UKRAINAN presidentti Euroopan parlamentille 1.3.2022
1 ajatus aiheesta “Volodymyr Zelenskyi 1.3.2022”
Kalevi
Myönnän miten tämän pojan muistot ovat palanneet yllättävän voimakkaina. Talvisodan ajalta ei minulla ole omia muistikuvia, jatkosodan vuosilta kylläkin; rauhan tultua olin 8 v.
SOTA lapsen mielentilassa ja oman historian kuvassa… Minua on ihan näille vuosikymmenille asti vainonnut painajaisuni lentokonelaivueesta, joka nousee uhkaavana taivaanrannasta kohti ja päälle. Useimmiten herään tuohon painajaiseen. Sama hyytävä tunne nousee sotahistorian dokumenttien ja sotaelokuvien kohtauksista joissa pommilaivue tulee kohti… Olen miettinyt syvintä syytä näille tuntemuksilleni.
Minulle on kerrottu 1940-luvun painajaistani ja unissakävelyistäni; kasvatusäidilläni oli sivustavedettävän sängyn vieressä tuolilla mixtuurapullo ja sokerinpaloja. Aina kun yöllä kavahdin hereille sain kitkerän sokeripalan ja taas uni jatkui.
Syy paineille löytyi koulukaverini muistelmista, Pekka O. Laakkonen kirjoittaa:
”.. Venäläiset pommikoneet lensivät kotitalomme Heinilän yli Oulua pommittamaan. Jälkeenpäin olen lukenut, että Neuvostoliitolla oli Virossa Tallinnan lähellä suuri sotilaslentokenttä, josta venäläiset pommikoneet nousivat Suomen ilmatilaa kohti. Kartasta olen katsonut, että suorin reitti Virosta Ouluun kulkee täsmälleen Heinilän lähellä. Eräänä tammikuun iltana vuonna 1944 täyden kuun aikaan lensi viisi venäläistä pommikonetta laivueena kotimme yli. Ikkunaruudut helisivät ja talo tärisi. Kuutamo valaisi tienoot ja Neuvostoliiton punaiset tähtitunnukset näkyivät koneiden siivissä. Oulu oli silloin puukaupunki ja pommikoneet pudottivat suuren määrän palopommeja, jotka sytyttivät kokonaisia asuinkortteleita tulimereksi. Meille saakka pommituksien aiheuttamat tulipalot loimusivat taivaan rannalla, vaikka meiltä Ouluun on yli sata kilometriä matkaa.”
Pekan muistikuva passaa painajaiseni vaikuttajaksi sillä kotimme on suoraan samalla ”linnuntiellä”, Pekan kotiin Maliskylälle on matkaa vain vajaat parikymmentä kilometriä.
Ymmärrän myös kyläkulmalla vallinneen pelkotilan myös siksi kun pommituslentojen reitti kulki Nivalan Makolan nikkelikaivoksen yli; kyläläiset pelkäsivät kaivoksen pommittamista ja kirkonkylässä pelättiin presidentti Kyösti Kallion kotitilaan kohdistettuja, mahdollisia hyökkäyksiä. Kotipihassamme laivueen nousua horisontista voitiin seurata jokilaakson yllä lähes kymmenen kilometrin matkalta.
SOTA lapsen mielentilassa ja oman historian kuvassa… Minua on ihan näille vuosikymmenille asti vainonnut painajaisuni lentokonelaivueesta, joka nousee uhkaavana taivaanrannasta kohti ja päälle. Useimmiten herään tuohon painajaiseen. Sama hyytävä tunne nousee sotahistorian dokumenttien ja sotaelokuvien kohtauksista joissa pommilaivue tulee kohti… Olen miettinyt syvintä syytä näille tuntemuksilleni.
Minulle on kerrottu 1940-luvun painajaistani ja unissakävelyistäni; kasvatusäidilläni oli sivustavedettävän sängyn vieressä tuolilla mixtuurapullo ja sokerinpaloja. Aina kun yöllä kavahdin hereille sain kitkerän sokeripalan ja taas uni jatkui.
Syy paineille löytyi koulukaverini muistelmista, Pekka O. Laakkonen kirjoittaa:
”.. Venäläiset pommikoneet lensivät kotitalomme Heinilän yli Oulua pommittamaan. Jälkeenpäin olen lukenut, että Neuvostoliitolla oli Virossa Tallinnan lähellä suuri sotilaslentokenttä, josta venäläiset pommikoneet nousivat Suomen ilmatilaa kohti. Kartasta olen katsonut, että suorin reitti Virosta Ouluun kulkee täsmälleen Heinilän lähellä. Eräänä tammikuun iltana vuonna 1944 täyden kuun aikaan lensi viisi venäläistä pommikonetta laivueena kotimme yli. Ikkunaruudut helisivät ja talo tärisi. Kuutamo valaisi tienoot ja Neuvostoliiton punaiset tähtitunnukset näkyivät koneiden siivissä. Oulu oli silloin puukaupunki ja pommikoneet pudottivat suuren määrän palopommeja, jotka sytyttivät kokonaisia asuinkortteleita tulimereksi. Meille saakka pommituksien aiheuttamat tulipalot loimusivat taivaan rannalla, vaikka meiltä Ouluun on yli sata kilometriä matkaa.”
Pekan muistikuva passaa painajaiseni vaikuttajaksi sillä kotimme on suoraan samalla ”linnuntiellä”, Pekan kotiin Maliskylälle on matkaa vain vajaat parikymmentä kilometriä.
Ymmärrän myös kyläkulmalla vallinneen pelkotilan myös siksi kun pommituslentojen reitti kulki Nivalan Makolan nikkelikaivoksen yli; kyläläiset pelkäsivät kaivoksen pommittamista ja kirkonkylässä pelättiin presidentti Kyösti Kallion kotitilaan kohdistettuja, mahdollisia hyökkäyksiä. Kotipihassamme laivueen nousua horisontista voitiin seurata jokilaakson yllä lähes kymmenen kilometrin matkalta.