Sotaväen jälkeen palasin Joensuuhun.
Joensuulaisen Hallmanin Rautakaupan kotitalouskone- ja rakennustarvikeosastolla ollessani, keikkailin viikonloppuisin.
Jorma Karttusen kvintetti, joka perustettiin 1962, oli ensin neljän ja varsin pian viiden pojan yhtye (Jorma kuvassa).
Meillä oli toisena suomalaisista keikkaporukoista hammond-urut; Erkki Ertamalla oli ensimmäsenä. (kuva).
Yhtyeen johtajan ja laulusolistin Jorman isä omisti Joensuussa leipomon ja isänsä sairastui vakavasti ja Jorma joutui ottamaan johtovastuun liiketoiminnasta.
Yhtye hajosi.
Suosiossamme suurta osuutta edustivat Hammond-urut, kuvassa olevaa mallia, muistaakseni ilman jalkakoskettimia… ainakaan keikoilla niitä ei ollut mukana. Jyrki hankki uusimmat nuotit ja treenasimme biisit esityskuntoon, joten olimme samalla ”viivalla” Suomen tunnetuimpien yhtyeiden kanssa ja lopetimme suosion huipulla.
Minä olin valinnan edessä. Edelleen päivätyössä rautakaupan osastonhoitajana. Soittokeikat pitkien matkojen takia ottivat jo voimille… nuorena toki jaksoi.
Mietimme toki jatkamista. Tapania (kitaristi) äitinsä painosti jatkamaan opiskelua ja hän meni hammasteknikkokoulutukseen ja perusti hammaslaboratorion Joensuuhun. Jarmolla oli edessä sotaväki. Jyrki oli halukas jatkamaan. Jyrkistä en ole kuullut sen jälkeen… Oletan että hänestä tuli ammattimuusikko.
KUN ajattelen mahdollista keikkamuusikon elämänkaarta, joka oli hyvin lähellä… SAMANLAISEN tosin sain elääkseni ammattiliiton toimitsijana kolmella vuosikymmenellä. (1975 – 1997) ULKOPUOLISENA (outsider) tilaisuuksissa joissa toiset osallistujat viettivät vapaa-aikaa; Yksinäisiä pitkiä kotimatkoja kelillä kuin kelillä… matkaseurana c-kasetit autoradiossa.
Muistona: tanssipaikkojen lehti-ilmoituksista pieni osa liimattuna päiväkirjaan, josta muut sivut on muuttojen yhteydessä kadonnut…
Sattuma osui taas kohtaloksi:
Sain pestin porilaisen Rosenlewin alueelliseksi huolto- ja myyntiedustajaksi; myynti- ja huoltopiirinä oli itärajan pinnasta kahdeksan pitäjää Ilomantsi, Tohmajärvi, Tuupovaara, Kiihtelysvaara, Kitee jne.. lääniä oli.
Eräänä maanantai-aamuna lastasin autoa Joensuun Teräksen varastolla. Nostin isoa pakastinta, mennäkseni takaperin pakettiautoon sisälle.
Ponnistin oikealla jalalla, ja NIKS. Selässä vihlaisi takaraivosta kantapäähän.. Lastaus jäi siihen. Taksilla lääkäriin. Tutkimuksissa selvisi välilevyn pullistuma.
Kipulääkkeitä, vuodelepoa, fysioterapiahoitona muutama kerta venytyslaitteessa. Monen viikon sairasloma. Porista tuli kirje, jossa työsuhteeni purettiin heti. Myöhemmin selvisi, että koko huoltoedustajien joukko oli pestattu ikään kuin yrittäjiksi, ilman minkäänlaista työsuhteen irtisanomissuojaa …
Minä sain kylmästi lopputilin
Jäin täysin tyhjän päälle…
Suomessa ammattiyhdistyliike oli vielä 1960-luvulla suurlakon jälkeisessä tilassa hajautunut. Provisio-, eli myyntipalkkioon perustuvilla työsopimuksilla ei ollut muuta turvasääntöä kuin: ellei tulosta, niin ulos. Markkinatilanne oli akuutti. Suurelle alueelle itärajan pitäjistä tuli sähköt; Minun piirini alueelle pesukoneet, jääkaapit ja pakastearkut jakoivat Rosenlewin kilpailijan UPO:n jälleenmyyjät. Ei hyvä.
Jorma Karttunen menehtyi lento-onnettomuudessa 1989. Hautakivi Joensuun ev.lut. hautausmaalla.
AJASTA AIKAAN…
Rosenlewin potkujen jälkeen syyskesällä 1965 Joensuun työnvälitystoimistossa tarjottiin sijoittumista Ruotsin työmarkkinoille ja toinen vaihtoehto oli Högforsin valimo Karkkilassa. Valitsin Karkkilan ja siellä kylpyammeiden valumuottien valmistukseen.
Kolme vuotta myöhemmin syksyllä 1968 keskiolut oli vapautumassa, joten Sinebrchoff etsi trukinkuljettajia… sain paikan. Vuodenvaihteessa 1988-89 keskiolut vapautui… Uudenvuoden yöllä olin työvuorossa ja lastasin ensimmäiset olutrekat Sinbrychiffilta. Olutpanimon portit olivat kiinni; rekkoja lastattiin täyteen niin monta kuin pihalle mahtui ja vuoden vaihtuessa poliisivartio avasi portit jolloin ensimmäiset keskikaljat lähti janoisen kansa saataville… Vuosi oli 1989. Koffin työjakso kesti 11 kuukautta.
Karkkilan Högforsin valimon tuotanto laajeni… Uudelle valutuotteiden puhdistukseen oli hankittu hiekkapuhalluslaite; sain tietää työpaikoista ja tulin takaisin Höökiin. Nyt uuden automaatin työryhmän etumieheksi, loppuvuodesta 1989.
Opiskelin työnohessa. 1972 valmistuin työntutkimus- ja työnsuunnitteluteknikoksi, Sekä (yllätys) nimitettiin Höökissä ensimmäisen tyopaikkani kylpyammeiden valumuottien valmistuksen työnjohtajaksi.
Elämän kaari on jatkunut…