneiden kiivaiden taisteluiden vuoksi puolustajan taistelukyky alkoi laskea merkittävästi tappioiden ja uupumuksen vuoksi. Kuvassa suomalaisasemien eteen tuhottu neuvostoliittolainen T-26-hyökkäysvaunu.
15. helmikuuta suomalaisten puolustusasema alkoi lopullisesti murtua neuvostojoukkojen päästessä iltapäivän ja illan aikana etenemään noin kilometrin syvyyteen Punnuksen lohkolla puolustautuvan JR 5:n asemiin. Suomalaiset joutuivat sitomaan etulinjaan viimeisetkin reservinsä. Väsyneillä ja kuluneilla joukoilla suoritettu vastahyökkäysyritys päättyi lähes välittömästi neuvostojoukkojen kiivaaseen tulee. Divisioonan muilla lohkoilla suomalaiset pystyivät vielä mainitun päivän ajan torjumaan puna-armeijan hyökkäykset. Tässa taisteluvaiheessa Aate Matias kaatui…
Päivän aikana suomalaisten asema oli heikentynyt lähes kestämättömäksi, mutta varsinainen ratkaisu tapahtui muualla. Neuvostojoukkojen oli onnistunut aikaansaada läpimurto Mannerheim-linjaan Lähteen lohkolla 2. divisioonan vastuualueen länsipuolella noin 15 kilometrin päässä. Tämän läpimurron seurauksena armeijan ylipäällikkö teki kello 15 päätöksen pääasemasta luopumisesta II armeijakunnan alueella. 2. divisioonan esikunta sai käskyn joukkojensa vetämisestä väliasemaan ja illalla divisioonan esikunta antoi omat käskynsä vetäytymiseen valmistautumisesta. [32]ja JR 6:n joukkojen onnistui kuitenkin lyödä kaksipäiväisissä taisteluissa neuvostojoukot takaisin lähtöasemiinsa suuria tappioita kärsineenä.
Lähitorjuntamiehet eivät päässeet enää helposti neuvostopanssarien lähelle polttopulloineen.
Suomalaisjoukot totesivat koko Karjalankannaksen alueella heti hyökkäysten alettua neuvostojoukkojen taisteluissa käyttämän taktiikan kehittyneen huomattavasti joulukuisen hyökkäyksen aikaisesta taktiikasta. Puna-armeijan panssarivaunut eivät enää syöksyneet yksin (välittämättä omien jalkaväkijoukkojen seuraamisesta mukana) suomalaisasemiin vaan pyrkivät selvästi saamaan myös jalkaväen joukot mukaansa. Panssarivaunut jäivät myös aiempaa selvästi kauemmaksi suomalaisasemista, joten suomalaisten vähälukuiset panssarintorjuntatykit eivät niitä kyenneet ampumaan ja tilapäisvälinein (polttopullo, kasapanos) toimineiden lähitorjuntamiesten toiminnan esti taas neuvostojalkaväki. Puna-armeijan joukkojen todettiin myös pyrkivän hävittämään järjestelmällisesti suomalaisten, jo aiemmassa tulessa vaurioituneita, estelinjoja.
Puna-armeijan varsinainen suurhyökkäys koko 2. divisioonan lohkoa vastaan alkoi 11. helmikuuta hyökkäyksen painopisteen ollessa Punnuksen lohkolla. Neuvostojoukkojen onnistui jo aamupäivästä tunkeutua mainitulla lohkolla hyökkäysvaunujensa tukemana suomalaisasemiin. Varsinaiseen läpimurtoon puna-armeijan joukot eivät kuitenkaan päässeet vaan suomalaisten onnistui rajoittaa murtokohta pääpuolustuslinjan etummaisiin asemiin. Puolilta päivin Punnuksen lohkolla neuvostojoukot onnistuivat valtaamaan etummaisia tukikohtia myös toisaalla alueen puolustuksesta vastanneen JR 5:n alueella. Illan aikana puna-armeija kykeni jatkamaan hyökkäystään noin kilometrin syvyyteen suomalaisten etulinjasta. Seuraavan yön aikana suomalaisjoukkojen tekemät vastahyökkäykset eivät johtaneet tulokseen ja etulinjan takaisinvaltaamisessa epäonnistuttiin. Divisioonan oikeanpuoleista Kyyrölän lohkoa puolustanut 4. prikaati joutui myös luopumaan etummaisista asemistaan jo aiemmin mainitun Oinaalan alueella, mutta asemat saatiin vallattua takaisin suomalaistykistön tehokkaan tuen avulla illan aikana paikallisten joukkojen voimin. 2. Divisioonan muilla lohkoilla suomalaisjoukot onnistuivat torjumaan kaikki neuvostojoukkojen tekemät yritykset päästä läpimurtoon. Päivän taistelujen kiivautta kuvaa neuvostojoukkojen divisioonan alueella käyttämien panssarivoimien määrä, joka oli divisioonan ylemmälle esikunnalleen kello 17.30 antaman ilmoituksen mukaan noin 150. Kyseisen ilmoituksen mukaan siihen mennessä puna-armeijan hyökkäysvaunuista olisi tuhottu 9 kappaletta, joka tieto oli kuitenkin tarkistamaton.
