YLE:n toimittaja Rain Koolin koskettava kolumni 23.6.2022, Turun Sanomissa
3 ajatusta aiheesta “(23.6-2022) Elämänkaari on jokaisella”
Kalevi
KUN elämänkaaressa osuu vaihe, jolloin askel ei osu suuntaan mihin on ollut oma aikomus… on pakko hiljentää ja rajata tavoitteita.
Pahinta on puheilmaisun hiipuminen vähitellen.
Mieluimmin pysyttelee omissa oloissaan.
Oman kuihtumisen todistaminen ei suinkaan rohkaise arkipäivissä. Se ei estä toimimasta. Onko se lahja sallimukselta?
Uutissuomalainen julkaisi toukokuun 15 päivänä, minusta kertovan laajan haastattelun: ”Mielipidelinko.”
ET-lehdessä (10/2022) julkaistiin haastattelu, jossa uhoan, että ” Mikä helkkarin vanha minä olen.”
Tällöin vielä nostelin puntteja ja esittelin marssia.
Viikkoa myöhemmin tunsin oloni huonoksi ja hakeuduin
lääkärin ja edelleen sairaalaan. Siellä todettiin, että munuaiseni ovat loppu. Eikä vajaa satavuotiaita enää hoideta. Minut lähetettiin, merkinnällä ”Ei elvytetä”, kotiin odottamaan sydämen pysähtymistä.
Pian minun oli pakko alkaa, ulkona liikkuessani, käyttämään rollaattoria. Osallistuin sitten rollaattorilla myös Kesäyön marssiin. Keskeyttäen kyllä 6 km kohdalla. Seuraavana päivänä kävelin 5 km. Seuraus oli, etten viikkoon pysynyt pystyssä.
En ole vieläkään henkisesti vanha, vaikka munuaiset ovatkin loppu, enkä tahdo pysyä pystyssä. Kirjoitan oikean käden etusormella, pitäen suurennuslasia vasemmassa
kädessä.
OLEN sotaveteraani Sarastetta nuorempi, mutta elänyt ja kokenut talvi- ja jatkosodan. Siis ikää jo on.
Kehon kuntoon ja mielentilaan vaikuttaa juuri nyt ”iskiaksen odysseia”; maaliskuusta alkaen toinen takakoipi juilii lonkasta pikkuvarpaaseen… Kipulääkkeet vaikuttavat mahdollisesti munuaisten toimintaan, joten tulevat olot toki askarruttaa.
KUN elämänkaaressa osuu vaihe, jolloin askel ei osu suuntaan mihin on ollut oma aikomus… on pakko hiljentää ja rajata tavoitteita.
Pahinta on puheilmaisun hiipuminen vähitellen.
Mieluimmin pysyttelee omissa oloissaan.
Oman kuihtumisen todistaminen ei suinkaan rohkaise arkipäivissä. Se ei estä toimimasta. Onko se lahja sallimukselta?
https://kannustamo.net/2017/09/15/ei-ole-kliffaa-kun-amyloosi-runtelee-habitusta-2/
Loppu taitaa olla edessä.
Uutissuomalainen julkaisi toukokuun 15 päivänä, minusta kertovan laajan haastattelun: ”Mielipidelinko.”
ET-lehdessä (10/2022) julkaistiin haastattelu, jossa uhoan, että ” Mikä helkkarin vanha minä olen.”
Tällöin vielä nostelin puntteja ja esittelin marssia.
Viikkoa myöhemmin tunsin oloni huonoksi ja hakeuduin
lääkärin ja edelleen sairaalaan. Siellä todettiin, että munuaiseni ovat loppu. Eikä vajaa satavuotiaita enää hoideta. Minut lähetettiin, merkinnällä ”Ei elvytetä”, kotiin odottamaan sydämen pysähtymistä.
Pian minun oli pakko alkaa, ulkona liikkuessani, käyttämään rollaattoria. Osallistuin sitten rollaattorilla myös Kesäyön marssiin. Keskeyttäen kyllä 6 km kohdalla. Seuraavana päivänä kävelin 5 km. Seuraus oli, etten viikkoon pysynyt pystyssä.
En ole vieläkään henkisesti vanha, vaikka munuaiset ovatkin loppu, enkä tahdo pysyä pystyssä. Kirjoitan oikean käden etusormella, pitäen suurennuslasia vasemmassa
kädessä.
Saas nähdä kauanko vielä pystyn kirjoittamaan.
Yrjö Saraste
Sotaveteraani
OLEN sotaveteraani Sarastetta nuorempi, mutta elänyt ja kokenut talvi- ja jatkosodan. Siis ikää jo on.
Kehon kuntoon ja mielentilaan vaikuttaa juuri nyt ”iskiaksen odysseia”; maaliskuusta alkaen toinen takakoipi juilii lonkasta pikkuvarpaaseen… Kipulääkkeet vaikuttavat mahdollisesti munuaisten toimintaan, joten tulevat olot toki askarruttaa.