Aihearkisto: Yhteiskunnan suunta…

Valtuustoihin tulevat voimaryhmätkö?

Milloin kuntavaalit ovat muuttaneet eduskunnan voimasuhteita?

Kaupunkien- ja kuntiejn valtuustojen ”voitonjako” muuttuu tulevissa äänestyksissä, ovatpa vaalit huhti. tai kesäkuussa, kukaties vasta syksyllä.

Media- ja somekiistely, kuntavaalien siirtymisestä ON JÄRJETÖNTÄ pandemian tässä jamassa.
Mikä ihmeen hätä on saada valtuustot mielivallan kohteiksi… vaikkapa ameriikan malliin. (kuva)

Jonkun tyypin valituksi tulo kaupungin- tai kunnanvaltuustoonko on tärkeämpi kuin kansalaisten terveysturvallisuus?

Vaalien siirto ei ole poikkeuksellista.

Koronapandemian aikana vaaleja on demokraattisissa maissa siirretty useita kymmeniä kertoja. Merkittävä osa vaaleista siirrettiin ensimmäisen korona-aallon alta keväällä, eli maalis-toukokuun 2020 aikana.

Euroopassa toinen aalto osui marras- ja joulukuuhun. Suomen tilanne oli tuolloin selvästi parempi, mutta nyt ilmaantuvuus kasvaa rajusti.

Suomi on samalla kehitysuralla kuin Irlanti oli joulukuussa. Irlanti sai ilmaantuvuuden kuriin yhteiskunnan lähes täydellisellä sulkemisella. Kaikki kaupat, ruokakauppoja ja apteekkeja lukuunottamatta, ovat kiinni. Ne aukeavat vasta huhtikuussa. Niissä oloissa vaaleja ei todennäköisesti oltaisi järjestetty.

Santeri Alkion hengessä

Pohojammaalla on avarat maisemat, mutta myös ajatukset

KUN komitea käsitteli Suomen ja Venäjän tulevia taloussuhteita; tulleja, Suomen oikeutta ulkomaan edustukseen, omaan kauppalippuun ja oikeuteen tehdä taloudellisia sopimuksia muiden maiden kanssa. Alkio korosti voimakkaasti taloudellista itsemääräämisoikeutta kansallisen olemuksen elinehtona ja piti sitä tärkeämpänä kuin valtioluita. Hän katsoi edelleen jatkuvan suursodan ylitse tulevaan rauhanaikaan ja odotti Euroopan maiden ryhtyvän muodostelu-neuvotteluihin, joilla on taloudellinen tai sosialinen luonne. Niihin Suomen piti oman kansallisen etunsa nimissä päästä mukaan Venäjästä riippumatt

ALKIO laati luonnoksen eduskuntaryhmänsä kannanotoksi. Hän kirjoitti tekstiin niin selvän ajatuksen valtiollisesta itsenäisyydestä, ettei eduskuntaryhmä pysynyt mukana. Ensikäsittelyssä luonnos sai hyvän vastaanoton, mutta jo seuraavana päivänä tuuli oli kääntynyt. Yleinen varovaisuus ja taktiset näkökohdat pysäyttivät kannanoton, sitä ei julkaistu.

Pettynyt Alkio ruoski omiaan päiväkirjassa

»Me olemme pelkureita, jotka istumme rannalla ja itkemme, uskaltamatta edes rantoja soutaa. Vaan – minkä sille tekee!»

Alkio oli myös pasifisti. Maan Ääni -lehdessä hän kirjoitti 15. tammikuuta 1920 aikaansa edellä olleen kirjoituksen:
”Kansojen liiton heimolaisajatuksena tulisi Euroopan niin ikään kiireesti ottaa harkitakseen kysymystä Euroopan Yhdysvalloista. On ilmeistä, että oman rauhansa vuoksi Euroopan täytyy ruveta johtamaan politiikkaansa siihen, että valtojen väliltä katoaa tarve pitää yllä sotajoukkoja, tullirajoja ja eriarvoista rahaa.”
Alkio itse kertoi saaneensa vaikutteita muun muassa Mahatma Gandhin politiikasta.

Yhteiskunta murhasi lapsen

VALLITSEVAA käytännössä, mm. tuossa mappirivin pätkässä on asiakirjanäyttöjä lasten oikeusturvattomuudesta Suomessa; lastenpakkohuostaanotoista, lasten hyväkasikäytöstä, pedofiiliryhmistä, perheväkivallasta…

MIKÄ TASO ON MORAALISSA?