12. helmikuuta neuvostojoukot jatkoivat hyökkäystään saaden uudelleen haltuunsa Oinaalan alueella eteentyönnetty tukikohta, jonka suomalaiset saivat kuitenkin vallattua takaisin illan kuluessa. Punnuksen lohkolla puna-armeija yritti jatkaa etenemistään, mutta suomalaisten onnistui kuitenkin torjua yritykset. Divisioonan muilla lohkoilla päivä oli rauhallisempi.
13. helmikuuta puna-armeija jatkoi hyökkäyksiään painopisteen ollessa nyt Kirkkojärven molemmin puolin. Idempää Punnuksen lohkoa puolustanut JR 5 onnistui torjumaan päivän aikana tehdyt hyökkäykset alueellaan. Mainitun järven länsipuolella, Muolaan lohkolla, joutui aluetta puolustanut JR 4 luovuttamaan osan taisteluasemistaan vastustajalle. Paikalle siirrettiin lisäjoukkojakin, mutta iltapäivällä toteutettu vastahyökkäys onnistui vain osittain ja osa taisteluasemista jäi puna-armeijan haltuun. Kyyrölän lohkoa puolustanut 4. Pr onnistui torjumaan useita neuvostojoukkojen hyökkäyksiä. Divisioonan vastuualueen vasemmassa laidassa, Pasurin lohkolla, taistellut JR 6 onnistui niin ikään torjumaan kaikki hyökkäykset asemiaan vastaan.
Suomalaisten puolustus alkoi horjua 2. divisioonan alueella 14. helmikuuta. Päivän aikana neuvostojoukot kohdistivat hyökkäyksiään kaikkia divisioonan puolustusalueen lohkoja vastaan. Suurimmissa vaikeuksissa olivat Muolaan lohkoa puolustanut JR 4 ja Punnuksen lohkon JR 5. Mainituilla lohkoilla syntyi päivän aikana useita hankalia tilanteita neuvostojoukkojen päästessä etenemään suomalaisasemiin eri kohdissa. Suomalaisjoukot saivat pidettyä kuitenkin tilanteen hallinnassaan lohkoilla olleiden reserviensä avulla. Suomalaiset yrittivät vastahyökkäyksin palauttaa pääaseman takaisin hallintaansa siinä kuitenkaan onnistumatta. Useita päiviä jatkuneiden kiivaiden taistelujen vuoksi puolustajan taistelukyky alkoi laskea merkittävästi tappioiden ja uupumuksen vuoksi. [31] Kuvassa suomalaisasemien eteen tuhottu neuvostoliittolainen T-26-hyökkäysvaunu.
15. helmikuuta suomalaisten puolustusasema alkoi lopullisesti murtua neuvostojoukkojen päästessä iltapäivän ja illan aikana etenemään noin kilometrin syvyyteen Punnuksen lohkolla puolustautuvan JR 5:n asemiin. Suomalaiset joutuivat sitomaan etulinjaan viimeisetkin reservinsä. Väsyneillä ja kuluneilla joukoilla suoritettu vastahyökkäysyritys päättyi lähes välittömästi neuvostojoukkojen kiivaaseen tuleen. (Tässä vastahyökkäyksessä Aate Matias kaatui…) Divisioonan muilla lohkoilla suomalaiset pystyivät vielä mainitun päivän ajan torjumaan puna-armeijan hyökkäykset.
Päivän aikana suomalaisten asema oli heikentynyt lähes kestämättömäksi, mutta varsinainen ratkaisu tapahtui muualla. Neuvostojoukkojen oli onnistunut aikaansaada läpimurto Mannerheim-linjaan Lähteen lohkolla 2. divisioonan vastuualueen länsipuolella noin 15 kilometrin päässä. Tämän läpimurron seurauksena armeijan ylipäällikkö teki kello 15 päätöksen pääasemasta luopumisesta II armeijakunnan alueella. 2. divisioonan esikunta sai käskyn joukkojensa vetämisestä väliasemaan ja illalla divisioonan esikunta antoi omat käskynsä vetäytymiseen valmistautumisesta.
* * *
Saiko Suomi lännen apua 3-vuotisvalokuvani aikoihin?
Koulukaverini Pekka O:n oman elämänsä kirjasta, hänen tarkoista kuvauksista löysin hyvin monta itseltäni kadoksissa ollutta yhtymäkohtaa omaan lapsuuteeni, varhaisnuoruuteeni, erityisesti oppikoulun ajalta. Jossa totta puhuen, sotaorpouteeni liittyen, sain kokea melkoisesti alentuvaa ja syrjivää kohtelua. Ei toki ikäluokkani lasten ja nuorten taholta, vaan aikuisten, eräiden opettajien ja joidenkin kyläläisten taholta, ilmeisesti kateudesta kun kasvatusvanhempani saivat minusta ”sotakorvausta”.
