Pekka Kannus
Omia kannuksiaan ansaitsemassa:
Kannuksen kaupungin nimen synty ja Keski-Pohjanmaan ja Kivennavan Kannukset

Taustaa:

Kannus on varsin harvinainen sukunimi, sillä v. 2021 Kannus sukunimen omasi vain 57 henkilöä ja lukuun on laskettu niin Suomessa ja ulkomailla asuvat Kannukset (Tuomas Salste, Sukunimi-info 2022). Ei siis ihme, että omia sukujuuriaan selvittelemään lähtevä Kannus (kuten allekirjoittanut), törmää äkkiä seinään eli tutkija ei pääse millään asiassa eteenpäin. Kohdallani se näyttää tapahtuneen jo isäni (Pauli Aulis Gunnar Kannus, s. 1928, Tampere) isän Frans Emil Kannuksen (1895-1941) kanssa.

Frans Emil syntyi aviottomana lapsena Manda Antintytär (Amanda) Koivistolle (s. 1870) Kauvatsalla Jalonojan kylässä Niurun talossa ja eli lapsuutensa nimellä Koivisto ainakin vuoteen 1911 asti (rippitodistus), kunnes hänelle ilmestyy kirkonkirjoihin v. 1913 tehdyssä muuttoilmoituksessa Huittisista takaisin Jalonojalle mysteerisukunimi Kannus. Kaikella todennäköisyydellä pojalle on otettu tai hän on itse ottanut biologisen isänsä sukunimen (ja siten allekirjoittanutkin olisi aito Kannus). Toinen vaihtoehto on, että joku Kannus-niminen mies on ottanut Amandan ja tämän aviottoman pojan hoteisiinsa ja antanut pojalle sukunimensä (jolloin allekirjoittanutkin olisi nk. vale-Kannus ilman biologista pohjaa). Kannus-nimisiä 1800-luvulla syntyneitä miehiä ei vain löydy mistään Kauvatsan seuduilta (Kiikka-Keikyä-Huittinen-Kauvatsa-Kokemäki), joten Frans Emilin isäkandidaatti on jäänyt toistaiseksi mysteeriksi. Liekö ollut joku kulkumies?

Kannuksen kaupungin nimen synty:

Koska em. perinteisellä sukututkimuksella ei näytä pääsevän eteenpäin, on toinen tapa lähestyä etsimällä Kannus-nimisiä paikannimiä ja sukuja. Suomessa on hyvin tavallista, että sukunimi on muodoltaan paikannimen kaltainen. Sukunimiä on usein muodostettu paikannimistä. Toisaalta jokin paikka on voinut saada nimensä asukkaan perusteella (Tuomas Salste, Sukunimi-info 2022).

Maassamme on vain 9 Kannus-nimistä paikkaa ja niistä ainoa suurempi on Kannuksen kaupunki Keski-Pohjanmaalla Lestijoen varrella. Keskittymä pitää sisällään Lestijokea seurailevat kylät: Himangan Kannuskylä, Himangan Alakannus (nyk. Hillilä), Välikannus ja Ylikannus. Loput ovat pieniä taloja tai tiloja eri puolella Suomea. Lisäksi Kannus-sukunimi löytyy jo rajan taakse jääneestä Karjalasta, Kivennavalta (Kuva alla). Siellä on jo ainakin 1600-luvun alusta tilaluetteloita ja hovimaatilojen veroluetteloita, joissa ao. sukunimi esiintyy (Sirkka Karskela: Kivennapa: väestö ja tilat isonvihan jälkeen. Gummerus Kirjapaino Oy 1998).

Allekirjoittanut on paljon pohtinut sitä, olisiko Kannuksen kaupungin alueen kannus-alkuiset paikannimet voineet saada alkunsa Kannus-nimisiltä henkilöiltä, mutta silloin ehkä ainoa mahdollisuus olisi, että Kivennavan Kannuksia olisi siirtynyt länteen ja Keski-Pohjanmaalle käsityöläisinä ja kauppiaina jo 1500-luvulla, koska Lestijoen varren kannus-nimisiä kyliä (Kannuskylä, Alakannus nyk. Hillilä, Välikannus ja Yläkannus) on ollut olemassa jo 1500-luvulla. Tämä siirtymäteoria ei siis vaikuta kovin uskottavalta, varsinkin kun vahva huhu kertoo, että siirtymä olisi ollut nimenomaan toisin päin eli Kannuksen kylien alueelta meni kirkonrakentajia joskus keskiajalla (1400-luvun lopussa … 1500-luvulla) Kivennavalle asti ja kun heillä ei talottomina ollut sukunimiä vaan kaikki olivat vain jonkun poikia (Aadaminpoika, Joonaksenpoika jne), niin heitä alettiin kutsua Kivennavalla kotipaikkansa mukaan sukunimellä ”Kannus”.

