Toimi Ranne: Puolue murroksessa

ALKULAUSE

Toimi Ranne kirjoitti eläkkeellä jäätyään 1980-luvulla noin 2 000 konekirjoituslius-
kaa muistelmia liitteineen. Ne on kaikki taltioitu Työväen Arkistoon aihepiireittäin
nidottuina. Aika on kuitenkin heikentänyt kopioiden laatua ja siksi olenkin julkaissut
Suomen poliittista historiaa käsittelevät osuudet kahtena omakustannekirjana.
”Ahtaajasta liikkeenhoitajaksi” ilmestyi 2021. Se kertoo Helsingin satamien 1950
luvun työoloista ja niiden parantamisesta sekä poliittisesta valtataistelusta, mikä kär-
jistyi satamamiesten perustaman osuuskunnan valtaamiseen simonistien toimesta.
Toimi Ranne oli osuuskunnan perustajajäsen ja toimi osuusruokalan liikkeenhoitaja-
na. Tästä tehtävästä hänet savustettiin ulos ja Toimi Ranne jäi työttömäksi
23.4.1958. Noin yhdeksän kuukautta tämän jälkeen hän siirtyi Suomen Sosialide-
mokraattisen Puolueen palvelukseen.
”Puolue murroksessa” on muistelmateos Toimi Ranteen ollessa puolueen palveluk-
sessa1.2.1959–31.8.1966. Alkuperäisestä tekstistä olen poistanut henkilökohtaiset
asiat sekä lisännyt aiheisiin liittyvät kuvat teksteineen sekä otsikot. Muistelmat pe-
rustuvat Toimi Ranteen päivittäisiin muistiinpanoihin, joiden liitteenä olleista alku
peräisistä asiakirjoista olen lisännyt kirjaan vain murto-osan. Olen kuitenkin valin-
nut ne niin, että lukija saisi niistä mahdollisimman monipuolisen kuvan. Lehtileike-
originaalit ovat osittain jo niin hauraita, että tahdoin niistäkin keskeisimmät kopioida
jälkipolvien arvioittaviksi. Alkuperäisessä tekstissä olevat lainaukset koskien puolu-
een johtohahmojen puheita ja kirjoituksia ovat lyhentämättömiä.
Toimi Ranne sanoi: ”En ollut skogilainen enkä leskisläinen, mutta minulla oli leskis-
läisiä ystäviä”1 Toisaalta esimerkiksi simonistit pitivät Rannetta leskisläisenä, koska
”sodassa” pitää olla jommallakummalla puolella.2 Ehkä näiden ”ystävien” ja usko-
musten ansiota hänet valittiin Uudenmaan piiriin. Kuitenkin Toimi Ranteen itsenäi-
nen toimintatapa aiheutti heti harmaita hiuksia monella taholla. Sitä todistavat mo-
nenlaiset käänteet ja uhat koskien hänen työsuhdettaan ja jopa henkeään. Tämän li-
säksi Leskinen palkkasi ”vakoilijan” seuraaman hänen toimiaan. Oli kuitenkin yksi
henkilö, joka jo siihen aikaan oli muita päätään pidempi, nimittäin Mauno Koivisto.
Ilmeisesti hänen ansiostaan Toimi Ranne onnistui säilyttämään työpaikkansa.
Kuten edellä käy ilmi, kaikki työväenhistoriaan liittyvä aineisto on taltioitu Työväen
Arkistoon. Mutta Toimi Ranteen suunnitelmissa oli myös julkaista kaupallinen kirja
sotahistoriasta perustuen hänen omaan kokemusperäiseen tietoonsa. Työväen histo-
rian jälkeen hänen aikomuksensa oli siis keskittyä jatkosodan omakohtaisiin tapah-
tumiin.
Haavoittuneen Ranteen jalka ei toipunut enää rintamakuntoon, vaan hän palveli so-
dan lopun pääesikunnan ulkomaanosastossa lähettinä. Yksi hänen tehtävistään oli
polttaa kaikki selkokielelle puretut salasanomat pannuhuoneessa ja velvollisuuksiin
kuului ehdoton sanomien lukukielto. Ranne kuitenkin ennen viestien tuhoamista luki