Asenneilmapiiristä esimerkkiä rakentavat eduskunnan oppositiopuolueet patavanhoilliseen tapaan syyllistämäälla al Holin 2020-luvun keskitysleirin viattomat lapset TERRORISMIIN UHKAKSI. Kun samaan aikaan keskuudessammne lapset murhaavat ikätovereitaan…

Pikku Eerikan kohtalosta…

Julkaistu aiemmin 31.8.2012..
Huomio.. lue kommentti tästä

Pikku Eerikan tapaus on hurja hätähuuto lasten oikeuksista koskemattomuuteen

ja oikeuteen elää turvallista elämää: mutta mikä on tämä maa jossa vanhuslaistakin voidaan rakentaa poliittinen farssi, pikku Eerikan kaltaiset uhrit ovat jatkossakin pelottavassa määrin mahdollisia.

Kun Suomi oli sodassa..

 
”Ei ole tarkkaa lukua mutta noin 80000 lasta saivat lapun kaulaan ja otsaan näkymättömän leiman SOTALAPSI ja siinä se on pysynyt koko iän. Näin takapeilissä se on kuin jättiläinen sosiaalinen kokeilu jossa kaikki ovat tutkimusten koehenkilöitä koko elämän.” Näin otsikoidaan esim. tiedostossa SOTALAPSET.

Rauhan ajan EU-Suomessa 2007 oli lastensuojelun avohuollon asiakkaana 62 485 lasta; näistä 16 059 lasta oli sijoitettuna kodin ulkopuolelle, heistä 10 207 on huostaan otettu, siis pois biologisilta vanhemmiltaan.

Suomessa kohtaa lapsuudessa perheväkivaltaa omilta vanhemmiltaan 200 000 lasta.

Kaikki Se Paha, jota lapset ovat tässä maassa joutuneet ja edelleen jokapäiväisessä elämässään kohtaavat näyttää olevan, osalle korruptoitunutta lainkäytön virkakoneistoa, merkityksetöntä…
 
TS-uutisen ”UV-valo paljastaa lasten pahoinpitelyt” <- mukaan Turun yliopistiollisessa keskussairaalassa TYKSissä tutkitaan noin sata lasta vuodessa kaltoinkohteluepäilyjen takia. Määrä on kaksinkertaistunut viidessä vuodessa.
 
Suomessa viranomaisten tietoon tulee joka vuosi yhä enemmän tapauksia, joissa lapsen epäillään joutuneen joko pahoinpitelyn tai seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Viime vuonna (2012) poliisin tietoon tuli vajaat 1 600 lasten hyväksikäyttötapausta. Määrä on kolminkertaistunut 2000-luvun aikana.
Myös lasten pahoinpitelyjen määrä on jatkuvassa kasvussa Suomessa, niitä poliisi kirjasi viime vuonna noin 6 500 kappaletta. Huolestuttava ilmiö on, että entistä suurempi osa pahoinpitelyistä kohdistuu yhä nuorempiin vauvaikäisiin lapsiin
 
Kalevi Kannus

 

Marjatta Kannus:

Sain tänään käsiini Sofi Oksasen uusimman teoksen ”Kun kyyhkyset katosivat”. Kirjailija kertoo siinä Viron kansan lähimenneisyydestä. Niitten muutamien lukujen perusteella, jotka ehdin iltapäivän kuluessa ahmia, voin vain todeta, että yhtä hyvin teoksen voisi sijoittaa tämän päivän Suomeen.
.
Täälläkin voi pieni lapsi menettää henkensä, manipuloivan, henkisesti sairaan aikuisen käsissä, niin että kaikki ”> lapsen läheisyydessä elävät aikuiset kaikessa rauhassa sulkevat silmänsä näkemiltään tosiasioilta. Valitettavasti Eerika, joka kuoli ns. äitipuolensa sadististen toimenpiteiden seurauksena ei suinkaan ole ensimmäinen ja tuskin viimeinenkään lapsi, joka kuristetaan, tukahdutetaan, ammutaan tai poltetaan jonkun häiriintyneen yksilön saadessa viranomaisten puuttumatta vapaasti toimia.
 
