Aihearkisto: Yhteiskunnan suunta…

Vallan anastusyritys Suomessa

SUOMESSA VIIMESIN VALLAN ANASTUSYRITYS

Talonpoikaismarssi oli Helsingissä 7. heinäkuuta 1930 järjestetty äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen mielenosoitus, johon osallistui yli 12 000 eri puolilta maata saapunutta järjestön kannattajaa.

Se oli Lapuan liikkeen lyhyeksi jääneen historian merkittävin voimannäyttö, joka oli suunnattu ensisijaisesti kommunisteja vastaan, mutta sen tarkoituksena oli myös painostaa Suomen hallitusta. Senaatintorilla pidetyn pääjuhlan kutsuvieraina oli muun muassa presidentti L. K. Relander, pääministeri P. E. Svinhufvud hallituksineen sekä oikeistopuolueiden kansanedustajia, maan sotilasjohtoa ja sisällissodan valkoisen armeijan ylipäällikkö kenraali C. G. E. Mannerheim. Ulkoisilta piirteiltään talonpoikaismarssi muistuttikin 16. toukokuuta 1918 järjestettyä valkoisten voitonparaatia, jota sen reitti myös noudatti.

Talonpoikaismarssin alkuperäisenä tarkoituksena oli eheytyspolitiikkaa harjoittaneen Kyösti Kallion hallituksen kaataminen. Kun päätavoite toteutui jo muutamaa päivää ennen marssia, keskittyi mielenosoitus vastustamaan kommunismia. Lapuan liikkeen johtaja Vihtori Kosola esitti puheessaan eduskunnalle vaatimuksensa kommunistien toiminnan kieltävästä lainsäädännöstä. Muita pääpuhujia olivat hurmoshenkisiä uskonnollisia puheita pitäneet papit K. R. Kares ja Väinö Malmivaara, jotka vaativat muun muassa kristinuskon rienauksen lopettamista. Vasemmistolaisten lisäksi tapahtuma herätti vastustusta maltillisen oikeiston piirissä, sillä Lapuan liikkeen pelättiin marssin yhteydessä yrittävän vallankaappausta.

Joululle 2020

MUISTO 23. joulukuulta 2014 ·

Joulu saattaapi tulla…

* Elias 4 v. kysyi mummiltaan: ”tuleeko teille joulupukki?” Mummi vastasi kysymykseen: ”Totta ka se tulee”… Poika mietti tovin ja totesi: ”Ei se tule. te olette jo niin vanhoja. Tulkaa meille.”.

* Kyllä mummi näyttää uskovan että joulu ainakin tulee…

* Kulunut vuosi 2014 on ollut uuvuttava, jaksottain vaatinut periksiantamattomuutta…. Tämä joulu on toivon juhlaa ja hiljentymisessä on uskoa tulevaan ja parempaan…
* Kiitoksia sukulaiset, ystävät ja ylipäätään fb-kaverit … Olette ollut matkasauva, josta on voinut ottaa tukea…

Minulle joulun sinetöi tämä: Sulo Saaritsin ”Taas kaikki kauniit muistot…

Ihmisen arvo

FACESSA 8. marraskuuta 2018

Eurooppaneuvoston puheenjohtaja Donald Tusk on määritellyt ihmisarvon demokratiassa viittauksella Unkarin pääministerille:

”Aion puhua nyt suoraan: jos olet oikeusvaltioperiaatetta ja itsenäistä oikeuslaitosta vastaan, et ole kristillisdemokraatti.
* Jos et pidä vapaasta lehdistöstä ja kansalaisyhteiskunnasta,
* jos hyväksyt homofobian, nationalismin ja antifeminismin, et ole kristillisdemokraatti.
* Jos panet valtion ja kansakunnan vapauden ja yksilön arvojen edelle, et ole kristillisdemokraatti”,
Tusk sanoi.”

Melkein muusikon elämänuralle

Sotaväen jälkeen palasin Joensuuhun.

Joensuulaisen Hallmanin Rautakaupan kotitalouskone- ja rakennustarvikeosastolla ollessani, keikkailin viikonloppuisin

Jorma Karttusen kvintetti, joka perustettiin 1962.

– ensin neljän ja varsin pian viiden pojan yhtye (Jorma kuvassa).