ne läpi niin moneen kertaan, että niiden sisältö yksityiskohtia myöten oli varmasti
syöpynyt hänen mieleensä. Tämä aineisto olisi ollut suunnitellun kirjan runko.
Pääesikunnan ulkomaanosastolla palveli salasanomien avaajana ja murtajana myö-
hemmin kauppaneuvokseksi nimitetty Ruben Jaari, joka omisti aikanaan Suomen
suurimman vaatealan liikkeen nimeltään Kappa Keskus Helsingin Kaisaniemenka-
dulla. Jaari oli kielitaitoinen ja pystyi kuulemma murtamaan kaikki sen aikaiset sala-
sanomakoodit. Juutalaisen Jaarin lisäksi Ranne tuli tuntemaan päämajan ulkomaan
osastossa myös Saksan suurlähettiläs Blücherin, jonka oppeihin hän on viitannut
teksteissään.
Kerran kesämökin saunassa tiukkasin häntä kertomaan edes yhden salasanomissa
olleen raportin. Sain kuulla eräästä saksalaisten raakalaismaisesta tempusta. Mutta
vastapainoksi Ranne kertoi myös vastaavan tarinan suomalaisten raakuudesta, mikä
oli hänen omakohtainen kokemuksensa. Kumpikin tarina oli kylmäävä ja ne tulevat
edelleen monesti ajatuksiini.
Ranne olisi varmaan liittänyt kirjaan myös hieman kevyempää aineistoa hänen omis-
ta sotakokemuksistaan. Jäljempänä pari tarinaa:
Lähettinä Ranne sai vapaasti liikkua kaupungilla myös pommituksien aikana. Kerran
suomalaisten ilmatorjunta oli niin kiivasta, että kolmen sepän patsaan luona Stock
mannin edessä rupesivat peltikatot rapisemaan tippuvista sirpaleista niin kiivaasti,
että hänen oli ryömittävä vieressä olevan kuorma-auton lavan alle suojaan. Suur-
pommitusten aikana hän laski parhaimmillaan Helsingissä olleen samanaikaisesti
noin 300 tulipaloa!
Eturintamalla Valkeasaaressa ollessaan Ranteen joukkueen rauhallisesti edettäessä
oli hänen osastostaan eräs sotamies yhtäkkiä kadonnut. Ranne oli pannut merkille
häviämisen ja ihmetellyt tätä kovasti, koska mitään taistelukosketusta tai kaaosta ei
ollut. Sitten myöhemmin Helsingissä lomalla ollessaan ja noustessaan raitiovaunuun
hän oli nähnyt kadonneen kaverin vaunun etupuolella. Silloin Ranne äkkäsi pelin
hengen ja huusi osoittaen sormella: ”Tuo mies on vakooja, ottakaa kiinni.” Lähellä
olleita muita sotilaita ei tarvinnut kehottaa kahta kertaa, vaan mies saatiin satimeen
ja luovutettiin poliisin haltuun.
Sotahistorian tutkiminen on hankalaa, koska kaikkein salaisin ja yleensä myös mie-
lenkiintoisin aineisto on useimmiten dokumentoimatta. Omaisille lähetetyissä rinta
makirjeistä saa lukea useimmiten siloteltua totuutta. Sen ajan julkinen tieto on
enimmäkseen sensuurin korjaamaa. Siksi Ranteen haave oli kirjoittaa sodanvastai-
nen kaupallinen paljastuskirja. Kuin kohtalon ivaa – juuri kun hän ennätti saada
Työväen Arkistoon taltioidun aineiston valmiiksi, tuli hänen hetkensä siirtyä ajasta
iäisyyteen. Samalla hetkellä Ranteen itsensä polttamat pääesikunnan ulkomaanosas-
ton salaiset viestit jäivät Luojan ikuiseen huomaan.

Helsingissä 1.4.2024
Esa Ranne
Toimi Ranteen poika

PS. Lopussa on luetteloitu otsikolla Lukemistoa ja lähteitä osa Toimi Ranteen kan-
santaloutta, filosofiaa, politiikkaa ja psykologiaa käsittelevästä kirjastosta. Luettelos-
ta löytyvät myös ne kirjat ja asiapaperit, joita on käytetty alku- ja jälkikirjoitusten
lähteinä.