Hiljattain eräässä televisio-ohjelmassa haastateltiin toimittaja Leena Pakkasta, joka kertoi oman kasvattityttärensä sydäntä raastavan tarinan. Hänellä oli hetken luonaan syvästi masentunut teini-ikäinen tyttö, joka oli traagisesti menettänyt äitinsä. Tyttö sijoitettiin ns. asiantuntijoiden hoiviin perheeseen, jossa häntä piti auttaa toipumaan masennuksesta. Asiantuntijat sattuivat kuitenkin olemaan alkoholisteja, jotka jättivät holhokkinsa täysin oman onnensa nojaan. Leena Pakkaselle ei tietenkään kerrottu mitään tytön ongelmista tässä uudessa paikassa, salassapito sääntö esti sen, koska hän oli vain tilapäinen huoltaja. Nuori tyttö meni junan alle epätoivoisessa masennustilassaan ja vasta jälkeenpäin syvästi järkyttynyt Leena sai kuulla mikä kaikki oli johtanut nuoren kuolemaan.
 
Kuvassa Seiska-lehti on julkaissut kansikuvassaan 6.9.2012 ”SANKARI”-isän kuvan ja nimi Touko Tarkki pyörii facebookissa…
 
Miksi Suomessa sosiaalityöntekijöillä on niin suuri valta? Aina kun jokin sitten menee pieleen, he vetoavat salassa pito sääntöön, lähinnä suojellen sillä itseään.
 
Julkisuudessa on taas kohistu aina ministereitä myöten Eerikan kuolemasta ja tärkeät johtavat kansalaiset kertovat etteivät he voi ottaa kantaa yksittäiseen tapaukseen, vaikka ilmiselvästi sosiaaliviranomaiset ovat epäonnistuneet tehtävässään eli huolehtia yksittäisen lapsen edusta. Kaikki fraasit käydään taas kertaalleen läpi, mutta todellisuudessa mikään ei muutu. Televisiossa järjestetään muutama keskusteluohjelma ns. asiantuntijoille ja asiasta kohistaan jonkin aikaa, lähinnä niin kauan, kun lehdet myyvät karmeilla yksityiskohdilla.
 
Erään tuttavaperheeni kahdesta nuorimmasta lapsesta tehtiin lastensuojeluilmoitus. Ilmoituksen tekijän motiivina oli aiheuttaa hankaluuksia lasten vanhemmille, jotka olivat puuttuneet kyseisen henkilön laittomiin toimiin. Nämä lapset eivät olleet mustelmilla, he eivät olleet arkoja tai masentuneita, he olivat vihaisia, kun joutuivat sosiaalityöntekijöiden testeihin ja kuluttamaan aikaansa heidän mielestään joutavissa palavereissa. Sosiaalityöntekijöille kerrottiin ilmoituksen tekijän pahantahtoisuudesta ja motiivista, sillä ei kuitenkaan ollut mitään vaikutusta sosiaalityöntekijöiden asenteeseen, he kävivät lasten kanssa läpi viimeiseen pilkkuun asti näiden testaamisen aina kodin ikkunaverhojen väriin asti.
 
Eerikan kohdalla täytyy ihmetellä kaikkien lapsen läheisyydessä eläneiden aikuisten sokeutta ja myötätunnon puutetta avuttoman, kiusatun lapsen kohdalla. Tytön äiti koetti saada apua, mutta kun hän ei ollut huoltaja, hänen sanomisillaan ei ollut mitään merkitystä.
 
Mitä olisi mahtanut tapahtua opettajalle tai rehtorille, jos he olisivat kuunnelleet tytön äitiä ja myös pohtineet omien havaintojensa merkitystä lapsen eduksi? Eikö kokenut kasvattaja näe perheväkivallan uhria, joka on mustelmilla, arka, pelokas ja ilmiselvästi valehtelee saamiensa kolhujen alkuperän, tyyliin ”kävelin päin ovea”?
 
Entä sukulaiset tai naapurit, mitä he olisivat menettäneet, jos olisivat tarttuneet asiaan kunnolla?
Nyt surraan sosiaalityöntekijöiden ”paineita”, he kun eivät ilmiselvistä merkeistä ja äidin pyynnöistä huolimatta tehneet velvollisuuttaan eli suojelleet huostaansa uskotun alaikäisen eduista. Vähintäänkin heillä pitää olla paineita, lapsihan maksoi heidän laiminlyöntinsä seuraukset hengellään. Eikä hän kuollut helposti, vaan taisteli tukehtumista vastaan tuntikausia.
 
