SUOMESSA VIIMESIN VALLAN ANASTUSYRITYS
Talonpoikaismarssi oli Helsingissä 7. heinäkuuta 1930 järjestetty äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen mielenosoitus, johon osallistui yli 12 000 eri puolilta maata saapunutta järjestön kannattajaa.
Se oli Lapuan liikkeen lyhyeksi jääneen historian merkittävin voimannäyttö, joka oli suunnattu ensisijaisesti kommunisteja vastaan, mutta sen tarkoituksena oli myös painostaa Suomen hallitusta. Senaatintorilla pidetyn pääjuhlan kutsuvieraina oli muun muassa presidentti L. K. Relander, pääministeri P. E. Svinhufvud hallituksineen sekä oikeistopuolueiden kansanedustajia, maan sotilasjohtoa ja sisällissodan valkoisen armeijan ylipäällikkö kenraali C. G. E. Mannerheim. Ulkoisilta piirteiltään talonpoikaismarssi muistuttikin 16. toukokuuta 1918 järjestettyä valkoisten voitonparaatia, jota sen reitti myös noudatti.
Talonpoikaismarssin alkuperäisenä tarkoituksena oli eheytyspolitiikkaa harjoittaneen Kyösti Kallion hallituksen kaataminen. Kun päätavoite toteutui jo muutamaa päivää ennen marssia, keskittyi mielenosoitus vastustamaan kommunismia. Lapuan liikkeen johtaja Vihtori Kosola esitti puheessaan eduskunnalle vaatimuksensa kommunistien toiminnan kieltävästä lainsäädännöstä. Muita pääpuhujia olivat hurmoshenkisiä uskonnollisia puheita pitäneet papit K. R. Kares ja Väinö Malmivaara, jotka vaativat muun muassa kristinuskon rienauksen lopettamista. Vasemmistolaisten lisäksi tapahtuma herätti vastustusta maltillisen oikeiston piirissä, sillä Lapuan liikkeen pelättiin marssin yhteydessä yrittävän vallankaappausta.
Minä olin valinnan edessä. Edelleen päivätyössä rautakaupan osastonhoitajana. Soittokeikat pitkien matkojen takia ottivat jo voimille… nuorena toki jaksoi.