Oma naamataulu on toki vuosikymmenten kuluessa muokkautunut.
Sotaorpous varsinkaan nuoruuteni vuosina ei ollut mikään kunnia-asia.
Sodat hävinneelle, tai ”torjuntavoiton” saavuttaneelle kansakunnalle sotaorvot ja sotalesket olivat pääosin paarialuokkaa, eli liikaväestöä, joita oli pakko taloudellisesti tukea. Tähän samaan kastiin luokiteltiin myös osa sotalapsista joita palautui Ruotsista, Tanskasta ja Norjasta – suuret ikäluokat olivat syntymässä.
Sotaorpotunnus
2.12.2014 SAIN POSTIN VÄLITYKSELLÄ sotaorpotunnuksen kunnianosoitus-kirjeen, jonka olivat allekirjoittaneet pääministeri Jyrki Katainen ja sosiaali-ja terveysministeri Paula Risikko.
* Sekä Kaatuneitten Omaisten Liiton kunnianosoitus, jonka allekirjoittajat ovat Mauri Niskakoski, puheenjohtaja ja Jarmo Hietanen, toiminnanjohtaja.
Onhan se tunteita myllertävää 77-vuotiaana vastaanottaa viimeinkin virallinen tunnustus sotaorpoudesta. Saman kunnianosoituksen on saanut 16 000 talvi- ja jatkosodan orpoa… Isäni kohdalta ole saanut selville hänen viimeisistä vaiheistaan talvisodassa 1940; jolloin oli 2,5 vuotias. * Hartain toiveeni on ettei sota-ajan lapsuuden muistoksi kansakuntamme tulevaisuudessa näitä kunnianosoitusten ja rintamerkkien jakamiseen tule tarvetta…
Seuraavassa otteita talvisodan 4./JR 5. sotapäiväkirjasta Karjalan kannakselta,
Muolaan pitäjässä Punnuksen lohkolta… ja Jari Jaakkolan historiatutkimuksestab IITIN komppanian vaiheista. Teos on kirjastoista lainattavissa.
”TASAPUOLISUUDEKSI”
Suomessa asuvan venäläisen sotahistorioitsijan Bair Irincheev’in kirjassa: ”Talvisota venäläisin silmin” silminnäkijäkuvauksiin, sotapäiväkirjoihin sekä taisteluraportteihin ja muihin arkistomateriaaleihin pohjautuva teos siitä, millaisena talvisota koettiin puna-armeijan riveissä – eturintamataisteluista kovimmissa mahdollisissa olosuhteissa; kirjassa selostus Punnuksen taistelusta. E-kirjana https://kirja.elisa.fi/ekirja/talvisota-venalaisin-silmin
TäSTÄ historiadokumentti Lento-osasto Kuhlmey Immolassa tuli joskus TV:stä.
LENTO-OSASTO KUHLMEY (saks. Gefechtsverband Kuhlmey) oli komentajansa everstiluutnantti Kurt Kuhlmeyn mukaan nimetty toisen maailmansodan aikainen Saksan ilmavoimien (Luftwaffen) väliaikainen osasto, joka oli koottu Kuhlmeyn komentaman Schlachtgeschwader 3:n ympärille. Osasto osallistui jatkosodan kesän 1944 puna-armeijan suurhyökkäyksen torjuntataisteluihin.
Erkki Hautamäki Käsikirjoitus SUOMI MYRSKYN SILMÄSSÄ OSA II – 19.7.2019 (513) sivujen taitto oikolukuvaiheessa.
Kansikuva 1. osan tässä esittelyssä
Erkki Hautamäki (s. 1930), filosofian maisteri ja majuri, opetusneuvos
toimi 1960-luvulla erikoistehtävässä pääesikunnassa ja myöhemmin Vuokatin urheiluopiston rehtorina vuosina 1970–1990. Eläkkeelle jäätyään hän on tutkinut 1. ja 2. maailmansodan historiaa erityisesti Suomen ja Skandinavian näkökulmasta.
Puolustusvoimissa palvellessaan Hautamäen oli helppo luoda ylikansallisia kontakteja erittäin hyvän kielitaitonsa (suomi, ruotsi, englanti, saksa ja venäjä) ansiosta. Siksi hän on voinut käyttää hyväksi myös monipuolista lähdeaineistoa tutkiessaan yhtymäkohtia suhteessa kiisteltyyn Mannerheimin S-32 kansioon.
Kirjassaan Suomi myrskyn silmässä I ja II Hautamäki kyseenalaistaa useita käsityksiämme 1. ja 2. maailmansodan historiasta.