Lopputuloksena on varmaankin pieni hauta jossain Helsingin hautausmaista ja yksinäisen surevan äidin tuska.
Sosiaalityöntekijöille varmaan tarjotaan kriisiapua valtion kustannuksella, tytön äidille, sitä tuskin liikenee, kyllä sen estämiseksi joku pykälä löytyy.
 
Onko meillä resurssipula? Ei varmastikaan ainakaan kaikkialla, sillä jos yhden lastensuojeluilmoituksen seurauksena voidaan käydä koko protokolla läpi ja toisaalla useankaan ilmoituksen pohjalta ei toimita, voi vain sanoa, että lähinnä uupuu järjen käyttö.
 
Kirjoittanut Marjatta Kannus…
 
* * *
 
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on langettanut tuomion, jossa Suomi määrätään maksamaan korvauksia henkilölle, joka joutui pakkohoitoon ja pakotettiin ottamaan lääkkeitä. Ihmisoikeusloukkausten kohteeksi joutunutta hoidettiin ja lääkittiin psykiatrisessa sairaalassa vuosina 2005-2006.:
 
Vuoden ajan pakkolääkityksessä oli lastenlääkäri, joka tutki ammattilaisena perheväkivallan uhreja, lasten pahoinpitelytapauksia, lasten hyväksikäyttöjä ja oikeuslääketieteellisillä lausunnoillaan joutui paljastamaan lastensuojelun viranomaisten, sosiaalityöntekijöiden ja poliisien piittaamattomuutta. Sillä seuraamuksella, että virkavallan avulla lastenlääkäri lavastettiin syylliseksi tekoon, jota hän ei ollut voinut käytännössä tehdä ja syyllisyyttä toteen näyttämättä määrättiin pakkolääkitykseen.

Kalevi Kannus

Pasi Tuominen: ”lapsilla on hyvä olla siellä, missä ehkä isätkin”

Haavisto on kertonut kuulusteluissa turhautuneensa argumentteihin, joita<strong> Pasi Tuominen</strong> hänen kertomansa mukaan esitti syyskuun kokouksessa.

Haavisto sanoi, että kyseessä oli hänen mielestään lastensuojeluasia, jossa täytyisi käynnistää viranomaisyhteistyö.

Hän kertoi verranneensa lasten tilannetta muun muassa kidnappaukseen.

– Konsulipäällikkö [– ] totesi, että orpolapsilla on nyt hyvä olla siellä alueella, kun ovat perheisiin tilapäisesti sijoitettuina. Ja mainitsi, että isätkin voivat olla vielä elossa, emme tiedä, ovatko he oikeasti orpoja.

Vaikeinta Haavistolle oli sulattaa sitä, että Tuominen hänen mukaansa totesi, että tapaamalla lapset Suomi ottaa lapset “toimivaltansa alle”.

Haaviston mukaan Tuominen varoitti kokouksessa tästä asetelmasta.

– Että jos olemme aktiivisia, tulee tilanne, jossa meidän vastuumme näistä lapsista kasvaa.
Minun täytyy sanoa, että näin jälkeenkin päin minun on tätä argumenttia tavattoman vaikea hyväksyä, Haavisto on kertonut.

Lähde:
YLE-uutiseta

 

Nivalan miehiä Kanadan maatalous- ja metsätyömailla 1930-luvulla

Arkistosta 7. heinäkuuta 2013.

Elämänhallinnan pakolaisuus

muuttoliike

JOUTUVATKO Suomesta työikäiset ja työkykyiset lähtemään ulkomaille, näiden 1930-luvun miesten ja sittemmin 1960-luvun maastamuuttajien lailla?
 

SUOMEENHAN SUUNNITELLAAN ns, halpatyömarkkinoita turvapaikanhakijoiden ”työvoimatarjontaa” hyödyntäen… Vastaavanlaista mallia toteutettiin Yhdysvalloissa 1910-luvulla seurauksella joka johti mellakoihin ja työtaisteluihin…

Valokuvia 1930-luvun Kanadan maataloudesta ja metsureista.


