Aate Matias sotaväessä

Aate Matias Hautamäki suoritti varusmiespalveluksen Viipurissa; Karjalan Kaartin rykmentti KKR:ssa (3. tammikuuta – 18. joulukuuta 1938).
Varuskunnan historiasta on kirja: Kilkki, Pertti: Karjalan kaartin rykmentti 1918–1939. Pohjois-Karjalan kirjapaino, 1985. ISBN 951-99634-1-3.
 

 

Sotaväkiajalta on tämä näyttö

eli näihin valokuviin liittyy Aate Matiaksen sotilaskantakortin merkintä JUHLALOMASTA…
kohta 20. Huomautuksia: Juhlaloma. 4 vrk. 23.6,1938 – 26.6.1938, Litt. tarkoittaa junalippua. Valokuvien perusteella on pääteltävissä juhannusloman yhteydessä mahdollisia kihlajaisia?
Sotaväestä siviiliin Aate Matias pääsi 18.12.1938 talvisota alkoi 30.11.1939… sitä ennen tapahtui liikekannallepano, eli komennus sotatoimialueelle.
 
Aaten Matiaksen hautajaiset (kentälle jääneenä siunaustilaisuus) on ollut Nivalassa ja Virtalan Helmi on äitini tietojen mukaan matkustanut Nivalaan Aaten hautajaisiin.
 

 

 

KKR eli Karjalan Kaartin Rykmentti

. Ryhmäkuvat ovat ilmeisesti kss kurssilta, koska niissä on samat henkilöt, eli sotilaskantakortin mukaan kaasusuojelukoulutuksesta… ajalla 6.7 – 17.8.1938.


 

 

 

 

Kirje isästäni

Suomen Kirkon kirje isästäni; kopion sain v. 2004 sota-arkistosta

 
”Ihminen on ilvesheimo, kun joku kasvavi ylemmäs, sen he tallovat mäsäksi, ollut meitä et parempi”. (Eino Leino)
 
LÄHTÖKOHTANI on ollut sotaorpous; kuntayhteisössä paarialuokkaan, eli liikaväestöön kuuluva ja meille isättömille (etenkin pojille) ei uskottu koituvan tulevaisuutta. UHKA oli yhteisön taholta, Ruotsiin sotalapseksi tai kasvatuslaitokseen pois kunnan sosiaalimenoja rasittamasta – valtion piikkiin.
 

OLI ASIOITA JOISTA EI PUHUTTU.

Lapsuuteni kasvatusvanhempieni huostassa oli turvallista ja SUOJELTU siinä määrin ettei isästäni kerrottu. Äitini tilanteen olen ymmärtänyt koko elämäni ajan. Yhteys häneen oli luontevaa, olosuhteet huomioituna. Ei koskaan poikkipuolista sanaa puolin eikä toisin.
 
YHTEISKUNTAMORAALI OLI KAKSINAAMAISTA. Onko se kohentunut vieläkään?

Paine pakkohuostaanotosta oli rippikouluikään asti – vaikka siitä ei ääneen puhuttu. Uhka leijui päittemme päällä kun kylältä katosi ikätovereita, SOTAORPOJA.
 
Kohdallani tilanne laukesi kun pääsin oppikouluun ja sittemmin työurallani tapasin yhden ”kadonneista”… korjaustelakan alihankintayrityksen työpäällikkönä. JO VAIN, hyvän mielen tapaamisia…olimme selvinneet.
 
Kyselyt isästäni lopetin varsin varhaisessa vaiheessa. Ainoan tiedon itse löysin kyläkirjastosta talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden valokuvat sisältäneestä matrikkelista. Vasta 2004 sain sota-arkistosta siellä olevista dokumenteista kopiot ja nyt maaliskuussa 2017 sain haltuuni lähes sata valokuvaa ja asiakirjakopioita.
 
Kun kuitenkin saavutin työuralla vaikuttamisen paikan… jossa saatoin oikeasti auttaa potkittuja, joita mm. lamavuosilla musertui yhteiskunta- ja työmarkkinoiden rattaissa…
 

”Mäsäksi tallomisesta” on kokemuksia ylenmäärin. EN OLE niistä lapsuudessa, nuoruudessa saatikka aikuisena kenellekkään puhunut. Olisiko jo aika?
 
Paineet olivat kansakouluaikaan pahimmat. Oppikoulussa itsetunto toki kohosi, mutta erilaisuus ja aiempi vähättely vaikuttivat asennoitumisen pohjalla- myönnän aivan näille vuosikymmenille asti.
 
KAIPAAN isääni. Edelleen näillä vuosikymmenillä silmäripset kostuvat… Pikkuserkkuni Riitta ja hänen äitinsä, sekä Johanna ovat välittäneet minulle KIRJEEN isältäni. Tätä lahjaa ei kukaan pysty tallomaan mäsäksi.
 

