TAMMIKUUN KIHLAUS 1940
Suomen Työnantajain Keskusliiton 23. tammikuuta 1940 antama julistus, jossa se tunnusti ammattiliitot ja keskusjärjestö SAK:n neuvotteluosapuoliksi työmarkkinoita koskevissa kysymyksissä. Osapuolet sopivat, että vastedes pyritään löytämään yhteisymmärrys neuvotteluteitse. Julkilausuma luettiin Yleisradion iltauutisissa 23. tammikuuta 1940 ja julkaistiin seuraavana päivänä sanomalehdissä. Tätä aiemmin vain kirjanpainajilla oli ollut työehtosopimus.
Sosiaaliministeri Karl-August Fagerholm toimi aloitteen tekijänä ja hankkeen edistäjänä.[3] Fagerholmin mielestä kansakunnan eheytyminen edellytti työntekijöiden oikeuksien tunnustamista. Merkittävänä taustatekijänä oli käynnissä oleva talvisota ja kansallinen yhtenäisyys sotaponnistuksissa.[1]
Neuvottelujen tuloksena annettiin seuraava julkilausuma: ”Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton edustajat ovat käyneet keskenään neuvotteluja, joiden tuloksena on sovittu, että sanotut keskusjärjestöt, todeten vapaan järjestetyn toiminnan merkityksen yhteiskunnassa, tulevat luottamuksellisesti neuvottelemaan kaikista niiden toimialalla esiintyvistä kysymyksistä niiden ratkaisemiseksi mikäli mahdollista yhteisymmärryksessä”.[3]
Työmies ja toimihenkilö ansaitsevat palkkansa, siis toimeentulonsa. Työvoiman arvostuksen katoaminen on juurisyy, joka ohjaa työmarkkinat ”jyrkänteen reunalle”. Suomessa on vuosikymmenien ajalla toiminut neuvottelu- ja sopimusyhteiskunta. Nyt hallitus on ajanut purkupolitiikalla ammattiliitot työtaisteluvalmiuteen. Ylipäätään kansalaistasolla levottomuus kasvaa. Palkansaajien saavuttamat edut ovat loukkaamattomia. Näyttää siltä, että elämänlaadun turvaamiseksi -vaihtoehto on työtaistelu… yleislakko. Sosiaali- ja terveydenhoidon (SOTE) työvoimapula on esimerkkinä vakava. Pelkkä maahanmuuton silmälläpito ja itärajan ratkaisutko ovat hallitusohjelman ytimessä?
AY-LIIKKEEN piirissa ja kansalaistasolla on valmius taisteluun.