Kasvatusisäni (äitini sisaren mies, kuvassa keskellä) kävi Kanadassa metsätyömailla… Hän menehtyi viisikymmenviisi vuotiaana. Minä olin silloin kymmenvuotias ja ihmettelin sitä miksi toiset mökkien miehet nimittelivät ikään kuin ivaten näitä ”lännenkävijöitä”.
 
Monet ”lännen risukoissa” käyneistä pohjanmaan miehistä palasivat levottomaan Eurooppaan, jossa mm. Saksan ja Italian poliittinen ilmapiiri oli kehittymässä kansallissosialistiseen suuntaan ja Eurooppa ajautumassa toiseen maailmansotaan ja siinä mukana Suomi talvisotaan ja myöhemmin jatkosotaan.
 
Osa miehistä menestyi pohjois-amerikassa ”siirtotyöläisina” ja palasivat kotimaahan säästöt mukanaan ja esim. kasvatusisäni (keskellä kuvassa) perusti pohjois-amerikan metsätöissä hankitulla pääomalla rakennustyöryhmän, jonka rakentamia kiinteistöjä on Nivalassa vielä käyttökunnossa.
 
Nyt vanhempana minulle on avautunut lapsuuteni aikainen, kasvatusisäni ja kuvassa oikealla istuvan naapurin isännän imittely ”noskeksi”. Heidän on täytynyt olla asenteiltaan sosialidemokraatteja ns. ”tannerilaisia”, kommunismin vastustajia. Minulla ei ole muistikuvia heidän osallisuudestaan aikansa puoluepolitiikkaan, mutta ”noskeksi” nimittelyn muistan.
 

Antti ja Liisa Kannus


 
Antin ja Liisan tyttären tyttären pojalta Robertilta saatujen sähköpostiviestien, kirjeiden ja valokuvien, sekä sukukartan mukaan perillisiä on koko liuta. Antti ja Liisa eivät, sukutiedon mukaan, käyneet synnyinmaassaan elämänsä aikana.

Antti ja Liisa Kannuksen jälkipolven edustajia, asuvat Yhdysvalloissa. Robert (Best) oikealla. Hänen kansaan kävimme sähköpostikeskusteluj, jotka päätttyivät Tsernobylin ydinvoimalan räjähdyksen jälkeen

Liisan ja Antin hautamuistomerkki löytyy New Yorkin osalvaltiosta. Hautakivestä valokuva. Liisa kuoli vuonna 1952 ja Antti kahdeksan vuotta myöhemmin vuonna 1960, 89-vuotiaana.

Wanhan Suomen, eli Venäjän vallan aikalaisista siirtolaisista tässä Antti Kannuksen vaiheista Siirtokansan KALENTERI – nimisestä julkaisusta. Tämä teksti on vuodelta 1949, joulukalenterista.
 

 

Näissä kuvissa on suomalaisia siirtotyöläisiä pohjanmaalta Kanadassa senaikaisen leikkuupuimurin päällä ja toisessa kuvassa sama joukkue tilanteessa, josta kuvan yhteydessä ei ole tarkempaa selvitystä. Enemmistö kuvan miesryhmästä palasi kotimaahan, ylösrakentamaan ns. pula-ajan jälkeistä Suomea, kunnes toinen maailmansota syttyi.
 

Tässä työmaakuvassa poseerataan ilmeisesti maamoottorilla (kuvan oikeassa reunassa) pyöritettävän puimakoneen tuntumassa. Kuvaaan on otettu myös näyttöjä harrastuksista ja viihdetoiminnasta. Ylhäällä oviaukossa on viulun soittaja, sekä ”kaksirivisen” soittaja rappusten vieressä ja kahdella miehellä on nyrkkeiluhanskat käsissään.
 

 
Tämä jono johtaa metsätyömaille. Kanadan ilmasto-olot muistuttavat paljossa Suomen metsien mallia.

Tukkikämpät asuinolosuhteiltaan tuskin poikkesivat kotimaisista rakennelmista.

Tässä kuvassa on kaksi ”kanadanleskeä” pienten lasten kanssa 1930-luvulla näiden perheiden toimeentulo oli pitkälti miesten rahakirjeiden varassa.
 

 
Tässä kuvassa on Kanadassa hankitulla pääomalla perustetun ralkennustyöryhmän yksi rakennuskohde; kuvan takana on teksti: ”Nivalan seurantalon rakennusmiehistä v:ta 1936. Nyk. lastenkotina.
 

