Dmitri Hvorostovsky’n muistolle

Maailmankuulu baritoni Dmitri Hvorostovsky kuoli aivosyöpään vain 55 vuoden iässä.

Dmitri Hvorostovsky taisteli aivosyöpää vastaan kaksi vuotta.
Hän oli yksi maailman arvostetuimmista baritoneista.
Alunperin Hvorostovsky oli syntynyt Siperiassa, mutta asui Lontoossa.

K U R J E T

”Mun vallanut on joskus outo mielle, et miehet sodast palaamattomat,
ei kaatuneetkaan maalle hurmeiselle, vaan valkokurjiks silloin muuttuivat.
Ain niiltä ajoin tuonen kurjet lentää ja ankeasti meille ääntelee,
siksi lie kaiho syömeen usein entää silmät kun taivahalle tähyilee.”.
 
Vaan ajast toiseen uupuneena soutaa, tuo kurki illan aivan viimeisen,
sen ehkä määrä on mun poies noutaa, ja liittää tuonen parveen valkoiseen.
Niin koittaa päivä kurkiaura saa, taas kutsun sinimustaan uinuvaan
ja lailla linnun taivaan kaaren alla uikutan teille inehmoille maan.

Syksyn tullen yli maan taas kurjet lentää
Murhemielin katson aina lentoaan
Ja korviin mulle niiden kutsu entää
Ne minut viedä tahtoo mukanaan
Voi paikan tyhjän myöskin aina näyttää
Nuo suuret linnut mulle aurassaan
Mä jospa voisin kerran paikan täyttää
Ja surut heittää pois kylmän maan
 
Kurjet lentää kohti taivaan kaukorantaa
Lähtö niiden on kuin lähtö ystäväin
Mä uskon että kurjet sua kantaa
Kun kerran lähdit pois mun viereltäin
Ja siksi säilytän mä toivon hauraan
Nyt aina kannan vain sen mielessäin
Käy tieni tää se kerran kurkiauraan
En silloin koskaan jää yksinäin

Talvisota venäläisin silmin

Bair Irincheev´in “Talvisota venäläisin silmin”. Kirja on mielenkiintoinen koska Irincheev esittelee tapahtumia sekä suomalaisten joukkojen että Puna-armeijan toimintaa, upseerien päätöksiä sekä toiminnan logiikkaa käskyjen takana, siis toteuttamista ja lopputuloksia.

• Minulle kirja avaa isäni elämän kahden viimeisen kuukauden tapahtumista yksityiskohtaisia taistelukuvauksia mm. Karjalan kannaksella.

• Kirjassa on seikkaperäinen kuvaus Punnuksen lohkon Puna-armeijan suurhyöjkkäyksestä 15. helmikuuta 1940, jossa isäni ja 18 muuta suomalaista menettivät henkensä.

• Ensimmäisen kerran luettuna tapahtuman hahmottaminen oli hyytävä… Itse asiassa kirja kokonaisuudessaan konkretisoi talvisodan vaiheet molemmin puolin rintamalinjaa… aivan voi eläytyä ”läsnä ollen”.

NUORUUDEN kultaiset vuodet vierailivat.

Kalevi Kannus:
Kuudenkymmenen vuoden takaisesta valokuvasta entisiä nuoria oli läsnä kolme.

Keskirivillä vasemmalta toinen, Mauri, alarivissä oikealta toinen Hillevi ja vierailun isäntä Huke Kalevi , keskirivillä oikealta toinen, sekä mukana joita ei vanhassa valokuvassa ole Tellervo. ja Majatta .

Muistot olivat niin intensiiviset, jotta vierailun valokuvaaminen jäi tekemättä…

Toisen valokuvan ”viitekehys” on KAIHOMIELI, kun ystävät ovat lähteneet… Edelleen elämä virtaa ohi, mutta muistot pysyvät siltana.

Valokuvia

Koulukuvassa ISÄNI Aate Matias eturivissä kolmen pojan keskellä, joilla on puku päällä.
 
Äitienpäiväkuvassa eturivissä vasemmalta toisena on isoäitini Liisa Hautamäki ja eturivissä oikealla on Elviira tätini, joka on huolehtinut kasvatusvanhempieni kanssa – elooni ja olooni liittyneet – viralliset asiat.
 
Minulle on (aikuisiälläni) kerrottu Elviira-tädin vierailuista kasvatusperheessäni. Mutta ajan asenteille ominaisesti OLETETTIIN ettei lapsi kanna mielessään ISÄN MUISTOA. kun isästä ei kerrota ja lapsen kanssa keskustella siitä mitä on tapahtunut.
 
Pienenkin lapsen mieli on looginen ja jos kysymyksiinkään ei ole vastattu… kehittyy mielenkuvia, joiden täsmentäminen aikuisiällä on jo mahdollista ja nykyisin sota-arkistotkin ovat avautuneet. Mutta sukujen sisälle vaikenemiset ovat jättäneet MUISTOJEN MUUREJA ja niiden purkamisessa on kipukohtia.
 

 

 

17. maaliskuuta 2017, facebook-viesti

Hyvää iltaa Ylivieskasta! Anteeksi, että viestittelen näin tuntemattomana! Olen Riitta Rautaoja os. Hautamäki. Edesmennyt isäni oli Onni Hautamäki (kuollut heinäkuussa 2004), ja hänen äitinsä Elviira Pääkkö os. Hautamäki.

Mielenkiintoni heräsi tänään, kun kommentoit serkkuni Helena Tervon kuvaa ja mainitsit yhteisen esi-isän Anselmi Hautamäen. Tutkiskelin sinun ja yrityksesi sivuja. Kiinnostukseni heräsi, kun huomasin isäsi olleen Aate Matias Hautamäki. Isäsi valokuva on ollut aina lapsuudenkotini seinällä ja isälleni Aate-isäsi oli todella rakas.

Tieto, että hänen viimeinen leposijansa on löytynyt, on huojentava. Isäni odotti koko ikänsä tätä tietoa. Äidilläni on jonkinverran kuvia Aate-sedästä (kuten olemme aina kutsuneet häntä). Lisäksi Kärsämäellä lapsuudenkodissani on jokin ansioristi tms. sekä jokin paperi (arvokkaan näköinen) sota-ajalta, Ne ovat siellä, joten en pysty nyt liittämään kuvaa tähän niistä.

Toivon, että olisit yhteydessä vaikka tämän facebookin välityksellä siitä, millaisia ajatuksia tämä minun viestini herättää. Hyvää illanjatkoa!

Kuva Riitta Rautaoja

17. maaliskuuta 2017 22:59

Kalevi
VOI TAIVAS. Miten sen ilmaisen… Tämän suurempaa juttua en heti mieleeni saa. Ymmärtääkseni Elviira on tätini? Mutta nythän nämä asiat toivottavasti selviävät.

TÄSTÄ SE ALKOI.

Kuvassa Karjalan kannaksella Muolaan Punnuksessa, punaisella renkaalla merkitty, kansakoulun pihakaivon paikka, joka tiettävästi on joukkohauta, jossa tämän mukaan isäni on.

Marskin ilmoitus