 
Tämä ainakin on meillä yhteistä. Aate Matias kuvassa 22-vuotias, juhlalomalla sotaväestä 1938. Minulla ikää 19-vuotta, syksyllä sotaväkeen lähtö 1957. Kolmas soittaja on isäni (juhannuksena 1938) kihlattu, Helmi.
J O S, tämä kolmikko olisi saanut yhteyden rauhan tultua? KAIPAAN sieluni silmäripsien takana isää ja kaipaan nyt kun tiedän, myös Helmiä, kun niin paljosta on sanomatta jäänyt… ja niin monta nuottia yhteisesti soittamatta.


 
ITSETUNNON vaiheita kukin kantaa läpin elämänkaarensa, useimmiten tiedostamatta tai itselleen tunnustamatta kummemmin syitä tuntemuksiinsa.

Kunnianosoitus

Presidentti Mauno Koivistolle 12.5.2017.

 
Valokuva Pasi Kannus. Kuvan sanoma on enemmän kuin symbolinen, kertoo erään aikakauden päättymisestä.
 

Kuvassa juhlatoimikunta

Henkilökohtainen muisto Manusta.

Elokuussa 1997 oli Turun ja Porin läänin päättäjäiset. Vastasin tuon tilaisuuden (500 kutsuvierasta) valmistelusta ja läpimenosta.

Juhlapuhujina olivat kenr. Adolf Erhnrooth ja presidentti Mauno Koivisto. Koivisto totesi mm; ”Kun ministeri Hannele Pokka vaati minua hyväksymään lain, hänen perustelunsa oli, ellen allekirjoita lakia, asiat menevät sekaisin… Kun sitten allekirjoitin sen, ASIAT TODELLAKIN MENIVÄT SEKAISIN.”

Saa kai kysyä: Onko mahdollista Suomessa presidenttiä painostaa tai velvoittaa toimimaan tahdonvallan vastaisesti.

 

Valokuvia 1930-luvun Kanadan metsureista

Tällä sivulla pitää tehdä kuvien järjestelyssä, playoutissa muutoksia.

JOUTUVATKO Suomesta työikäiset ja työkykyiset lähtemään ulkomaille, näiden 1930-luvun miesten ja sittemmin 1960-luvun maastamuuttajien lailla?
 
SUOMEENHAN SUUNNITELLAAN ns, roskatyömarkkinoita turvapaikanhakijoiden ”työvoimatarjontaa” hyödyntäen… Vastaavanlaista mallia toteutettiin Yhdysvalloissa 1910-luvulla seurauksella joka johti mellakoihin ja työtaisteluihin…
 

Valokuvia 1930-luvun Kanadan metsureista.

 
Kasvatusisäni (äitini sisaren mies, kuvassa keskellä) kävi Kanadassa metsätyömailla… Hän menehtyi viisikymmenviisi vuotiaana. Minä olin silloin kymmenvuotias ja ihmettelin sitä miksi toiset mökkien miehet nimittelivät ikään kuin ivaten näitä ”lännenkävijöitä”.
 
Monet ”lännen risukoissa” käyneistä pohjanmaan miehistä palasivat levottomaan Eurooppaan, jossa mm. Saksan ja Italian poliittinen ilmapiiri oli kehittymässä kansallissosialistiseen suuntaan ja Eurooppa ajautumassa toiseen maailmansotaan ja siinä mukana Suomi talvisotaan ja myöhemmin jatkosotaan.
 
Osa miehistä menestyi pohjois-amerikassa ”siirtotyöläisina” ja palasivat kotimaahan säästöt mukanaan ja esim. kasvatusisäni (keskellä kuvassa) perusti pohjois-amerikan metsätöissä hankitulla pääomalla rakennustyöryhmän, jonka rakentamia kiinteistöjä on Nivalassa vielä käyttökunnossa.
 
Nyt vanhempana minulle on avautunut lapsuuteni aikainen, kasvatusisäni ja kuvassa oikealla istuvan naapurin isännän imittely ”noskeksi”. Heidän on täytynyt olla asenteiltaan sosialidemokraatteja ns. ”tannerilaisia”, kommunismin vastustajia. Minulla ei ole muistikuvia heidän osallisuudestaan aikansa puoluepolitiikkaan, mutta ”noskeksi” nimittelyn muistan.
 
Näissä kuvissa on suomalaisia siirtotyöläisiä pohjanmaalta Kanadassa senaikaisen leikkuupuimurin päällä ja toisessa kuvassa sama joukkue tilanteessa, josta kuvan yhteydessä ei ole tarkempaa selvitystä. Enemmistö kuvan miesryhmästä palasi kotimaahan, ylösrakentamaan ns. pula-ajan jälkeistä Suomea, kunnes toinen maailmansota syttyi.

 
Tässä työmaakuvassa poseerataan ilmeisesti maamoottorilla (kuvan oikeassa reunassa) pyöritettävän puimakoneen tuntumassa. Kuvaaan on otettu myös näyttöjä harrastuksista ja viihdetoiminnasta. Ylhäällä oviaukossa on viulun soittaja, sekä ”kaksirivisen” soittaja rappusten vieressä ja kahdella miehellä on nyrkkeiluhanskat käsissään.
 
