Artikkelikuvassa Virtalan pihasta Iítin Mankalan kylässä, heinäluussa 2018…
Helmi ja Aate Matias.
Minulla on tämä näyttö… eli kuvaan liittyy Aate Matiaksen sotilaskantakortin merkintä JUHLALOMASTA 23. -26.6.1938 juhannukselta; kihlajaislomako?
Sama juhannus… loma loppunut Viipurin varuskunta kutsuu… Harmonikka lienee laukussa?
Helmi yksin rannalla
NYT kun on avautunut isäni, lyhyeksi jääneestä, elämänkaaresta Mankalan raitin ja talvisodan vaiheet, kuuntelen YouTubesta SÄRKYNEISTÄ TOIVEISTA aivan eri tavalla ja syvemmältä mielenalassa. IITIN ja monen muun pitäjän kylätiet olivat sotien jälkeen hiljaisia… ja kaipausta on sanoin vaikea kuvata, vain sankarihautojen äärellä voi tuntumaa kohdata.
Metrotyttöjen esitys soi varmasti 1953 lauantain toivotuissa levyissä.
on isäni, joka ei palannut talvisodasta siviiliin. VIRALLISESTI tietoja hänestä olen saanut v. 2004 sota-arkistosta dokumenttikopioiden muodossa
Isän ja pojan valokuvien aikaero n. 20 vuotta. Aate Matias kuvassa 22-vuotias, juhlalomalla sotaväestä 1938. Minulla ikää 19-vuotta, syksyllä sotaväkeen lähtö 1957.
J O S, tämä kolmikko olisi saanut yhteyden rauhan tultua?
KAIPAAN sieluni silmäripsin takana isää ja kaipaan nyt kun tiedän, 
myös Helmiä, Isäni kihlattua, kun niin paljosta on sanomatta jäänyt… ja niin monta nuottia yhteisesti soittamatta. Tässä esityksessä suljen silmät ja annan mielenkuville vallan kuvien kolmikolle ”ajaksi ja paikaksi tässä ja nyt”.
YSTÄVÄT ja kaverit, elän peruutuspeilissä, mutta mielenmaisemaan näkymät ovat erittäin herkkiä.
Helmin sylissä oleva (isäni ensimmäinen) harmonikka on nyt minulla Turun Petreliuksessa.