Sefanias Anttilan tarina; Nivalan miehiä Kanadassa

Arkistosta 7. heinäkuuta 2013.

Elämänhallinnan pakolaisuus

Vuosina 1924–1939 Suomesta muutti Kanadaan noin 28 700 henkilöä. Tuolloin Kanada oli suomalaisen siirtolaisuuden ylivoimaisesti suurin kohdemaa.

Valokuvia 1930-luvun Kanadan suomalaisista siirtotyöläisistä.

Kasvatusisäni (äitini sisaren mies, kuvassa keskellä) kävi Kanadassa metsätyömailla… Hän menehtyi viisikymmenviisi vuotiaana. Minä olin silloin kymmenvuotias ja ihmettelin sitä miksi toiset mökkien miehet nimittelivät ikään kuin ivaten näitä ”lännenkävijöitä”.
 

Nyt vanhempana minulle on avautunut lapsuuteni aikainen, kasvatusisäni ja kuvassa oikealla istuvan naapurin isännän nimittely ”noskeksi”. Heidän on täytynyt olla asenteiltaan sosialidemokraatteja ns. ”tannerilaisia”, kommunismin vastustajia. Minulla ei ole muistikuvia heidän osallisuudestaan aikansa puoluepolitiikkaan, mutta ”noskeksi” nimittelyn muistan.

Miehet perillä, lähdössä työmaille.

Miehet, työkalut, sahat ja kirveet valmiudessa. Sefanias (Anttila) vasemmalla.

Kämpillä… Sefanias tikkaden kohdalla.

Pojat raitilla, Sefanias oikealla

Tuokio kämpillä

Monet Kanadassa käyneistä pohjanmaan miehistä palasivat levottomaan Eurooppaan, jossa mm. Saksan ja Italian poliittinen ilmapiiri oli kehittymässä kansallissosialistiseen suuntaan ja Eurooppa ajautumassa toiseen maailmansotaan ja siinä mukana Suomi talvisotaan ja myöhemmin jatkosotaan.
 

Kanadan ”lesket”: Oikeanpuoleinen perhe. Äiti Elina Anttila. Lapset oikealta Esteri, Elina ja Martta,

Sefanias Anttilan rakennusurakoinnit ja puusepän työt.

Osa miehistä menestyi pohjois-amerikassa ”siirtotyöläisina” ja palasivat kotimaahan säästöt mukanaan ja esim. kasvatusisäni perusti pohjois-amerikan metsätöissä hankitulla pääomalla rakennustyöryhmän, yhdessä Ketolan Jaakon (Tienvieri) kanssa. Heidän rakentamia kiinteistöjä on Nivalassa vielä käyttökunnossa.
 

Kuvassa Sefanias Anttila oikealta kolmas. Jaakko Tienvieri keskellä naishenkilön vueressä.

Näissä kahdessakuvassa on Kanadassa hankitulla pääomalla perustetun ralkennustyöryhmän sama rakennuskohde; kuvan takana on teksti: ”Nivalan seurakuntatalon rakennusmiehistä v:ta 1936. Nyk. entinen seurakuntasali.
 

Kuvanveistäjä Kalervo Kallion Pajarin hirsitalo (asunto ja ateljee)

jonka ulkoseinät on myöhemmin lisäeristetty ja laudoitettu. Tämän talon suunnitelmista minulla on vahva muisto ja mielenkuva kesäsunnuntailta, kasvatusisäni kanssa tehdystä onkimatkasta.

Kuvassa olevat miehet, kasvatusisäni oikealla, sekä Jaakko Tienvieri olivat presidentti Kyösti Kallion kotitilan, Heikkilän vakituiset kirvesmiehet. Tämä työpari rakensi kuvanveistäjä Kalervo Kalliolle Pajari-nimisen omakotitalon, johon oli sijoitettu myös kuvanveistäjän ateljee.

