Jäähyväiset uskonjohtajien (kirkkojen) siunaamille aseille…
SUOMEN talvi- ja jatkosodan haavat eivät umpeudu. Eivät umpeudu Ukrainan talvisodan muistot uhrin ja osalta… Tässä linkissä Suomen talvisodan sotavainajan siunaustilaisuus 21.8.2021… Sukujen, perheiden, sotaorpojen elämänarvot ja muistot koskettavat.
Venäjän hyökättyä Ukrainaan, ennätysmäärä reserviläisiä on, peloissaan hakenut Suomessa alkuvuonna siviilipalvelukseen. Kriisin tai varsinkin mahdollisen aseellisen selkkauksen alettua ei siirtyminen kevyempiin ja vaarattomampiin tehtäviin ole tietenkään enää mahdollista.
Kriisin aikana jokaisen palveluskelpoisen henkilön on mentävä sinne, minne hänet määrätään. On esitetty, että palveluskuntoiset sivarit lähetettäisiin kriisialueille pikakoulutuksella vaatimattomampiin tehtäviin. Näinhän ei inhimillistä syistä tietenkään voida tehdä. Kukahan lisäksi tilanteen päällä ollessa ehtisi huolehtia heistä.
Eräs ärtynyt isä puolestaan kirjoitti: ”Jos kaikkien ei tarvitse tasapuolisesti osallistua myös vaarallisimpiin tehtäviin, en minäkään laskisi varusmiespalveluksen suorittanutta poikaani rintamalle. ”Jos yhdellä on mahdollisuus livetä helpompiin ja vaarattomampiin tehtäviin, sama mahdollisuus pitää olla kaikilla. Lopputuloksena voi kysyä, kuka sitten ollenkaan lähtisi puolustamaan maatamme. Kuka on se joku toinen? Siinä kyllä menisi hienon maamme itsenäisyys kertaheitolla.”
Varmana pidetty Nato – jäsenyys on jo saanut eräät henkilöt ajattelemaan, että yhä useampi voisi jättää intin väliin.
Se on täysi erehdys! Puolustusta ei voida keventää. Sillä voimia tulee lisätä, voidaksemme kunnialla hoitaa osamme Naton etulinjasta.
Yrjö Saraste