 
Tämän työmaan valokuvassa ei ole taustatietoja.
 
* * *
 
ETTEI UNOHTUISI maasta toiseen on muutettu työn ja toimeentulon vuoksi…
 

Vallan anastusyritys Suomessa

SUOMESSA VIIMESIN VALLAN ANASTUSYRITYS

Talonpoikaismarssi oli Helsingissä 7. heinäkuuta 1930 järjestetty äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen mielenosoitus, johon osallistui yli 12 000 eri puolilta maata saapunutta järjestön kannattajaa.

Se oli Lapuan liikkeen lyhyeksi jääneen historian merkittävin voimannäyttö, joka oli suunnattu ensisijaisesti kommunisteja vastaan, mutta sen tarkoituksena oli myös painostaa Suomen hallitusta. Senaatintorilla pidetyn pääjuhlan kutsuvieraina oli muun muassa presidentti L. K. Relander, pääministeri P. E. Svinhufvud hallituksineen sekä oikeistopuolueiden kansanedustajia, maan sotilasjohtoa ja sisällissodan valkoisen armeijan ylipäällikkö kenraali C. G. E. Mannerheim. Ulkoisilta piirteiltään talonpoikaismarssi muistuttikin 16. toukokuuta 1918 järjestettyä valkoisten voitonparaatia, jota sen reitti myös noudatti.

Talonpoikaismarssin alkuperäisenä tarkoituksena oli eheytyspolitiikkaa harjoittaneen Kyösti Kallion hallituksen kaataminen. Kun päätavoite toteutui jo muutamaa päivää ennen marssia, keskittyi mielenosoitus vastustamaan kommunismia. Lapuan liikkeen johtaja Vihtori Kosola esitti puheessaan eduskunnalle vaatimuksensa kommunistien toiminnan kieltävästä lainsäädännöstä. Muita pääpuhujia olivat hurmoshenkisiä uskonnollisia puheita pitäneet papit K. R. Kares ja Väinö Malmivaara, jotka vaativat muun muassa kristinuskon rienauksen lopettamista. Vasemmistolaisten lisäksi tapahtuma herätti vastustusta maltillisen oikeiston piirissä, sillä Lapuan liikkeen pelättiin marssin yhteydessä yrittävän vallankaappausta.

Joululle 2020

MUISTO 23. joulukuulta 2014 ·

Joulu saattaapi tulla…

* Elias 4 v. kysyi mummiltaan: ”tuleeko teille joulupukki?” Mummi vastasi kysymykseen: ”Totta ka se tulee”… Poika mietti tovin ja totesi: ”Ei se tule. te olette jo niin vanhoja. Tulkaa meille.”.

* Kyllä mummi näyttää uskovan että joulu ainakin tulee…

* Kulunut vuosi 2014 on ollut uuvuttava, jaksottain vaatinut periksiantamattomuutta…. Tämä joulu on toivon juhlaa ja hiljentymisessä on uskoa tulevaan ja parempaan…
* Kiitoksia sukulaiset, ystävät ja ylipäätään fb-kaverit … Olette ollut matkasauva, josta on voinut ottaa tukea…

Minulle joulun sinetöi tämä: Sulo Saaritsin ”Taas kaikki kauniit muistot…

Ihmisen arvo

FACESSA 8. marraskuuta 2018

Eurooppaneuvoston puheenjohtaja Donald Tusk on määritellyt ihmisarvon demokratiassa viittauksella Unkarin pääministerille:

”Aion puhua nyt suoraan: jos olet oikeusvaltioperiaatetta ja itsenäistä oikeuslaitosta vastaan, et ole kristillisdemokraatti.
* Jos et pidä vapaasta lehdistöstä ja kansalaisyhteiskunnasta,
* jos hyväksyt homofobian, nationalismin ja antifeminismin, et ole kristillisdemokraatti.
* Jos panet valtion ja kansakunnan vapauden ja yksilön arvojen edelle, et ole kristillisdemokraatti”,
Tusk sanoi.”

Melkein muusikon elämänuralle

Sotaväen jälkeen palasin Joensuuhun.

Joensuulaisen Hallmanin Rautakaupan kotitalouskone- ja rakennustarvikeosastolla ollessani, keikkailin viikonloppuisin

Jorma Karttusen kvintetti, joka perustettiin 1962.