Muistan kun Kalervo Kallio tuli polkupyörällä jokirantaan tapaamaan Sefaniasta, kasvatusisääni. Kuvanveistäjä toi isälle Pajarin rakennustöihin liittyviä piirustuksia ja niitä he tutkivat ja keskustelivat; samalla kuvanveistäjä Kalervo Kallio teki minulle pajupillin. Tuo pilli oli tallessa vuosikausia ”Työmies” tupakkiaskissa, jossa säilytettiin vatupassin, eli vesivaakan varalaseja.

Pajari valmistui asumiskuntoon 1939, mutta sota-ajan tarvikepulan vuoksi sisustamistöitä tehtiin viiveellä ja olen saanut tietää, että Kalervo Kallio olisi ollut iloinen siitä, kun Kyösti Kallio, allekirjoitettuaan Talvisodan rauhansopimuksen, välirauhan alkaessa luopui presidentin virasta, että ”nyt voivat isä ja äiti viettää yhteiselämää Pajarissa”.

Näinhän ei käynyt. Presidentti Kallio tulikin surusaatossa kotiin. Tiedän, että kotipiirissä presidentin terveydentilasta oli jo pitemmän aikaa ollut suuri ja vakavan huolen aihe.

 
Kansainvälisesti tunnustetun kuvanveistäjä Kalervo Kallion syntymästä tuli maaliskuussa 2009 kuluneeksi sata vuotta.

Presidenttipuoliso, Kaisa Kallio, Heikkilän emäntä vietti elämänsä ehtoovuodet Pajarissa. Minulla on muistikuva, että olisin tavannut Hänet; ainakin olen laulanut Heikkilän salissa presidentin pojantyttären Tellervon säestyksellä. Syksyisin 1950-luvulla Nivalan kunnan keskikoulun oppilaat keräsimme Heikkilän pellolta koulun keittolaan perunoita.

Nykyään Pajari on museoitu ja sen tiloissa on paljon muun muassa Kalervo Kallion tekemiä
taideteoksia. Rakennuksessa on myös esillä paljon 1900-luvun alun käden taitoa, kuten piilutetut hirsiseinät, koristeellisesti muuratut tulisijat sekä kauniita
käsitöitä ja puusepäntaitoa.
 
Taulujen taustalla piilutettu hirsiseinä. Sefanias ja Jaakko olivat tämän koristelun mestareita.

Yksi hienoimmista huonekaluista on Sefanias Anttilan tekemä lähes viisi metriä pitkä kirjahylly, joka on sijoitettutuvan päätyseinää vasten. Myös yläkerrassa oleva piironki saattaa olla Sefaniaksen tekemä.
 
Salli (Sarja), Sefaniaksen nuorin tytär on kertonut mm. ”kirjahylly oli niin iso, että se mahtui Halmeen tupaan vain kulmasta kulmaan sijoitettuna. Sen valmistuttua se vietiin hevoskyydillä Pajarin taloon.”

Salli ja Sefaniaksen toiseksi vanhimman tyttären Martan poika Esa (Ranne) vierailivat Pajarissa 11.6.2023.
 

Pajarin uunit ja takat

Rakennus on nykyään yksityiskäytössä.

Vaslokuvat Pajarin talosta Esa Ranne.

Näissä kuvissa on suomalaisia siirtotyöläisiä pohjanmaalta Kanadassa

senaikaisen leikkuupuimurin päällä ja toisessa kuvassa sama joukkue tilanteessa, josta kuvan yhteydessä ei ole tarkempaa selvitystä. Enemmistö kuvan miesryhmästä palasi kotimaahan, ylösrakentamaan ns. pula-ajan jälkeistä Suomea, kunnes toinen maailmansota syttyi.
 

Tässä työmaakuvassa poseerataan ilmeisesti maamoottorilla (kuvan oikeassa reunassa) pyöritettävän puimakoneen tuntumassa. Kuvaaan on otettu myös näyttöjä harrastuksista ja viihdetoiminnasta. Ylhäällä oviaukossa on viulun soittaja, sekä ”kaksirivisen” soittaja rappusten vieressä ja kahdella miehellä on nyrkkeiluhanskat käsissään.