Tämä jono johtaa metsätyömaille. Kanadan ilmasto-olot muistuttavat paljossa Suomen metsien mallia. Perheen tuosta reissusta ei minun kuulomuistini aikoihin puhuttu., Eikä kossipoikana ymmärtänyt enemmälti kysellä. Matkalle oli lähdetty kotimaan suuren työttömyyden johdosta.

Varusteista päätellen, matkatavarat olivat välttämättömyyden mukaan, verrattuna nykyajan metsureiden turva-varusteisiin verrattuna.

 
Tukkikämpät asuinolosuhteiltaan tuskin poikkesivat kotimaisista rakennelmista. Työkalut huollettiin itse ”puhdetöinä”.

Hiirivartiotkin näyttää varmistetuilta.

Kuvassa poseerataan porukassa… kuvaushetki saattaa olla sunnuntaipäivä kun on päivänvalossa voitu kuvaaminen toteuttaa.
 
Tässä kuvassa on kaksi ”kanadanleskeä” pienten lasten kanssa 1930-luvulla näiden perheiden toimeentulo oli pitkälti miesten rahakirjeiden varassa.
 
Tässä kuvassa on Kanadassa hankitulla pääomalla perustetun ralkennustyöryhmän yksi rakennuskohde; kuvan takana on teksti: ”Nivalan seurantalon rakennusmiehistä v:ta 1936. Nyk. seurakuntasalina.
 
Tämän työmaan valokuvassa ei ole taustatietoja.
 

muuttoliike ETTEI UNOHTUISI maasta toiseen on muutettu työn ja toimeentulon vuoksi… Muuttoliike Suomen osalta
 

Helmi ja Aate Matias

Artikkelikuvassa Virtalan pihasta Iítin Mankalan kylässä, heinäluussa 2018…


Helmi ja Aate Matias.

Minulla on tämä näyttö… eli kuvaan liittyy Aate Matiaksen sotilaskantakortin merkintä JUHLALOMASTA 23. -26.6.1938 juhannukselta; kihlajaislomako?

Sama juhannus… loma loppunut Viipurin varuskunta kutsuu… Harmonikka lienee laukussa?

Helmi yksin rannalla


 

 
NYT kun on avautunut isäni, lyhyeksi jääneestä, elämänkaaresta Mankalan raitin ja talvisodan vaiheet, kuuntelen YouTubesta SÄRKYNEISTÄ TOIVEISTA aivan eri tavalla ja syvemmältä mielenalassa. IITIN ja monen muun pitäjän kylätiet olivat sotien jälkeen hiljaisia… ja kaipausta on sanoin vaikea kuvata, vain sankarihautojen äärellä voi tuntumaa kohdata.
Metrotyttöjen esitys soi varmasti 1953 lauantain toivotuissa levyissä.
 

on isäni, joka ei palannut talvisodasta siviiliin. VIRALLISESTI tietoja hänestä olen saanut v. 2004 sota-arkistosta dokumenttikopioiden muodossa

Isän ja pojan valokuvien aikaero n. 20 vuotta. Aate Matias kuvassa 22-vuotias, juhlalomalla sotaväestä 1938. Minulla ikää 19-vuotta, syksyllä sotaväkeen lähtö 1957.

J O S, tämä kolmikko olisi saanut yhteyden rauhan tultua?
 
KAIPAAN sieluni silmäripsin takana isää ja kaipaan nyt kun tiedän, myös Helmiä, Isäni kihlattua, kun niin paljosta on sanomatta jäänyt… ja niin monta nuottia yhteisesti soittamatta. Tässä esityksessä suljen silmät ja annan mielenkuville vallan kuvien kolmikolle ”ajaksi ja paikaksi tässä ja nyt”.

(24.12-2017) Elämäni yksi kohokohdista

Turun ja Porin läänin päättäjäiset 30. elokuuta 1997.

Turun Virastotalon juhlassa 550 kutsuvierasta. Toimin juhlatoimikunnan puheenjohtajana ja tilaisuuden seremoniamestarina, juontajana.

ELÄMÄNKOULUSSA
Olen asunut Turussa Aurajoen kaupungissa yli 40 vuotta.

Otsikon kuvassa Turun ja Porin läänin viimeisen maaherran Pirkko Työläjärven kansalaisjuhlan juhlavastaavat; valmistaudumme runsaan 550. juhlavieraan vastaanottoon elokuussa 1997.

Vaikuttavassa juhlassa kunniavieraita olivat mm. jalkaväen kenraali Adolf Ehrnrooth puolisoineen, presidentti Mauno ja Tellervo Koivisto, Ortodoksikirkon arkkipiispa Johannes, sekä kutsuvieraita suuri joukko virkavallan korkeita edustajia.
Juhlaillan isäntänä ja kutsuvieraat vastaanotti arkkipiispa John Vikström. Yllätyksenä maaherralle saatoimme tarjota oopperalaulaja Matti Salmisen esityksen… Ikimuistoinen tapaus.
 
Kuvassa tilaisuuden kutsuvieraita.