Häneen mukaansa Saksa oli ajettu ennen kumpaakin sotaa nurkkaan, koska se oli ruvennut olemaan maailman kauppaa hallitseville briteille ja amerikkalaisille varteenotettava kilpailija. Saksalaiset tuotteet valloittivat maailmaa ja tämä aiheutti Englannissa ja USA:ssa talouden taantumista.
Saksa oli kuitenkin niin suuri pala haukattavaksi, että sen ympärille oli luotava useita rintamia. Tämä sopi hyvin Stalinin valtapyrkimyksille ja Neuvostoliitto saatiinkin massiivisen amerikkalaisen aseavun saattelemana mukaan 2. maailmansotaan Saksan vastaiseen rintamaan. Asetoimitusten pääväylä, Murmanskin rata sekä suurkaupunki Leningrad, sijaitsivat Suomen itäsivustalla, mikä nosti Suomen ja Skandinavian sotanäyttämölle.
Majuri Hautamäen mukaan Mannerheim oli se jokerikortti, joka laajan kansainvälisen verkostonsa, monipuolisen kielitaitonsa ja suorien yhteyksiensä ansiosta mm. Staliniin, Hitleriin ja Churchilliin sai luoduksi sellaisen sotastrategian, jonka ansiosta Suomi säilytti itsenäisyytensä ja Skandinaviasta ei tullut sotatannerta.
Hautamäki pureutuu myös johtajien persoonallisuuteen ja henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Välistä heidän kommenttinsa kuulostavat enemmän karkeilta kuin sivistyneiltä. Ovatko hekin vain tavallisia ihmisiä omine rajoituksineen ja stereotyppiöineen? Onko yhteiskuntarauhan säilyttäminen ja samalla oman aseman turvaaminen ja/tai usko omaan idealismiin niin tärkeää, että sen vuoksi voidaan uhrata kymmeniä miljoonia ihmishenkiä?
Majuri Hautamäki viittaa usein myös nykypäivään. Maailmansotien tapahtumilla on yhtymäkohtia myös päivänpolitiikkaan. Nyt Englanti on menettämässä hegemoniaansa brexitin myötä samalla kun Saksa on jälleen noussut ahdingosta hallitsemaan kauppaa niin, että USA:kin on säätämässä suojatulleja saksalaisille tuotteille. Kun Venäjä valtasi Krimin, muuttui myös Suomen ja Skandinavian sotilaspoliittinen asema. Toistaako historia taas itseään?
SISÄLLYS
LUKU 1 31 Yhteenveto: Poliittinen ja sotilaallinen kehitys 1919–1940 31 Englanti/Britannia – Keisarillinen Saksa – Hitlerin Saksa 34 Ranska/Saksa 40 Yhdysvallat ja Roosevelt – Tsaarien Venäjä – Neuvostoliitto 43
LUKU 2 49 Kenraalieversti F. Halderin vierailu ja Hitlerin terveiset 49 Mannerheim lähettää asiamiehensä Churchilliä tapaamaan Lontooseen 51 Tärkeitä sanomia Kremlistä 53 Hitlerin ja Göringin asiamies ev. Grassmann ja Mannerheim tapaavat 54 Mannerheimia varoitetaan 59 Ruotsin, Norjan ja Tanskan kannanottoja tiedustellaan 64 Eduskunnan mielipide 67 Marsalkan ja presidentti Rytin asiamies palaa Pohjoismaista 68 Suomalainen yhteiskunta ja sen mielipiteet kevättalvella 1941 70 Mannerheimin ja Rytin asiamies palaa Lontoosta 75
LUKU 3 82 Mannerheim tulkitsee tarkemmin Churchillin ohjeet 84 Balkan ja operaatio ”Marita” 87 Everstit Sainio ja Raappana saavat erikoistehtävän – Op. ”Pyhäselkä” 89 Balkanin S-rintaman luhistuminen – Oliko Satlinin puna-armeija valmis – Rintama E? 93 Eversti E. Buschenhagen ja ev. Grassmann tapaavat presidentti Rytin 3.3.1941 96 Mannerheimin ehdotus presidentti Rytille 97
LUKU 4 101 Saksan operaatiosuunnitelma ”Barbarossa drei” (3) ja Suomi 1941 101 Tapahtumat Keski-Euroopassa ja Balkanilla 103 Balkanin sotatoimien vaikutukset 2. maailmansodan tulevalle kehitykselle ja Suomelle 105 Stalinin arviot tilanteesta ja hyökkäys-suunnitelma ”Ukkosmyrsky” (Aparatzija-Geroza) 108 Stalinin ”suuri unelma” ja ”hiljainen mobilisaatio” 109 Mihin tähtäsi Leninin ja myöhemmin Stalinin Neuvostoliitto tällä neuvostoyhteiskunnan militarisoinnilla? 113 Stalinin ensimmäinen 5-vuotissunnitelma 1928–1932 113 … /…
Sivu 13 K a n s i o S-32 II-osa, vuodet 1941–1949 JOHDANTO
Kuten kirjan I-osan kohdalla olemme voineet todeta, omaavat myös 2. maailmansotaan johtaneet tapahtumat ”syyjuurensa” aikaisemmissa suurvaltojen poliittisissa ratkaisuissa. Sellainen oli epäilemättä mitä suurimmassa määrin 1. maailmansodan päättänyt Versailles’n rauha 1919.