– ensin neljän ja varsin pian viiden pojan yhtye (Jorma kuvassa).

Meillä oli toisena suomalaisista keikkaporukoista hammond-urut; Erkki Ertamalla oli ensimmäsenä. (kuva).
Yhtyeen johtajan ja laulusolistin Jorman isä omisti Joensuussa leipomon ja isänsä sairastui vakavasti ja Jorma joutui ottamaan johtovastuun liiketoiminnasta.

Yhtye hajosi.

Suosiossamme suurta osuutta edustivat Hammond-urut, kuvassa olevaa mallia, muistaakseni ilman jalkakoskettimia… ainakaan keikoilla niitä ei ollut mukana. Jyrki hankki uusimmat nuotit ja treenasimme biisit esityskuntoon, joten olimme samalla ”viivalla” Suomen tunnetuimpien yhtyeiden kanssa ja

lopetimme suosion huipulla.

Minä olin valinnan edessä. Edelleen päivätyössä rautakaupan osastonhoitajana. Soittokeikat pitkien matkojen takia ottivat jo voimille… nuorena toki jaksoi.

Mietimme toki jatkamista. Tapania (kitaristi) äitinsä painosti jatkamaan opiskelua ja hän meni hammasteknikkokoulutukseen ja perusti hammaslaboratorion Joensuuhun. Jarmolla oli edessä sotaväki. Jyrki oli halukas jatkamaan. Jyrkistä en ole kuullut sen jälkeen… Oletan että hänestä tuli ammattimuusikko.

KUN ajattelen mahdollista keikkamuusikon elämänkaarta, joka oli hyvin lähellä… SAMANLAISEN tosin sain elääkseni ammattiliiton toimitsijana kolmella vuosikymmenellä. ULKOPUOLISENA (outsider) tilaisuuksissa joissa toiset osallistujat viettivät vapaa-aikaa; Yksinäisiä pitkiä kotimatkoja kelillä kuin kelillä… matkaseurana c-kasetit autoradiossa.

Muistona: tanssipaikkojen lehti-ilmoituksista pieni osa liimattunä päiväkirjaan, josta muut sivut on muuttojen yhteydessä kadonnut…

Sattuma osui taas kohtaloksi:

Sain pestin porilaisen Rosenlewin alueelliseksi huolto- ja myyntiedustajaksi; myynti- ja huoltopiirinä oli itärajan pinnasta kahdeksan pitäjää Ilomantsi, Tohmajärvi, Tuupovaara, Kiihtelysvaara, Kitee jne.. lääniä oli.


Eräänä maanantai-aamuna lastasin autoa Joensuun Teräksen varastolla. Nostin isoa pakastinta, mennäkseni takaperin pakettiautoon sisälle.

Ponnistin vasemmalla jalalla, ja NIKS. Selässä vihlaisi takaraivosta kantapäähän.. Lastaus jäi siihen. Taksilla lääkäriin. Tutkimuksissa selvisi välilevyn pullistuma.

Kipulääkkeitä, vuodelepoa, fysioterapiahoitona muutama kerta venytyslaitteessa. Monen viikon sairasloma. Porista tuli kirje, jossa työsuhteeni purettiin heti. Myöhemmin selvisi, että koko huoltoedustajien joukko oli pestattu ikään kuin yrittäjiksi, ilman minkäänlaista työsuhteen irtisanomissuojaa …

Minä sain kylmästi lopputilin

Jäin täysin tyhjän päälle…

Suomessa ammattiyhdistyliike oli vielä 1960-luvulla suurlakon jälkeisessä tilassa hajautunut. Provisio-, eli myyntipalkkioon perustuvilla työsopimuksilla ei ollut muuta turvasääntöä kuin: ellei tulosta, niin ulos. Markkinatilanne oli akuutti. Suurelle alueelle itärajan pitäjistä tuli sähköt; Minun piirini alueelle pesukoneet, jääkaapit ja pakastearkut jakoivat Rosenlewin kilpailijan UPO:n jälleenmyyjät. Ei hyvä.

Samaan aikaan oli toinenkin työpaikka. Olisin päässyt ASKON huonekaluliikkeeseen myyjäksi, mutta valitsin Rosenlewin… Elämän aallot keinutti.

Jorma Karttunen menehtyi lento-onneettomuudessa 1989. Hautakivi Joensuun ev.lut. hautausmaalla.