Kannuksen kaupungin historiankirjoitus Wikipediassa sen sijaan antaa kaupungin nimen synnylle uskottavamman selityksen. Kannuksen seudulla on tehty kivikautisia (Suomessa n. 8850–1900/1700 ekr.) asutuslöydöksiä, mm. meripihkakorustoa. Varmoja pronssikautisia (Scandinavia noin 1700 …500ekr.) löytöjä ei alueelta tunneta eikä siten alueen asutuksesta tuolloin ole varmuutta. Näyttäisi siltä, että Kannuksen alue menetti vakiasutuksensa viimeistään rautakauden (Suomessa 200ekr. …1200-1300jkr.) jälkeen ja muuttui eräalueeksi, jossa liikkui vain saamelaiset ja heidän verottajansa. Vähitellen erämaille asettui satakuntalaisia, hämäläisiä ja pirkkalaisia erämiehiä, joiden nautintomaihin Keski-Pohjanmaan maat kuuluivat.

On paljon mahdollista, että Kannuksen em. kylille tuli kannus-alkuinen nimi saamelaisten noitarummusta, joko itse saamelaisten tai sitten alueelle asettuneiden em. muiden heimojen toimesta. Kannus-sanalla on nimittäin useampi merkitys. Tunnetuimmat ovat oka, uloke tai lisäke (ratsastussaappaiden kannukset tai kukolla jalassa oleva takavarvas eli kukonkannus), mutta kannus tarkoittaa myös saamelaisten noitarumpua. Ja tähän noitarumpuun viittaa vahvasti Kannuksen kaupungin vaakuna, jossa on kuvattu noitarummun vasara sivuillaan kuusisakaraiset hevosen kannukset (kuvat alla).

Wikipedia: Maakunta, Keski-Pohjanmaa

Suunnittelija,Gustaf von Numers
Sinisessä kentässä paaluttainen noitarummun (kannuksen) vasara, sen varren kummallakin puolella kuusisakarainen kannustähti, kaikki hopeaa.

Saamelainen šamaani, vasara ja noitarumpu (meavrresgárri).
O. H. von Loden kaiverrus teoksessa Beskrivelse over Finnmarkens Lapper, deres Tungemaal, Levemaade og forrige Afgudsdyrkelse, 1767.

1400-luvun alussa Kannuksen alue kuului Suur-Pedersören alueeseen ja myöhemmin se liitettiin osaksi Suur-Lohtajaa. Noin 1500-luvulla Kannuksen alue kasvoi Suur-Lohtajan suurimmaksi kyläkunnaksi, jonka 30 taloa sijaitsi hajallaan Kannusjoen (nyk. Lestijoki) rannoilta jokisuulta aina Toholammille asti. Kannus-nimen omaavia kyliä olivat nykyisen Himangan alueella olevat Kannuskylä ja Alakannus (nyk. Hillilä), sekä Välikannus ja Ylikannus. V. 1560 tienoilla Ala- ja Ylikannus oli jo merkattu eri kyliksi ja niissä kummassakin oli 19 taloa. Vasta 1620-luvulla ruvettiin verokirjoihin merkitsemään itse Kannus erotukseksi Alakannuksesta.

1600-luvulla Lestijokilaakson asutustoiminta oli varsin pysähdyksissä. Em. kylissä oli koko 1600-luvun yhteensä vain noin 50 taloa. Raudanvalmistuksen ja tervantuotannon lisäksi kannuslaisissa talonpojissa oli taitavia kirkonrakentajia. Kannuksen ensimmäinen kirkko lienee valmistunut v. 1674, toinen v. 1762. Nälkävuodet ja Isoviha eli Venäjän miehitys Suomessa 1713-1721 ulottuivat myös Kannukseen asti ja vasta noin 1750-luvulla alueella alkoi näkyä uusi asutuskausi.

1800-luvun alussa Kannuksen kylän väkiluku kasvoi voimakkaasti. Kannuksen toinen kirkko paloi v. 1813 ja kolmas eli nykyinen kirkko valmistui v. 1817. Sen jälkeen sitä on korjattu useasti ja se säästyi Kannuksen keskustan suurpalossa v. 1934.