Sodan suuret voittajat, Englanti, Ranska ja Yhdysvallat, olivat sen kestäessä 1914–1918 luoneet laajan ja tehokkaasti vaikuttavan ”näkymättömän rintaman”. Tämä perustui niiden hallitseman maailman1aajuisen median (tuolloin lehdistö ja media) hyväksikäyttöön millä, ”syövytettiin” vähitellen paitsi sotaakäyvien maiden omien kansalaisten – myös puolueettomien kansojen käsitykset keisarillisen Saksan yksinomaisesta syyllisyydestä heidän kärsimyksiinsä. Tämän näkymättömän rintaman sodan Saksa hävisi tuolloin auttamatta monista erilaisista seikoista johtuen.
Voittajat (ympärysvallat) saattoivat sodan kestäessä valheellisella kauhupropagandallaan muokata vastustajastaan niin epäinhimillisen, vihattavan ja alhaisen käsityksen, ettei sodan päättänyt rauhantekokaan voinut sitä enää muuttaa. Voittajat – jos sellaisia näissä ihmiskunnan primitiivisissä tapahtumissa on löydettävissä, – eivät enää rauhan palattua uskaltaneetkaan nousta selvittämään monien vuosien ajan jatkunutta usein hyvin kammottavaa ja vastustajaa valheellisesti syyllistävää propagandaansa ~ josta oli nyt seurauksena omien kansalaismassojen hillitön koston ja syyllistämisen halu. Keisarillisen Saksan raunioille syntyneen Weimarin tasavallan olisi puhtaaksi ryöstettynä vielä pitänyt maksaa kaikkien sodassa mukana olleiden voittajamaiden sotamenot (”make Gennany pay”, ”Let them pay”, ”le boche payera”.)
Nimenomaan Englanti pyrki tarmokkaasti saarnaan sodan alusta alkaen koko maailman yleisen mielipiteen puolelleen (ns. Northcliffen ”keltainen lehdistö”). Sen liittyminen sotaan muka pienen Belgian puolustamiseksi antoikin kiitollisen lähtökohdan tulevalle sotapropagandalle. Englannillahan oli. hallussaan mm. merten ali Amerikkaan johtavat tietokaapelit, joten vain sen valitsema ja hyväksymä …/…
Sivu 59 Mannerheimia varoitetaan Keskustelun lopuksi Grassmann halusi jostakin käsittämättömästä syystä varoittaa Mannerheimia y k s i t y i s e s t i Hitlerin ja Saksan johdon näkemyksistä Suomen suhteen: ”Hitlerin näkemyksen mukaan Mannerheimin ja Rytin yhteistyöhaluttomuus Saksan kanssa mahdollisen operaatio Barbarossan toteuttamisen yhteydessä oli estettävä. Tämä tapahtuisi tarvittaessa heidän syrjäyttämisellään ja saksalaissuomalaisen sotilashallinnon pystyttämisellä maahan turvaamaan Suomen armeijan täysivoimainen hyökkäys Neuvostoliittoon. Asian takana oli sekä siviili että sotilashenkilöitä Suomessa.” (Mannerheim/VT / S-32.)
Grassmannin terveiset olivat siksi järkyttäviä, ettei marsalkka muutamaan päivään ilmoittanut tämän käynnistä edes presidentti Rytille. Hän halusi harkita ja miettiä tilannetta ennen kuin selostaisi Grassmannin tuomia tietoja. Tammikuun alkupäivien tapahtumat olivat jo kokonaisuudessaan olleet niin vaikeita, että harkinnalle ja tutkimiselle oli nyt varattava aikaa ennen johtopäätösten tekemistä.
