Kaikki kirjoittajan Kalevi artikkelit

ISÄNI Aate Matias Hautamäki ja soittajan kaipuu

AATE MATIAS HAUTAMÄKI

on isäni, joka ei palannut talvisodasta siviiliin. VIRALLISESTI tietoja hänestä olen saanut v. 2004 sota-arkistosta dokumenttikopioiden muodossa

Tämä iskelmä on soinut nuorten suosikkina juuri sotien alla savikiekolta

Maaliskuussa, aivan sattumalta isäni sisaren pojan Onni Hautamäen tytär Riitta Rautaoja otti yhteyttä ja kertoi sukulaisuudesta. Siitä seurasi ketju tapahtumia joista myös sattumalta aiheesta tuli juttua Maria Kokkosen kanssa, Hän liitti minut Iitin kunnan facebook-ryhmään ja sieltä minun bongasi iittiläinen Johanna Metsäpelto. Riitta ja äitinsä Irene Hautamäki ovat säilyttäneet Aate Matiaksen ja perhekuvia IITIN pitäjän Mankalan kylästä.
 
Isän ja pojan valokuvien aikaero n. 20 vuotta. Aate Matias kuvassa 22-vuotias, juhlalomalla sotaväestä 1938. Minulla ikää 19-vuotta, syksyllä sotaväkeen lähtö 1957.

J O S, tämä kolmikko olisi saanut yhteyden rauhan tultua?
 
KAIPAAN sieluni silmäripsin takana isää ja kaipaan nyt kun tiedän, myös Helmiä, Isäni kihlattua, kun niin paljosta on sanomatta jäänyt… ja niin monta nuottia yhteisesti soittamatta. Tässä esityksessä suljen silmät ja annan mielenkuville vallan kuvien kolmikolle ”ajaksi ja paikaksi tässä ja nyt”.

* Sallitaanko soittajan kaipuu… Todennäköisesti isäni perimän pohjalta ensimmäinen soittimeni oli harmonikka. Keikkasoittimena oli myös toinen isompi harmonikka, jossa oli saatavilla samat muhkeat sointivärit kuin mitä Martti Koskinen esittää…
 

 

Terveyshoidot Pärnussa

Viikko vietettiin hoitoaikataulun mukaisesti. En ole yleiskuntoni osalta ihan vielä rappiotilassa.

On uskomatonta miten Viro on selviytynyt historiansa myllerryksistä kansakunnan elämänrytmiin mikä on mm. Pärnussa aistittavissa ja suuntautumisesta tulevaisuuteen saattaisi olla näytöksi itse kullekkin meistä suomalaisista.

Olla lättähattu viimeinen

Lättähattu-viimeien
Lättähattu-viimeien
 
Turun Henrikin seurakunta järjesti vuonna (2012) 75 vuotta täyttäneille ja vielä täyttäville kahvitilaisuuden.
 
Puheessaan pastori palautti meidät aikaan, jonkalaista hartaasti  toivoen ei koskaan enää tuleville sukupolville koettavaksi tule. .. tarkoitti sota-aikaa. Hän luetteli Wikipediasta … http://fi.wikipedia.org/wiki/1937.. muutamia muita  tapahtumia ja aiheita vuodelta 1937:
 
Itse tuosta listasta mm
• 17. lokakuuta – Tupu, Hupu ja Lupu esiintyvät ensimmäisen kerran Al Taliaferron ja Ted Osbournen sarjakuvastripissä.
• 15. helmikuuta – Kyösti Kallio valittiin presidentinvaalien toisessa äänestyksessä Suomen presidentiksi. Olen siis elänyt kymmenen (10) presidentin valtakaudella…
• 31. toukokuuta – Suomessa säädettiin kansaneläkelaki.
• 16. joulukuuta – Kansaneläkelaitos aloitti toimintansa.
• 21. joulukuuta – Lumikki ja seitsemän kääpiötä -animaatioelokuvan ensi-ilta Yhdysvalloissa.
 
Pastorin kysymykseen kenen synnyinpaikka on kauimpana Turusta, esittelyssä tuli esille suuri määrä itärajan takaisia pitäjiä luovutetulta alueelta. Samalla todettiin että olimme vain kaksi vuotiaita kun talvisota syttyi ja jouduimme kokemaan avuttomina lapsina talvi- ja jatkosodan. Monelta isä oli jäänyt palaamatta enää perheensä piiriin.
 
Sotien jälkeisistä kouluajoista kehkeytyi vilkas keskustelu; miten nuoriso sopeutui vaikeiden olojen ja puutteen kyllästämään yhteiskuntaan. No, omassa isättömän osassani lättähattu-ilmiö imaisi, oliko se kapinaa, riippumattomuuden osoituista, vai mitä?
 

