AATE MATIAS HAUTAMÄKI
on isäni, joka ei palannut talvisodasta siviiliin. VIRALLISESTI tietoja hänestä olen saanut v. 2004 sota-arkistosta dokumenttikopioiden muodossa
Tämä iskelmä on soinut nuorten suosikkina juuri sotien alla savikiekolta
Maaliskuussa, aivan sattumalta isäni sisaren pojan Onni Hautamäen tytär Riitta Rautaoja otti yhteyttä ja kertoi sukulaisuudesta. Siitä seurasi ketju tapahtumia joista myös sattumalta aiheesta tuli juttua Maria Kokkosen kanssa, Hän liitti minut Iitin kunnan facebook-ryhmään ja sieltä minun bongasi iittiläinen Johanna Metsäpelto. Riitta ja äitinsä Irene Hautamäki ovat säilyttäneet Aate Matiaksen ja perhekuvia IITIN pitäjän Mankalan kylästä.
Isän ja pojan valokuvien aikaero n. 20 vuotta. Aate Matias kuvassa 22-vuotias, juhlalomalla sotaväestä 1938. Minulla ikää 19-vuotta, syksyllä sotaväkeen lähtö 1957.
J O S, tämä kolmikko olisi saanut yhteyden rauhan tultua?
KAIPAAN sieluni silmäripsin takana isää ja kaipaan nyt kun tiedän, 
myös Helmiä, Isäni kihlattua, kun niin paljosta on sanomatta jäänyt… ja niin monta nuottia yhteisesti soittamatta. Tässä esityksessä suljen silmät ja annan mielenkuville vallan kuvien kolmikolle ”ajaksi ja paikaksi tässä ja nyt”.
* Sallitaanko soittajan kaipuu… Todennäköisesti isäni perimän pohjalta ensimmäinen soittimeni oli harmonikka. Keikkasoittimena oli myös toinen isompi harmonikka, jossa oli saatavilla samat muhkeat sointivärit kuin mitä Martti Koskinen esittää…