Marsalkka informoi presidenttiä muutaman päivän kuluttua asiasta. He päätyivät seuraaviin johtopäätöksiin tilanteesta:
1) Mikäli Neuvostoliitto ei ryhtyisi hyökkäystoimiin Suomea vastaan, olisi jokainen päivä edelleen käytettävä puolustusvoimiemme vahvistamiseksi ja sen monien heikkouksien korjaamiseksi. 2) 0limme tietoisia, että puna-armeija liikehti ja vahvisti hiljaisesti joukkojaan Suomen vastaisella rajallaan. 3) Hangon sotilastukikohtaan kuljetti Neuvostoliitto uutta sotamateriaalia ja miehistöä sekä rautateitse että meriteitä käyttäen. 4) Neuvostoliitto vahvisti myös Suomenlahden saarien tukikohtiaan, mikä merkitsi, että hyökkäyksen hetkellä Suomenlahti sulkeutuisi kaikelta ulkomaiselta avulta. 5) Ruotsin ja Norjankin suunta olisivat mahdollisen avunsaannin kannalta arvoitus ja näin ollen Suomi olisi täydellisesti ”motissa”. 6) Hitler ja Saksan sodanjohto hyvinkin oivalsivat tämän vaikean tilanteemme ja pyrkisivät hyödyntämään sen painostamalla Suomea myönnytyksiin ja sallimaan saksalaisten ryhmittää joukkojaan Suomen alueelle mahdollista …/…
sivu 129 ettei mene mukaan saksalaisten hyökkäykseen, jollei puna-armeijaa vedetä pois Suomelta talvisodan rauhassa riistetyiltä Karjalan alueilta. Lupaa torjua saksalaisten sotatoimet Suomen alueelta Neuvostoliittoa vastaan sekä mahdolliset vallansiirtohankkeet (”Pyhäselkä”). – Haluaa Stalinilta kirjallisen vahvistuksen sähkelupaukselleen Suomen armeijan menettelystä, etenemisestä, tavoitteista ja palkkiosta tilanteessa, jossa saksalaiset pakottavat suomalaisia mukaan hyökkäykseensä. Marsalkka toteaa, että Stalin viivyttelee vastauksensa antamista (S-rintaman muodostaminen Balkanille vielä mahdollista) ja näin marsalkka joutuu valitsemaan ”toisen vaihtoehdon”, ts. menon mukaan saksalaisten hyökkäykseen määrätyin edellytyksin. Tämän vaihtoehdon toteuttaminen käytännössä tulisi olemaan monestakin syystä erittäin vaikeaa sodan olosuhteissa. Oma kenraalikunta ja saksalaisten sodanjohto kun ei saisi aavistaa tai todeta mitään ”normaalista sodankäynnistä” poikkeavaa. – Ylipäällikkönä Mannerheimin oli löydettävä kaikille strategisille ja muille ratkaisuilleen sotilaallisesti hyväksyttävät perusteet Se ei suinkaan jatkossa sotatoimien käynnistyttyä tulisi olemaan helppoa. (Katso edellä päämajan kaukopartiomiesten toiminta, saksalaisten vaatimat Louhen ja Sorokan valtausvaatimukset, Tuulosjoen ”kuukauden stoppi” jne.) – Lähtee kaikissa olosuhteissa presidentti Rytin kanssa siitä, ettei Suomi toimi hyökkääjänä Neuvostoliittoon. Toisaalta Suomen valtioalue pitäisi kaikin keinoin säilyttää sotatoimien ulkopuolella. – Marsalkka ei enää usko Stalinin vastauksen ennättävän ennen saksalaisten esittämiä vaatimuksia Suomen mukaantulolle hyökkäykseen – ja millaisia ne olisivat? – Saksalaisten hyökkäykseen mukaan menemisen yhteydessä olisi Suomen armeijalle saatava ehdottomasti oma rintamavastuu Karjalankannaksella ja Itä-Karjalassa. Stalinin ja Churchillin antamiin ohjeisiin ei muutoin voitaisi sitoutua. – ”Mikäli Stalinin sanaan ja ohjeisiin voitaisiin luottaa, vetäytyisivät neuvostojoukot suomalaisten rintamaosilla ”verta säästäen” sovituille linjoille ja näin muodollista vastarintaa tehden ainoastaan hämäisivät saksalaisia epäilemästä armeijaamme salaisesta yhteistoiminnasta. Samalla säästyisi Karjalan alueiden oma väestö ja yhteiskunnan rakenne ja laitokset ehjinä. .. /,,
Sivu 262
marsalkan laajaan salaiseen yhteydenpito on tärkeimpien 2. maailman sodan syttymiseen ja lopulta sen veriseen käymiseen vaikuttaneiden suurvaltojen poliittisten ja sotilaallisten johtajien kanssa. Ainutlaatuisena salaisena tietokanavana nousee tällöin esille Mannerheimin pitkäaikainen, jatkuva yhteys Neuvostoliiton poliittiseen ja sotilaalliseen johtoon (Stalin ja marsalkka Shaposnikov =”Irina”, vielä tunnistamattomat ”Gregori” ja ”Luci”), millä saattoi olla ratkaiseva merkitys maamme selviytymiseen sittenkin itsenäisenä 2. maailmansodan myrskyistä. Ilman ”vanhan”, monarkkien maailman paroni C. G. E. Mannerheimia, Venäjän Tsaarien suuren Imperiumin hovin arvostamaa ratsuväen kenraalia, Euroopan metropoleissa tunnettua loistavan esiintymiskyvyn omaavaa aristokraattia, Suomen Vapaussodan ja Talvisodan ylipäällikköä, suurvaltojen poliittisten ja sotilaallisten johtajien tavoitteiden ja pyrkimysten tuntijaa, Tsaarin armeijan korkeiden, jopa ruhtinassukuisten, upseerien ja asetovereidensa arvostamaa ja kunnioittamaa suomalaisen, rehellisen ja avoimen luonteen omaavaa sotilasta, vieläpä kaiken lisäksi itse Leninin varsin erikoisissa olosuhteissa tapaamaa miestä, – olisimme tuskin itsenäisenä valtiona nykyisen EU:n – Euroopan kartalla. 6. Presidentti Rooseveltin kirjoissani usein lainaamani ilmaus; ”Politiikassa ei tapahdu mitään sattumalta ja jos jotain tapahtuu, voit olla varma, että niin se oli suunniteltukin”! Tämä ajattelu ja monet FDR:n pitämät puheet, tuo läpi 30-luvun, liittyen vieläpä 1maailmansodankin tapahtumiin, selkeästi esille Rooseveltin antipatian, jopa vihan Saksaa, Hitleriä ja muita vastaavia diktaattoreita, paitsi Stalinia kohtaan.