Kuvan lähde: Heiskanen – Mitchell. Lättähatuista punkkareihin. Keuruu 1985. s. 114.
 
Lättähattu-habitukseenhan liittyi piikkikärkikengät, kapealahkeiset housut ja nahkatakki, Suave- tai Brylcreeme –hiusravoilla käsitellyt hiukset, sekä se lättään lyöty hattu. Iltamien vapauduttua vauhdikas jive-tanssi ja kaikki se mitä viiskytluvun vahvistuvaan nuorison esiinnousuun liittyi.
 
Oliko lättähattu-asut nuorisomuotia. Jos verrataan punkkareita ja hiphoppareita, asut olivat siistit, etupäässä mustat housut, hyvin kiillotetun kengät. Nahkatakissa ueimmiten topatut hartiat. Kieltämättä asukokonaisuus oli kylä- ja kaupunkikuvassa huomion herättävää. Myös on huomion arvoista se, että pojat näkivät vaivaa hiustensa hoidossa ja kuten kuva osoittaa meininguissä oli vauhtia…
 

Lättähattu-nuoria paheksuttiin.

Ääneen epältiin ettei niistä sälleistä kunnon kansalaisia kehity, etenkään niistä pojista, joiden isät eivät olleet kuria pitämässä.
 
Muistissani on kun 1957 syksyllä nousin Nivalasta junaan, varustettuna “litteralla”, eli matkalipulla Joensuun lähelle, Ylämyllylle “sotaväkeen” , Meidät koltiaiset suljettiin junan viimeiseen vaunuun ja jokaisella isommalla rautatieasemalla oli poliisipartiot vahtimassa, ettei kukaan poistu vaunusta. Toki Iisalmessa livahdimme asemaravintolan vessaan ja Heikki jäi kiinni. Hän tuli perille päivää myöhemmin ja varusmiesaika piteni viikolla.
 
Kahvitilaisuudessa meitä kolme samassa kerrostalossa asuvaa miestä tulimme tietoisiksi samasta lättähattu-ikäluokastamme. Vuosikymmenten aikana ei ole koskaan puhuttu sota-ajoista, ei ole keskusteltu syntyäajoista eikä lapsuusvuosista.
 
Sotaveteraanit joutuivat takavuosina kätkemään kokemuksensa syvälle sisimpäänsä. Näköjään me sota-ajan ikäluokat jatkamme samaa kätkentää?

Tuulan muistolle

TUULA on esikoiseni.

Hänestä kehittyi jo hyvin varhain perheen ALFA, henkinen johtaja; sisarukset hakivat hänelta tukea ja saivat sitä. Tuula syntyi latomeren niittyjen äärellä

Nyt uurnapaikka on muistolehdon kukkulan laella. Sinun vuorosi TUULA oli nyt, mielestämme liian varhain.

Mutta vuosipäivää ajatellen syksyn ruska koristaa antaen väreihin kaipuulle luomakunnan tunnuksen … TÄLLAINEN OLI ELÄMÄSI TUULA.

Niin paljosta kiitollinen ISÄ.

 

Aate Matias ja talvisota

KUNNIOITUS 21.5. kaatuneiden muistopäivälle.

 
Kuvassa Nivalan kirkkomaalta isäni Aate Matiaksen muistoristin ääreltä… lomareissulla 1994.
 

Seuraavassa otteita talvisodan 4./JR 5. sotapäiväkirjasta.

Muolaan pitäjässä Punnuksen lohkolta…
ja Jari Jaakkolan historiatutkimuksestab IITIN komppanian vaiheista. Teos on kirjastoista (kaukolainauksella) lainattavissa.

 

 

 

 

 

 

 

 
PUNA-ARMEIJAN tuhottu panssarivaunu…
 

 

”TASAPUOLISUUDEKSI”

Suomessa asuvan venäläisen sotahistorioitsijan Bair Irincheev’in kirjassa: ”Talvisota venäläisin silmin”
silminnäkijäkuvauksiin, sotapäiväkirjoihin sekä taisteluraportteihin ja muihin arkistomateriaaleihin pohjautuva teos siitä, millaisena talvisota koettiin puna-armeijan riveissä – eturintamataisteluista kovimmissa mahdollisissa olosuhteissa; kirjassa selostus
Punnuksen taistelusta. E-kirjana https://kirja.elisa.fi/ekirja/talvisota-venalaisin-silmin

 

 
MUISTOTAULU Nivalan Ruuskankylän koulussa.
 

