Haavisto on kertonut kuulusteluissa turhautuneensa argumentteihin, joita<strong> Pasi Tuominen</strong> hänen kertomansa mukaan esitti syyskuun kokouksessa.
Haavisto sanoi, että kyseessä oli hänen mielestään lastensuojeluasia, jossa täytyisi käynnistää viranomaisyhteistyö.
Hän kertoi verranneensa lasten tilannetta muun muassa kidnappaukseen.
– Konsulipäällikkö [– ] totesi, että orpolapsilla on nyt hyvä olla siellä alueella, kun ovat perheisiin tilapäisesti sijoitettuina. Ja mainitsi, että isätkin voivat olla vielä elossa, emme tiedä, ovatko he oikeasti orpoja.
Vaikeinta Haavistolle oli sulattaa sitä, että Tuominen hänen mukaansa totesi, että tapaamalla lapset Suomi ottaa lapset “toimivaltansa alle”.
Haaviston mukaan Tuominen varoitti kokouksessa tästä asetelmasta.
– Että jos olemme aktiivisia, tulee tilanne, jossa meidän vastuumme näistä lapsista kasvaa.
Minun täytyy sanoa, että näin jälkeenkin päin minun on tätä argumenttia tavattoman vaikea hyväksyä, Haavisto on kertonut.
Lähde:
YLE-uutiseta
MINISTERI HAAVISTON HÖYKYTYS?
Ulkoministeriön virkamiesjohdon olisi pitänyt tarkemmin selvittää siirtoperusteen lainmukaisuutta, kun konsulipäällikön siirtoa toisiin tehtäviin valmisteltiin, oikeuskansleri Tuomas Pöysti toteaa tuoreessa ratkaisussaan.
Oikeuskansleri arvioi ratkaisussaan ulkoministeriön virkamiesjohdon toimintaa al-Hol-vyyhdiksi kutsutussa tapauksessa, joka johti ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr) ministerivastuun käsittelyyn eduskunnan perustuslakivaliokunnassa.
Oikeuskanslerin tarkastelussa olivat esimiesroolissa toimineet valtiosihteeri-kansliapäällikkö ja hallintopalveluista vastaava alivaltiosihteeri.
Oikeuskansleri toteaa ratkaisussaan, että valtiosihteeriä ja alivaltiosihteeriä ei ollut tässä asiassa syytä epäillä rikoksesta. Oikeuskansleri tutki heidän menettelynsä laillisuusvalvonnan keinoin.
Ulkoministeri Haavisto kertoi lokakuussa 2019 ulkoministeriön kansliapäällikkönä toimivalle valtiosihteerille haluavansa siirtää konsulipäällikön pois tehtävästään al-Hol-pakolaisleiriin liittyneiden asioiden hoitoa koskevan luottamuspulan vuoksi. Ulkoministeri piti konsulipäällikön siirtämistä koskeneen valmistelutoimeksiannon voimassa, vaikka hän nimesi erityisedustajan hoitamaan al-Hol-asiaa.
Käytännön siirtovalmisteluja hoiti alivaltiosihteeri, joka oli saanut tehtävän valtiosihteeriltä.
”Valtiosihteeri ja alivaltiosihteeri ovat kuvanneet ulkoministerin valmistelutoimeksiantoa konsulipäällikön siirtämiseksi toisiin tehtäviin harvinaiseksi ja poikkeukselliseksi sekä pitäneet sitä huonona henkilöstöpolitiikkana. He pitivät kuitenkin esimiehensä toimeksiantoa velvoittavana”, oikeuskansleri kertoo.
”Valmistelun aikana virkamiesjohdon vastuulla on ollut siirron lainmukaisuuteen liittyvien seikkojen selvittäminen. Virkamiesjohto pyrki selvittämään asiaa ja piti siirtoa lainmukaisena. Ulkoministerin siirron perusteeksi ilmoittama luottamuspula ei kuitenkaan perustuslakivaliokunnan mukaan ollut ulkoasiainhallintolain mukainen peruste siirrolle.”
Oikeuskanslerin mukaan siirtoperusteen lainmukaisuutta ”olisi ollut oikeudellisesti perusteltua selvittää tarkemmin” ulkoasiainhallintolain perusteluissa tarkoitetun toiminnallisen tarpeen ja hallintolakiin sisältyvän tarkoituksenmukaisuusperiaatteen ja suhteellisuusperiaatteen näkökulmasta.
”Käytettävissä olevista selvityksistä ei ilmene, millä tavoin siirtoperusteen lainmukaisuutta olisi tältä kannalta arvioitu. Lisäksi al-Holiin liittyvien tehtävien erityisedustajalle siirtämisen merkitys jäi kokonaan havaitsematta ja valmisteluja konsulipäällikön siirtämiseksi toisiin tehtäviin jatkettiin. Oikeuskansleri pitää valtiosihteerin ja alivaltiosihteerin menettelyä näiltä osin moitittavana”, oikeuskanslerinviraston tiedotteessa kerrotaan.
Oikeuskanslerille kertomansa mukaan sekä valtiosihteeri että alivaltiosihteeri toivoivat, että ulkoministerin kanta muuttuisi ja että hän luopuisi siirtotoimeksiannosta.
”Oikeuskanslerin mukaan valtiosihteerin ja alivaltiosihteerin olisi ollut perusteltua ja aiheellista kertoa ministerille näkemyksensä, että konsulipäällikön siirtäminen pois tehtävistään oli huonoa henkilöstöpolitiikkaa ja se poikkesi ulkoministeriössä noudatetusta käytännöstä. Näin ministeri olisi voinut omalta osaltaan vielä harkita antamaansa toimeksiantoa virkamiesjohdon esittämien näkökohtien valossa”, oikeuskansleri katsoo.