Eräät tutkijat ovat väittäneet tämän johtuneen ehkä Rooseveltin kateudesta Hitlerin suuntaan, tämän saatua Saksassa vieläkin syvemmästä lamasta riippumatta sittenkin aikaan voimakkaan taloudellisen nousun. Rooseveltin oma ohjelma näytti sen sijaan epäonnistuvan mm. työttömiä jälleen 1938–1939 yli 11,5 miljoonaa. Englannissa vallitsi noina vuosina taloudellinen ja vaikea työvoimapoliittinen kriisi, joka pohjautui paljolti englantilaisen yhteiskunnan luokkavastakohtaisuuksiin. Maassa oli odotettavissa jopa yhteiskunnallisia levottomuuksia. Mihin ratkaisuun sisäisissä vaikeuksissaan Churchill ja Roosevelt päätyivät? He käänsivät kansojensa katseet ulkopuoliseen uhkaan (Saksa) ja valitsivat tietoisesti selviytymistaktiikaksi – sodan! (Roosevelt! Ickes 1938) ../,,
Yläkuva: Terttu Ravi Muolaan Punnuksen kyläkoulun maastossa: viittauksena Talvisodan itsenäisyyspäivälle 1939.
ERIKOISTA Itsenäisyyspäivää 2019, joka omassa elämänkaaressani täyttyy valokuvissa. Talvisodan alkamisesta 80-vuotta. ja isäni Aate Matiaksen kotiuttaminen 15.10.2019. Viipurissa.
Aate Matias 23 v, kun talvisota alkoi.
Itse olin 2 v 3 kk. Siis samat numerot. mutta pilkku välissä.
Karjalan kannakselta Muolaan Punnuksen kyläkoulun kaivosta löytyi 15.12.2018 seitsemän sotavainajaa.
RADIO-OHJELMA TALVISODASTA: Pekka Tiilikainen selostaa helmikuussa 1940 radioidussa ohjelmassa taistelua, joka käytiin Taipaleen alueella venäläisten hyökkäysvaiheen aikana.
Tiilikainen kertoo, että alueella on käyty kiivaita taisteluja sodan alusta asti. Tykkien jyly kuuluu yötä päivää.
Tiilikaisen mukaan vaarallista ei ole vihollisen ampumatarkkuus vaan päinvastoin sen huono sihti.
VILLE… OLET ASETTUNUT kertojana kehykseen, joka on monelle ikäluokkasi edustajalle käsittämättömän tuntematon elämänalue: vaikka 2000-luvun sodat riehuvat uutisissa – olohuoneissamme.
Sanon sen tässä ISOISÄN roolissa: Sinulla on kertojan sielu… Olet löytänyt tästäkin aiheesta kuvauksena muistamiseen liittyvät kuvakulmat raastavastikin. Sellaistahan elämä on.
Löydöt joukkohautapaikalta, Muolaan Punnuksen kyläkoulun rauniokuopasta näyttävät julman todistuksen kansallisen itsenäisyytemme kohtalon hetkistä; mielettömän sodan uhrit olivat nuoria miehiä.
Jospa Aate Matias olisi saanut elää yhtä pitkän elämän kuin minä.
Kuvan maastossa käytiin taistelut, joista vertailevaa kuvausta on Talvisota tv-sarjassa, jaksossa 4/5. Tuosta suunnasta puna-armeija murtautui Punnuksen kansakoulun tukikohtaan. Vastaiskut tehtiin kohtalokkain seurauksin.
