Kirjan esittely ja tilaus verkkokaupasta
* KIRJA, 35,00 € omakustannushintaan
* Paketin kulut ja postimaksu 9,00 €
* Yhteensä 43,00 €
Mahd. kirja-arvioinnissa sähköpostia ei julkaista
Esittely
Erkki Hautamäki (s. 1930), filosofian maisteri ja majuri, opetusneuvos
toimi 1960-luvulla erikoistehtävässä pääesikunnassa ja myöhemmin Vuokatin urheiluopiston rehtorina vuosina 1970–1990. Eläkkeelle jäätyään hän on tutkinut 1. ja 2. maailmansodan historiaa erityisesti Suomen ja Skandinavian näkökulmasta.
Kalevi Kannus, verkkojakelu Turku
WhatsApp +358 400666123
Tässä näytöksi osio käsikirjoitusta
Mannerheim ja Ryti epäilevät Stalin/Churchill sopimustensa kestävyyttä. – Marski tietoinen suurvaltojen salaisen taustapolitiikan tavoitteista – Puolueettomuuden poliittinen tappio – Eurooppa kaaoksessa 1919– 1945 – Versailles’n rauhasta tie 2. Maailmansotaan – Amerikan Yhdysvallat nousee maailman johtavaksi valtioksi sotilaallisesti ja taloudellisesti. – Suuresta lamasta 1929–1932 kärsitään Euroopassa, mutta ennen kaikkea Amerikassa – Euroopassa syntyvät diktatuurit saavat Amerikan kehittämään sotateollisuuttaan – ”Sota Euroopassa on meille vaan eduksi, …ostavat sotamateriaalinsa meiltä”: Roosevelt 1938. – Kansainvälinen kauppa- ja finanssipolitiikka / Eliitti / FED. – Huomautus: 1) Sodanaloittajat, 2) Maailman herruuden todelliset ylläpitäjät. 3) Jatkosodan valmistelut 1940–1941.
Suomen armeija on ylipäällikkönsä marsalkka Mannerheimin johdolla aloittanut sotatoimet Neuvostoliittoa vastaan omalla rintamaosallaan 10.7.1941 varsin erikoisista ja huippu salaisista henkilökohtaisiin (Mannerheim – Ryti / Stalin – Churchill) sopimukseen perustuvista lähtökohdista. (Luku 11. ja luku 13/Huomautus III)
Lukija muistanee Marskin erikoisasiamiehen (Vilho Tahvanaisen) usein todenneen käsillä olleiden tilanteiden arvioimisen vaatineen ylipäälliköltä erittäin tarkkaa ja keskittynyttä miettimistä, harkintaa ja kokemuksen lopulta tuomaa intuitiivista rohkeutta päätösten tekemiseen. Kirjoittaja onkin eräissä yhteyksissä luonnehtinut tätä Marskin kykyä rohkeaksi ja ratkaisevaksi ominaisuudeksi ”istua samassa pokeripöydässä” sotaakäyvien suurvaltojen johtajien joukossa ja ”luovia” Suomi ulos näiden salaisella keskinäisellä juonimisellaan nostattaman hirvittävän sodan myrskyistä sen kerran päättyessä. Olisiko Marskin tielle astunut Suomi silloin vielä olemassa itsenäisenä, vapaana valtiona? Pitäisivätkö Stalin ja Churchill lupauksensa? – Tätä oli Marski jo hieman epäillyt yhteisessä Rytin kanssa 24.6.1941 Churchillille lähettämässään, tilannetta ja Stalinin kanssa sovittuja asioita koskevassa kirjeessä? (Luku 9).
Suomi on valintansa joutunut tekemään! Jätämme tässä vaiheessa armeijamme taistellen etenemään tavoitteisiin, joista oli Churchillin ohjeen mukaan sovittu Stalinin kanssa. (…uskokaa sitä, mitä Stalin puhe
Erkki Hautamäki Käsikirjoitus SUOMI MYRSKYN SILMÄSSÄ OSA II 21.1.2018 2 (29)
2
limitse, kirjeitse, radiolla, tai jotakin muuta tietä on ohjeeksi antanut tai tulee vielä antamaan [II-osa, luku 7]…) Tämä Churchillin Lontoossa Marskin asiamiehelle kahteen kertaan antama ohje toteutui Stalinin ja Mannerheimin välisellä sähkesopimuksella 4.3.1941 (Kuopio) ja sen Stalinin vahvistamana ja allekirjoittamana virallisena (salaisena) asiakirjana kirjeiden vaihdossa 11.6.1941 (Rajalla Värtsilässä).
Nämä Churchillin Mannerheimin asiamiehelle Lontoossa helmi- ja kesäkuussa 1941 toistamat ilmoitukset välitettäviksi presidentti Rytille ja Mannerheimille, osoittavat Kremlin ja myös Lontoon välisen yhteyden tiiviisti toimivan ja salaisista salaisimman, jo 15.10.1939 Moskovassa sovitun (avaus todennäköisesti aikaisemmin Krimillä? / kirj.) sotasopimuksen olevan voimassa. Mannerheim toteaakin osuvasti (I-osa s. 188) näiden kahden valtionjohtajan (Stalin/Churchill) olevan ”tämän 2. maailmansodan arkkitehdit ja rakennusmestarit.”