Ylikannuksen kylä itsenäistyi Suur-Lohtajasta v. 1859 ja tällöin kunnan nimeksi muodostui virallisesti Kannus. 1800-luvun lopulla alkanut siirtolaisuus vei myös kannuslaisia Amerikkaan. VV. 1872-1917 välisenä aikana sinne muutti n. 2600 alueen asukasta.

Kannuksen asukasluku kasvoi 1900-luvun alkupuolella hitaasti. V. 1923 asukkaita oli n. 5600, tällä hetkellä heitä on hieman vähemmän, 5390. Kaupungiksi Kannus muuttui 1986.

Keski-Pohjanmaan Kannukset:

Omia sukujuuriaan tutkivana Kannuksena allekirjoittanutta on kovin häirinnyt se, että Kannuksen kaupungissa ei tunnu olevaan ketään Kannus-nimisiä henkilöitä, vaikka samannimisiä kyliä on ollut alueella jo vuosisatoja. Mutta: vähän isommalla alueella Kannus-nimisiä on ollut jo ainakin 1700-luvun lopulta asti! Reijo Hosion tekemissä sukutauluissa Tähjänjoki-nimisiä Merijärveläisiä on vaihtanut nimensä Kannukseksi ja heitä löytyy 1800-luvun alussa etenkin Kalajoelta, jossa on ollut myös Kannus-nimisiä taloja (Reijo Hosio: Aadam Kannuksen esi- ja nykysukupolvet. Nivala 2004). Tuliko idea Kannus-sukunimeksi noitarummusta ja Kannuksen kylistä, vaiko sukutauluissa vilahtavasta Kajan-nimestä? Myöskään ei ole mahdotonta, että Kivennavan Kannuksia olisi tullut ”paluumuutossa” esim. Isovihan aikaan (1713-1721) takaisin Kanta-Suomeen ja myös Keski-Pohjanmaalle, vaikkapa Kalajoen alueelle (ks myöhemmin kohta Kivennavan Kannukset). Tämä kaikki voi jäädä ikuiseksi arvoitukseksi…

Seuraavaksi Kalajoen Kannuksia löytyy aika runsaasti Sievistä n. 1830-luvulta alkaen ja heitä muutti myös Amerikkaan em. muuttoaallossa vv. 1870-1917. Mm. Antti Kannus (1871-1960) muutti sinne, sai 10 lasta ja se sukuhaara elää ja voi hyvin edelleen alueella Dryden, New York. Mm. Antin lapsenlapsenlapsi Connie Kannus Granato (s. 1962) on allekirjoittaneen facebook-ystävä! Toinen Sievin sukuhaara, jonka allekirjoittanut on saanut selville, on Antin siskon Pauliina Kannuksen (1882-1954) suku. Pauliinalle syntyi v. 1900 Sievissä poika Eino Henrik Kannus, jonka poika Martti Kannus (s. 1948 Viitasaarella) on myös allekirjoittaneen fb-ystävä. Martilla on 3 lasta, joista kahdella on edelleen Kannus-sukunimi.

Ongelma on, että muut Sievin Kannuksien nimet häviävät sukutaulusta 1900-luvulle tultaessa. Lapsia oli taloissa paljon, mutta sukutaulun mukaan monet kuolivat varsin nuorena (kulkutaudit, nälkä) tai muuttivat Amerikkaan. Samoin tytöt menivät naimisiin ja Kannus-nimi luonnollisesti hävisi heiltäkin aikakirjoista.

Kolmas paikka, jossa Kannus-nimisiä henkilöitä on esiintynyt, on Nivala. Siellä on syntynyt mm. sukututkimuksesta kiinnostunut Kalevi Kannus (s. 1937). Hän on auttanut erittäin paljon näissä selvityksissä ja on allekirjoittaneen fb-kaveri. Nykyisin Kalevi asuu Turussa ja hänen neljä lastaan (Tuula 1959-2016, Tarja s. 1960, Pasi s. 1962 ja Jarmo s. 1965) on myös asettunut Turun ympäristöön ja lähialueille.

Kivennavan Kannukset:

Alkuun täytyy kerrata ja kertoa, missä päin Karjalan Kannasta Kivennapa oikein on eli alla olevista kuvista se selviää:

Karjalan Kannaksen suomalaispitäjät. Kivennapa mainitaan Muolaasta erotettuna
omana pitäjänään vuodesta 1445 lähtien. Kivennapaseura ry.