Sivu Jari Jaakkolan kirjasta IITIN komppania talvisodassa…
Vänr. Yrjölän ryhmä
”TASAPUOLISESTI”
Suomessa asuvan venäläisen sotahistorioitsijan Bair Irincheev’in kirjassa: ”Talvisota venäläisin silmin” silminnäkijäkuvauksiin, sotapäiväkirjoihin sekä taisteluraportteihin ja muihin arkistomateriaaleihin pohjautuva teos siitä, millaisena talvisota koettiin puna-armeijan riveissä – eturintamataisteluista kovimmissa mahdollisissa olosuhteissa; kirjassa selostus Punnuksen taistelusta. E-kirjana https://kirja.elisa.fi/ekirja/talvisota-venalaisin-silmin
Yli sata vuotta sitten syntynyt ja 50-luvulla kuollut mies herättää vielä syksyllä 2019 tunteita puolesta ja vastaan. Mannerheim on jälleen ajankohtainen, kun Oulun yliopiston professori Vesa Puuronen pyysi Mannerheim-kuvan poistamista luokanopettajaopiskelijoiden kokoustilan seinältä, ja opiskelijajärjestö suostui. Puurosen mukaan Mannerheimin kuva ei henkilön ristiriitaisen historian takia sovi opiskelijajärjestön kokoustilan seinälle. Professori viittaa opiskelijoille lähettämässään kirjeessä myös perhehistoriaansa ja Mannerheimin vastuuseen sisällissodan aikaisista kuolemista. Yle tavoitteli Oulun yliopiston luokanopettajaopiskelijoiden järjestön puheenjohtaja Sara Hagelbergiä kertomaan kuvan käytön taustoista ja sen poistamiseen johtaneista syistä, mutta hän kieltäytyi haastattelusta. Hagelberg on kuitenkin kertonut Oulun ylioppilaslehdelle, että kuva oli sattumanvarainen matkamuisto, ja sen poistaminen ei ollut kynnyskysymys. Kun Mannerheimia tutkineelta historioitsijalta Teemu Keskisarjalta kysytään tapahtuneesta, hän on epäuskoinen ja huvittunut. – Kuulostaa aivan internetin höpöjutulta, jota ei ole elävässä elämässä tapahtunut ainakaan vakavalla naamalla. Keskisarja ei kuitenkaan tuomitse professori Vesa Puurosta tai opiskelijajärjestöä. Tapahtunut ei hänen mukaansa kerro kummastakaan osapuolesta mitään, mutta nykyajastamme sitäkin enemmän.
TUNNUSTAN, jotta olen ollut isän roolissa ALISUORITTAJA; minulla on ollut aikuisen miehen malli vain kymmenvuotiaaksi asti, kun kasvatusisäni menehtyi 55-vuotiaana.
Muistan toki hänet hyvin mielenkuvina. ISÄNI osalta minulla on ollut ”mielikuvitusisä”, ihan näille vuosikymmenille asti.
Nykyisin nimitän sitä ”KAARLOKSI”; joka ojentaa minua hyvin usein kun olen hölmöillyt. Kaarlon keksi edesmennyt, hyvä ystäväni, kun hän usein työurallani tuli kyydissäni Helsingistä Turkuun. Jossakin vaiheessa kotimatkalla hän totesi: ”Hei Kalle, voitaisko sinun toisen, paremman persoonasi, Kaarlon kanssa hieman spekuloida”? No, sitten spekuloitiin.
NYT minulla on itsetuntoni ”sivupersoonasta” valokuviakin… On monia asiayhteyksiä, joista ole miettinyt, jotta mistä esimerkiksi joku luonteenpiirteeni tai käytöstapani ovat peräisin? Oikeasti kyse on kai geeniperimästä. Tietenkään elämän oravanpyörässä niitä kytkentöjä tuskin kukaan pohtii kohdallaan.
Isäni kanssa olemme molemmat suuren perheen ”pahnan pohjimmaiset” ja altistuneet isä vanhempien sisarusten ja minä serkkujeni mahdollisiin ”löylytyksiin”. Toisaalta asema on mahdollistanut nuorimmaisen osan hyödyntämisen? Mene ja tiedä. Kun isoisäni Amselmi kuoli 65 -vuoden isässä, Aate Matias oli kaksitoista vuotias.
Perheet
Anselmi ja Liisa Hautamäen, eli isovanhempieni perhettä.
Sefanias ja Elina Anttilan, eli kasvatusvanhempieni perhe
Hei! Sinun Isänpäiväsi on nyt erilainen. Tieto ja tapahtumat sen ovat muuttaneet. Sytytämme kynttilät! Moni on saanut jo isänsä kentältä kotiin ja kynttilän sytytys on erilaisin ajatuksin. Siunausta sinulle Kalle isän päivään, olen hengessä mukana. Terttu
Tilaukset, Kannustamo.net verkkojakelu.
kaatui talvisodassa 15.2.1940, Karjalan kannaksen suurhyökkäyksessä.
Suomessa asuvan venäläisen sotahistorioitsijan Bair Irincheev’in kirjassa: ”Talvisota venäläisin silmin”