Meillä oli toisena suomalaisista keikkaporukoista hammond-urut; Erkki Ertamalla oli ensimmäsenä. (kuva).
Yhtyeen johtajan ja laulusolistin Jorman isä omisti Joensuussa leipomon ja isänsä sairastui vakavasti ja Jorma joutui ottamaan johtovastuun liiketoiminnasta.

Yhtye hajosi.

Suosiossamme suurta osuutta edustivat Hammond-urut, kuvassa olevaa mallia, muistaakseni ilman jalkakoskettimia… ainakaan keikoilla niitä ei ollut mukana. Jyrki hankki uusimmat nuotit ja treenasimme biisit esityskuntoon, joten olimme samalla ”viivalla” Suomen tunnetuimpien yhtyeiden kanssa ja

lopetimme suosion huipulla.

Minä olin valinnan edessä. Edelleen päivätyössä rautakaupan osastonhoitajana. Soittokeikat pitkien matkojen takia ottivat jo voimille… nuorena toki jaksoi.

Mietimme toki jatkamista. Tapania (kitaristi) äitinsä painosti jatkamaan opiskelua ja hän meni hammasteknikkokoulutukseen ja perusti hammaslaboratorion Joensuuhun. Jarmolla oli edessä sotaväki. Jyrki oli halukas jatkamaan. Jyrkistä en ole kuullut sen jälkeen… Oletan että hänestä tuli ammattimuusikko.

KUN ajattelen mahdollista keikkamuusikon elämänkaarta, joka oli hyvin lähellä… SAMANLAISEN tosin sain elääkseni ammattiliiton toimitsijana kolmella vuosikymmenellä. ULKOPUOLISENA (outsider) tilaisuuksissa joissa toiset osallistujat viettivät vapaa-aikaa; Yksinäisiä pitkiä kotimatkoja kelillä kuin kelillä… matkaseurana c-kasetit autoradiossa.

Muistona: tanssipaikkojen lehti-ilmoituksista pieni osa liimattunä päiväkirjaan, josta muut sivut on muuttojen yhteydessä kadonnut…

Sattuma osui taas kohtaloksi:

Sain pestin porilaisen Rosenlewin alueelliseksi huolto- ja myyntiedustajaksi; myynti- ja huoltopiirinä oli itärajan pinnasta kahdeksan pitäjää Ilomantsi, Tohmajärvi, Tuupovaara, Kiihtelysvaara, Kitee jne.. lääniä oli.


Eräänä maanantai-aamuna lastasin autoa Joensuun Teräksen varastolla. Nostin isoa pakastinta, mennäkseni takaperin pakettiautoon sisälle.

Ponnistin vasemmalla jalalla, ja NIKS. Selässä vihlaisi takaraivosta kantapäähän.. Lastaus jäi siihen. Taksilla lääkäriin. Tutkimuksissa selvisi välilevyn pullistuma.

Kipulääkkeitä, vuodelepoa, fysioterapiahoitona muutama kerta venytyslaitteessa. Monen viikon sairasloma. Porista tuli kirje, jossa työsuhteeni purettiin heti. Myöhemmin selvisi, että koko huoltoedustajien joukko oli pestattu ikään kuin yrittäjiksi, ilman minkäänlaista työsuhteen irtisanomissuojaa …

Minä sain kylmästi lopputilin

Jäin täysin tyhjän päälle…

Suomessa ammattiyhdistyliike oli vielä 1960-luvulla suurlakon jälkeisessä tilassa hajautunut. Provisio-, eli myyntipalkkioon perustuvilla työsopimuksilla ei ollut muuta turvasääntöä kuin: ellei tulosta, niin ulos. Markkinatilanne oli akuutti. Suurelle alueelle itärajan pitäjistä tuli sähköt; Minun piirini alueelle pesukoneet, jääkaapit ja pakastearkut jakoivat Rosenlewin kilpailijan UPO:n jälleenmyyjät. Ei hyvä.

Samaan aikaan oli toinenkin työpaikka. Olisin päässyt ASKON huonekaluliikkeeseen myyjäksi, mutta valitsin Rosenlewin… Elämän aallot keinutti.

Jorma Karttunen menehtyi lento-onneettomuudessa 1989. Hautakivi Joensuun ev.lut. hautausmaalla.