 

 

Taipaleen ryhmä

Mika Albertssonin johtama ryhmä on kaivanut yli 300 suomalaisen sotavainajan jäännökset Venäjältä. Katso tästä HS-juttu Ryhmä Taipale
 

Arvot ja oikeus – erilaisuuden hyväksyminen?

Erilaisuuden hyväksyminen

on ollut lapsuudesta ja etenkin varhaisnuoruudesta asti asenteeni ihmisyyteen…
Ystävystyin 1950-luvun alkuvuosilla romaanipojan kanssa, joka markkina-aikoina perheensä mukana yöpyi naapurissa. Kun ensimmäisen kerran tapasimme, pyysin häntä  laulamaan… Hän suostui vain jos maksan esityksestä. Olimme molemmat 12 -13 -vuotiaita, ennen äänenmurrosta. Minulla oli taskussani ongenkoukku ja 25 penniä rahaa. Poika esitti tämän:

Ensitapaamisessakin lauloimme yhdessä naapurin halkoliiterissä.
Liiteriä ei enää tienposkessa ole, mutta niitä kesäisiä kohtaamisia en unohda.

Amyloidoosin vaikutukset

”HÄPEÄN eri tilaisuuksissa habitukseni muutosta ja puheilmaisuni alentumista”

Minulla on diagnosoitu amyloidoosi, eli geenioireyhtymä joka runtelee kasvoni, sekä kielen ja poskiontelon turpoaminen vaikeuttaa puheilmaisua. Tuttavienkin kohtaaminen on hämmentävää…

”Kun tietokone päässä toimii, mutta tulostus tökkii”.

Aikaisemmin oli helpompi vähätellä, ettei ulkonäöllä ole mitään merkitystä. Se ei ole kuitenkaan totta. Se on ensimmäinen asia, mihin ihmiset kiinnittävät toisissa huomionsa.
– Poikkeava puheilmaisu ja ulkonäkö vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten muut ihmiset sinut kohtaavat…
Vertailuksi YLE:n Akuutti-ohjelma: Miltä tuntuu, kun ulkonäkö muuttuu? Yhdeksän vuotta sitten pahoin palanut Ulrika Björkstam: ”Häpesin itseäni”

Meretojan tauti on autosomin kautta vallitsevasti periytyvä amyloidoosisairaus,

josta kärsii Suomessa noin tuhat ihmistä. Se kuuluu suomalaiseen tautiperintöön, ja se on siten Suomessa selvästi yleisempi kuin muualla, missä sitä kuitenkin esiintyy yhä enenevässä määrin. Sairauden aiheuttaa kromosomissa 9 oleva geenivirhe. Potilaan elimistössä gelsoliinin aineenvaihduntahäiriö saa aikaan amyloidikertymiä.

Meretojan taudin oireisiin kuuluu muun muassa silmän sarveiskalvon verkkomaista rappeutumista, joka heikentää näköä ja altistaa silmän kuivumiselle, silmätulehdukselle, glaukoomalle ja harmaakaihille.

Molempiin silmiini on vaihdettu sarveiskalvot ja tehty kaihileikkaukset (muovimykiöt), joten tätäkin kirjoittaessa en tarvitse silmälaseja.

Oireisiin voi kuulua muun muassa kasvolihasten muutoksia… ”hymy ja irvistys ovat samat”: ja tauti on dominoivasti periytyvä.

Meretojan tauti on nimetty silmälääkäri Jouko Meretojan mukaan. Hän löysi taudin ensimmäisenä 1969. Muilla kuin suomalaisilla sairaus on äärimmäisen harvinainen.

Diagnoosi meretojan taudistani tehtiin 1998 ja siitä alkoivat leikkaukset ja hoito-ohjelmat TYKSissä; molemissa silmissäni on sarveiskalvosiirteet (kiitollisuudessa luovuttajille). Kaihileikkauksissa mykiöt vaihdettu muovilinsseihin ja kasvojani on operoitu kolme kertaa.

Erään kohtalotoverin tilanteesta artikkeli: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/10/05/meretojan-tauti-sukurasitteena

Italian iltapäivä… Con Amore

Ravintola Suomalainen Pohja Turussa 9.9.2017; orkesterina Evergreen.
 
Kahden tunnin ohjelmassa 1950 ja 1960 lukujen suosittuja iskelmä- ja elokuvamusiikkia. Viimeisenä yhtye esitti koskettavan teeman elokuvasta Kummisetä; Kysykää, pysyikö ripset kuivina?
 

 
Yleisön nousemaan seisten vaatiessa yhtye esitti ”Toivotaan, toivotaan”… Vielä kotona on tunnelma vielä päällä ja YouTubesta linkitän tämän..
 