Mielestäni nyt on sopiva hetki välitarkasteluun ja analysointiin koskien koko 2. maailmansodan alkuasetelmaa, sen kehittämistä ja suunnittelua suurvaltojen hallituksissa ja esikunnissa, unohtamatta hetkeksikään samojen valtioiden johtajien (Churchill, Stalin, Hitler, Roosevelt, Daladier/Reynaud, yms.) ratkaisevaa merkitystä salattuine omine tavoitteineen.
Pienempien maiden kohtalo rintamien välimaastossa on – kuten on ollut kautta historian – surkea. Ne ovat edellä mainittujen ”suurten” johtajien suunnitelmissa vain – pelinappuloita. Näitä erilaisia ja -kokoisia valtioita olivat esim. Puola, Tshekkoslovakia, Unkari, Italia, Jugoslavia, Romania, Kreikka, Baltian maat ja Skandinaviasta Suomi ja Norja, jopa ”ontuvaa” puolueettomuutta harjoittava Ruotsikin. Pienen valtion vetoaminen pyrkimykseensä pysyä erossa suurvaltojen sotakuvioista ja saada puolueettomana ja rauhassa rakentaa kansansa tulevaisuutta ei onnistu – sitä ei sallittu!
Esimerkki: Toteuttaessaan Saksan kanssa 23.8.1939 yllättäen solmimansa M/R-sopimuksen etupiirijakoa, kutsuu Stalin Baltian maiden edustajat Moskovaan neuvottelemaan NL:n vaatimuksista (lähinnä sotilastukikohtia) ja allekirjoittamaan niiden valtiollisen itsenäisyyden säilyttävät, mutta samalla näiden maiden neutraliteettia rajoittavat sopimukset (Viro 28.9., Latvia 5.10. ja Liettua 11.10.) Suomi saa kutsun 5.10.1939 ja ensimmäinen neuvottelu käydään Moskovassa 12.–14.10.
Erkki Hautamäki Käsikirjoitus SUOMI MYRSKYN SILMÄSSÄ OSA II 21.1.2018 3 (29)
3
Suomen valtuuskunnan johtaja ministeri J. K. Paasikivi lausuu mm.: ”Me suomalaiset haluamme vain saada pysyä rauhassa ja kaikkien selkkausten ulkopuolella.”
Tähän vastaa Stalin (uskoisin vilpittömästi / kirj.): ”Ymmärrän sen, mutta vakuutan, että se on mahdotonta – suurvallat eivät tule sallimaan sitä.”
Stalin ei mainitse tässä nimeltä yksin Saksaa enempää kuin muitakaan suurvaltoja, vaan niiden kaikkien mahdollista mielenkiintoa Pohjolaan, perustaen näin lausumansa toden näköisesti kesän 1939 pitkiin neuvotteluihin Englannin ja Ranskan edustajien kanssa, jotka tuolloin olivat esittäneet mainittuina suurvaltoina (Englanti, Ranska) pitkälle meneviä myönnytyksiä Neuvostoliitolle mm. Baltian-maiden ja Suomen suhteen, hyvänä esimerkkinä tästä Voroshilovin ehdoton vaatimus saada Suomesta tukikohta alueella Ahvenanmaa–Hanko. Lisäksi oli Stalinin ”pöytälaatikossa” yhä myös Stavkan oma operaatio ”PORO” suunnitelmana vuosilta 1930 ja 1937 (I-osa s. 37, ff. 40, 41, 45). Stalinin puhe 19.8.1939 (I-osa ss. 101–103).191 Keesing, Archiv der Gegenwart: ”Stalinin komento Pk.16.2.1943 6.A:n kom. kenraaliltn. Charitonoville, kenraaliltn Kusnezoville ja Ryhmä Popovin komentajalle ev. Popoville / käännös suomeksi II-osa s. xxx), ”…pitäkää aina mielessänne, että meidän vaalitunnuksemme on; kaikkien maiden proletaarit – yhtykää! Ja meidän ainoa päämäärämme tulee olemaan; proletariaatin maailman diktatuuri!” (D. Manuilskin lausunto 1930, I-osa ss. 331–332. / Lähdekirjallisuus 5).
Roosevelt oli eri yhteyksissä esittänyt pitkälle meneviä suunnitelmiaan Euroopan asioiden järjestelyksi. Yhteistyö hänen, Valkoisen talon, ja finanssiministeriön sijoittamansa ”aivotrustin” (Morgenthau + kumppanit) välillä koskee lähinnä 1934–1941 puuttumista Euroopan sotaan; IIosa Liite X.192 193
Rooseveltin kirje Stalinille (Zabrouskyn kautta) 20.2.1943, jossa ilmoittaa Valkoisen talon täydellisen hyväksynnän järjestelyiksi sodanjälkeisessä maailmassa: