Sotaorpojen surutyöt

”Varmaan tiedätte, millä asialla olen”, sanoi naapurin isäntä – näin Eine Koskisesta tuli sotaorpo, eikä isästä enää puhuttu.

Lapsen surun kohtaaminen on muuttunut täysin yhden ihmisiän aikana. Nyt lapselle puhutaan jopa itsemurhasta.

Eine Koskinen muistaa tarkkaan, kuinka suruviesti hänen isänsä kuolemasta tuotiin.

– Polkua pitkin tuli naapurin suuren talon isäntä. Hän oli iso, lihava mies, joka käveli laiskasti mäkeä alas. Äiti sanoi, että minä tiedän, mitä hän tulee sanomaan. Mies tuli sisälle, istui penkille ja sanoi, että kyllä te varmaan tiedätte, millä asialla olen. Äiti sanoi, että kyllä me tiedämme, Koskinen kuvailee hetkeä.

Koskinen muistaa vielä viestin tulon jälkeen maanneensa veljiensä kanssa vatsallaan pöydällä odottaen, että isä tulisi kotiin. Hän kuvailee suruviestin jälkeistä aikaa kaoottiseksi.

Keskusteluun myös facessa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.