3 thoughts on “(23.6-2022) Elämänkaari on jokaisella”

  1. Loppu taitaa olla edessä.

    Uutissuomalainen julkaisi toukokuun 15 päivänä, minusta kertovan laajan haastattelun: ”Mielipidelinko.”

    ET-lehdessä (10/2022) julkaistiin haastattelu, jossa uhoan, että ” Mikä helkkarin vanha minä olen.”

    Tällöin vielä nostelin puntteja ja esittelin marssia.

    Viikkoa myöhemmin tunsin oloni huonoksi ja hakeuduin
    lääkärin ja edelleen sairaalaan. Siellä todettiin, että munuaiseni ovat loppu. Eikä vajaa satavuotiaita enää hoideta. Minut lähetettiin, merkinnällä ”Ei elvytetä”, kotiin odottamaan sydämen pysähtymistä.

    Pian minun oli pakko alkaa, ulkona liikkuessani, käyttämään rollaattoria. Osallistuin sitten rollaattorilla myös Kesäyön marssiin. Keskeyttäen kyllä 6 km kohdalla. Seuraavana päivänä kävelin 5 km. Seuraus oli, etten viikkoon pysynyt pystyssä.

    En ole vieläkään henkisesti vanha, vaikka munuaiset ovatkin loppu, enkä tahdo pysyä pystyssä. Kirjoitan oikean käden etusormella, pitäen suurennuslasia vasemmassa
    kädessä.

    Saas nähdä kauanko vielä pystyn kirjoittamaan.

    Yrjö Saraste
    Sotaveteraani

  2. OLEN sotaveteraani Sarastetta nuorempi, mutta elänyt ja kokenut talvi- ja jatkosodan. Siis ikää jo on.
    Kehon kuntoon ja mielentilaan vaikuttaa juuri nyt ”iskiaksen odysseia”; maaliskuusta alkaen toinen takakoipi juilii lonkasta pikkuvarpaaseen… Kipulääkkeet vaikuttavat mahdollisesti munuaisten toimintaan, joten tulevat olot toki askarruttaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.