KALLE 80-vuotias kokonaisen vuoden ajan

KUVAT

1. 40 v. 1977; Teknisten liiton Salon aluetoimiston asiamiehenä. S-päivä tapahtuma oli Savonlinnassa kokoontuneen liittovaltuuston kokouksen yhteydessä; Kolmelle saman syntymäpäivän omanneelle lahjaksi kalakukot.
2. 50 v. 1987; Aluetoimisto oli siirtynyt Salosta Turkuun ja työuran johdosta ”tähtiin oli kirjoitettu”, jotta s-päivälle oli pidettävä vastaanotto; joka oli kai työuran lakipiste.
3. 60 v. 1997; Eläkkeelle lähtö.
4. 70 v. 2007; … ja vielä hengissä, vaikka läheltä piti. Kesäkuun 1. 2007 TYKSissä leikattiin pahaa laatua ollut eturauhasen syöpä. Syntymäpäivänä vielä annos sädehoitoa.
 

80 v. päivälle
 
21. elokuuta 2017 otimme perustellun irtioton juhlinnasta.

Matkustimme – laveammin kertomatta – Tallinnaan kylpylähotelliin pariksi päiväksi.
 
Mutta maanantaina huonepalvelu toi hotellin huomionosoituksena pullon kuohiviiniä ja kortin (kuvassa), sekä sain nuoren ja nätin hotellivirkailijan halauksen.
 

KIITOKSET Päiville…

matkan käytännön järjestelyistä, huollon ja aikataulun, sekä hektisen osan porukasta – ruodussa pitämisestä.
 

Tämän SUURLAHJAN

lähettivät isäni sisarenpojan Onnin vaimo Irene ja hänen tyttärensä Riitta. Taulu on alkuperäinen Mannerheimin ilmoitus kehystettynä, jonka saivat kaikkien talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden omaiset…
Isoäitini LIISA (1868 – 1941) on saanut vastaanottaa tuskallisen tiedon nuorimman lapsensa tuhoutumisesta ja kokea vain poikansa siunaustilaisuuden – kentälle jääneenä. Isäni talvisodan vaiheista olen saanut tietoja vasta 2004, Sota-arkistosta.
 

Tiistaina kotona postia, mukana CD-levy.


 

 
…ja tervehdys ystäviltä

 
Wanhat herrat osaa… Merle Haggard 6.4.1937 – 6.4.2016; Willie Nelson 30.4.1933. Willie Nelsonin tuotantoon tykästyin työuralla, pitkillä, yksinäisillä ajomatkoilla – kelillä kuin kelillä… autoradion C-kaseteilta ja CD-levyiltä tunnelmia mielentilaan. NYT vanhemmiten viihdyn ja rauhoitan ajatuksiani entistä useammin YouTubesta kuulokkeiden kautta. Jotenkin vaan samaistun äijien profiileihinkin.
 

 
Aatelkaapa jos sais tämän sortin synttäritoiuvotuksen… Kuuntele ja katso biisi loppuun.
 

 
SE LAHJOISTA suurin mun kohdallain on kun tänne mä syntyä sain. JOKAINEN aamu on syntymäpäivä… Tähän vuosilukuun en uskonut yltäväni. OMIA hetkiäni elämässä tunnustelin Tallinnan matkalla; kaikkein parhaimpia ovat pienet asiat (kuin kuva alla).
 

 

Tämä sivusto on erinomainen YHTEYS.

Se soi kun osaa…

Tässä näyttö… ja sanat.

’O Sole Mio
Il Volo
Che bella cosa na jurnata ’e sole,
N’aria serena doppo na tempesta!
Pe’ ll’aria fresca pare gia’ na festa…
Che bella cosa na jurnata ’e sole.

Toinen mielleyhtymä:

JOS LAULAT OIKEUDESSA, PÄÄSET VAPAAKSI…

Ilta-Sanomat 29.3.2011: Kantrilegenda Willie Nelson, 77, pääsee pälkähästä, jos hän suostuu syyttäjän tarjoukseen.

Nelson pidätettiin Sierra Blancassa Teksasissa viime marraskuussa marijuanan hallussapidosta.  Hänet vapautettiin odottamaan oikeudenkäyntiä 2 500 dollarin vakuita vastaan.

Nyt Länsi-Teksasin syyttäjä tarjoaa Yhdysvalloissa arvostetulle kantrilegendalle erikoista mahdollisuutta päästä pälkähästä:  Nelsonin on tunnustettava syyllisyytensä, maksettava sakot sekä laulettava oikeuden edessä kitaran säestyksellä Blue Eyes Crying in the Rain -hittibiisinsä.

Nelson tiedottaja ei ole kommentoinut tarjousta.