Kivennapa ja sen kylät. Kivennapaseura ry.

Edellä mainittu vahva huhu siis kertoo, että Kannuksesta meni kirkonrakentajia joskus keskiajalla (1400-luvun lopussa … 1500-luvulla) Kivennavalle asti ja kun heillä ei talottomina ollut sukunimiä, vaan kaikki olivat vain jonkun poikia (Aadaminpoika, Joonaksenpoika jne), niin heitä alettiin kutsua Kivennavalla kotipaikkansa mukaan sukunimellä ”Kannus”. Tämä tapa oli Karjalan Kannaksella yleistä, koska siellä oli paljon muualta tullut väestöä (mm. sukunimet Savolainen, Hämäläinen, Virolainen).

Kivennavan korkeimmalla mäellä (risti kartassa yllä) on ollut aikavälillä 1400-1944 kaikkiaan 7 kirkkoa, joista kaksi ensimmäistä rakennettiin ennen 1600-luvun alkua (ennen vuotta 1450 ja noin v. 1550). Jos em. kirkonrakentaja-Kannukset ovat Kivennavan Kannus-suvun alku, niin heidän on täytynyt rakentaa nämä kaksi ensimmäistä kirkkoa tai ainakin tuo jälkimmäinen, koska jo heti 1600-luvun alussa Kannus-nimi löytyy Kivennavan Ahjärven kylän taloista ja Kannus mainitaan yhdeksi Ahjärven kantasuvuista. Kivennavan kolmas kirkko rakennettiin vasta n. 1640 (4. 1726, 5. 1756, 6. 1808 ja viimeinen eli 7. 1943).

Kivennavan 6. kirkko (1808-1939). Suomen sotahistoriallinen seura ry.

Sinällään Kivennavan kirkkojen historia on varsin surullinen, sillä ne kaikki on Ruotsin (Suomen) ja Venäjän välisissä sodissa aina poltettu ja tuhottu. Viimeisimmän rakennutti jatkosodan aikaan v. 1943 kenraalimajuri A. Pajari, mutta se tuhoutui Neuvostoliiton suurhyökkäyksessä jo 11.6.1944. Tämä karu kirkkohistoria heijastaa sitä ikävää totuutta, että Karjalan Kannas (ml. Kivennapa) on aina läpi vuosisatojen ollut Ruotsin, Suomen ja Venäjän kiinnostuksen kohteena ja kiistojen ja taistelujen polttopisteessä.

Jo 1600-luvun alussa Kivennavan Ahjärven kylällä on siis todistettavasti ollut Kannus-nimisiä henkilöitä (tod.näk. pienviljelijöitä, käsityöläisiä, kauppiaita) ja tiloja. Läpi koko 1600-, 1700- ja 1800-lukujen Kannus on ollut Ahjärvellä ja vähän muuallakin Kivennavalla varsin iso suku, vaikka sinällään kylien asukasmääriä verottivat ajoittain runsaastikin sodat, vainot ja nälkävuodet. Kannuksen suvusta Kivennavalla on todisteena luotettavat kirkonkirjat, veroluettelot, maakirjat ja henkikirjat. Kuitenkin 1900-luvulle tultaessa Ahjärvellä ja muissa Kivennavan kylissä näkyy enää yksittäisiä Kannus-nimen saaneita henkilöitä, joskin alueella kuulemma on yhä tänä päivänä Kannus-nimisiä ihmisiä.

Talvi- ja jatkosota 1939-1944 hävittävät Kivennavan alueen suomalaiskylät lopullisesti ja väki lähti Kanta-Suomen puolelle evakkoon. Allekirjoittaneen facebook-ystävä Kati Kannus-Saari on kertonut vakuuttavasti yhden tällaisen sukutarinan. Hän kertoi, että hänen isoisänsä isoisä oli Esa Tuomaanpoika Kannus (s. 1845, Kotselkä, Kivennapa), hänen poikansa oli Juho Edward Esanpoika Kannus (s. 1884, Haapala, Kivennapa) ja taas hänen poikansa eli Katin isoisä oli Toivo Akseli Kannus (s. 1908, Terijoki). Toivo tuli Kivennavalta perheensä kanssa sotaevakkoon Heinolaan ja sieltä edelleen Vaasaan ja mukana oli Toivon poika eli Katin isä Heimo Juhani Kannus (1932-1993). Vaasasta Heimo muutti nuorena aikuisena vaimonsa kanssa Helsinkiin, jossa siis Kati syntyi.

