Kuvassa patruunavyön pätkä on Karjalan kannaksella Muolaan Punnuksen kyläkoulun avatun kellarin montusta ja jäi edelleen sinne. Kysyin löytäjiltä, että jos ottaisin tämän muistoksi mukaan. Vastaus oli; jotta jos haluan passituksen Siperiaan… siitä vaan. Historiatietojen mukaan koulun kellari on ollut konekivääriryhmän asema. Todennäköisesti patruunat ovat talvisodan ajalta, Toki on tarpeen tarkistaa.
https://www.facebook.com/kalevi.kannus1/videos/3035089679841298/
KOSKA minulla on mielentuntumaa vain omaan elämänkaareeni… miksi en kirjaa siitä blogissa koko aikajanalta tuntemuksiani?
MUISTOT ovat ikään kuin nuo suihkut… Oliskohan se osa elämäntarkoitustani?
Jokainen ihminen on muiston arvoinen.
Siinäpä blogille johtolause
Mutta ei ole henkilöhistoriaa, ylipäätään historiaa. jos kukaan ei kerro.
Minulla on enää vain mielenkuvien matkoja lapsuuden ja nuoruuden sielunmaisemiin. Mutta näyttää siltä, jotta ikääntyminen on, ainakin omalla kohdallani, sillä tavalla armollista, että muistot palautuvat…
Valokuvassa
Teollisuuden esimiesten ammattiliiton Salon ja Turun aluetoimiston esimiehenä: 1975 – 1997.
Aina paremmin kun kuulokkeet korvilla valitsen YouTubesta omat-kansion. Sitä en käsitä kun sieltä valikoituu niitä iskelmiä, jotka kuin tarkoitukselle nostavat muistoja… sielunmaisemaan.
Kokeileppa mitä mixistä Turuttarien jälkeen Sinulle soi…
Toinen suuri vaikuttaja on ollut Metro Tytöt, tässä esitys vuodelta 1956
LIITTYY muisto kesältä 1956; lauantai-iltana kaivoin lapiolla alakuvan rakennuksen perustuksen monttua. Naapurista vinttikamarin ikkunasta serkkuni Inkeri huuteli ja kehotti taukoa… Hän asetti ikkunalle radion, josta soi lauantain toivotut levyt… Metro Tytöt ja Muistojen maa.