Ahjärveläiset sotaevakot 1939-1944 sijoittuivat pääosin Kangasalle, joka on sattumoisin allekirjoittaneen syntymä- ja kotikunta! Ja kuinka ollakaan, Kivennavan Ahjärveläisten (ry) nykyinen kylätalo sijaitsee vain 300m päässä allekirjoittaneen talosta, kauniin Vesijärven rannalla. Maailma on joskus niin kovin pieni, mutta allekirjoittaneen täytyisi nyt vain löytää oman suvun linkki tuonne Ahjärvelle. Ne allekirjoittaneen Kannukset on täytynyt tulla Kivennavalta Kanta-Suomeen jo viimeistään 1800-luvulla, koska allekirjoittaneen isoisä Frans Emil Kannus syntyi Kauvatsalla jo 1895.

Yksi iso Karjalan Kannaksen muuttoaalto saattoi olla Isonvihan aikaan vv. 1700-1721. Tuolloin suurin osa Kivennavan väestöstä vaihtui (Sirkka Karskela: Kivennapa: väestö ja tilat isonvihan jälkeen. Gummerus Kirjapaino Oy 1998). Venäläiset (kasakat) tuhosivat Kannaksen kyliä, vainosivat suomalaisia ja saattoivat työntää väestöä edellään pakoon Kanta-Suomen puolelle, jonne myös siis venäläiset tulivat aina Pohjanmaata myöten vv. 1713-1721. Ja koska kotiseuturakkaus on tunnetusti väkevä voima, ei ole mahdotonta, että Kivennavan Kannuksia olisi tullut ”paluumuutossa” esim. tämän Isovihan aikaan (1713-1721) takaisin Kanta-Suomeen ja myös Keski-Pohjanmaalle, vaikkapa Kalajoki-Sievi alueelle. Kuten yllä sanottua, tuolla alueella Kannus-sukunimi ilmaantuu kirkonkirjoihin 1700-luvun lopussa (Reijo Hosio: Aadam Kannuksen esi- ja nykysukupolvet. Nivala 2004).

Lopuksi:

Kerrassaan mielenkiintoista tämä omien sukujuurien selvittely. Allekirjoittaneelle ainoa keino päästä isoisäni Frans Emil Kannuksen Kannus-sukupuussa taaksepäin olisi löytää Kannus-niminen 1800-luvulla syntynyt mies tuolta alussa mainitulta Kauvatsan seudulta (suunnilleen Kiikka-Keikyä-Huittinen-Kauvatsa-Kokemäki linjalta) ja toivoa, että hän voisi olla Frans Emilin isäkandidaatti. Koska Kannus on niin harvinainen sukunimi, niin tässä tilanteessa allekirjoittanutta kiinnostaa löytää kaikki entiset ja nykyiset Kannukset. Auttaisikohan tässä moderni DNA-tutkimus?

Frans Emilille syntyi Tampereen Amurin työläiskorttelissa vaimonsa Lempi Maria Kannuksen (1895-1960, os. Tallgren) kanssa yhteensä 5 lasta vv. 1919-1928, joiden elossa olevista jälkeläisistä vain allekirjoittanut kantaa sukunimeä Kannus. Seuraavassa sukupolvessa on Kannuksia vain kolme: tyttäreni Katariina Kannus (s. 1991) ja poikani Kristian Kannus (s.1994) ja veljeni Kari Kannuksen (1957-2013) poika Matti Kannus (s. 1993). Heillä kenelläkään ei ainakaan toistaiseksi ole lapsia. Mitenhän käy jatkossa tämän sukuhaaran Kannus-nimen?

Vanha suomalainen sanonta kuuluu, että kannukset on ansaittava. ”Kannusten ansaitseminen” on alkuaan tarkoittanut aateloitumista eli täysivaltaisen ritarin aseman arvoiseksi osoittautumista. Olisikohan tämä Kannus jo omat kannuksensa eli ritarin aseman tällä sukuselvityksellä ansainnut? Ainakin kesällä 2021 oli kotipihassa sininen isoritarinkannus komeasti kukassa 😊

Kangasalla 8.3.2022

Pekka Kannus
Kiertotie 2, 36200 Kangasala
puh. 040-5047593, sähköposti: Pekka.Kannus(at)outlook.com

Motto: ”Mistä tietää, että meinaa tulla vanhaksi? Kun oma menneisyys alkaa kiinnostaa enemmän kuin oma tulevaisuus 😊”