SURUA sanotaan ilon vastakohdaksi. Miksi kyyneleet syntyvät molemmissa?
Sunnuntaipäivän osalta toteutin sauvalaukkaamisen ns. vakioreitillämme Turun vanhan hautausmaan puistokäytävillä. Marjatan kanssa on meille vuosien aikana kehkeytynyt reitit, joihin vaihtelua ovat vuodenajat mm. hautakukkien hoito tai muuten vain vaeltaminen rauhaa huokuvassa puistossa.
Nyt Marjatan liikkuminen on rajallista lähipuiston käytävillä, joten laajemmat lenkit kierrän yksin.
Reittiin on tuonut muutoksen esikoiseni TUULAN uurnapaikka, puistossa uurnalehdon kukkulan laella.
Tuon muistolaatan äärellä ei tänäänkään ajatuksena mahdu, ettei perheemme keskushenkilöä, sisarusten alfaa, enää ole joukossamme… Toki muistot yhteisistä elämänvaiheista tapauksina ja nyt tarinoiksi muuttuvina elävät.
Uurnapaikalla käynnin jälkeen kotimatkalla mielessäni nousee esille sanoja ja lauseita, joita voisi ylös kirjata… mutta tässä ruudun äärellä näppäimet sormien käytössä ollen… mutta ne samat sanat eivät muodosta lauseita, virkkeistä puhumattakaan, koska Tuula on yhä läsnä. On niin väärin luopua lapsestaan. Se on niin väärin.
Wanhempi sauvalaukkaamisten ja kävelyjen kohde on ollut sotavainajien hauta-alueella tuntemattoman sotilaan hautalaatta.
Isossa kuvassa tuntemattoman sotilaan hautalaatta näkyy etuvasemmalla. jossa kuvassa näkyy kukkakimppu ja talvisin myös kynttilä – laatan vieressä on myös metallinen risti.
NYT näillä kohteilla on kahden kertaisen surutyön kosketus: Tuulan poismenon jälkeen maaliskuussa 2017 sain isäni Aate Matiaksen valokuvat ja asiakirjakopioita. ELÄMÄSSÄ kirjautuu vaiheita, joista yksilötasolla ei ole mitään keinoja välttyä ja ”toisella kädellä” kohtalo tai sallimus avaa muita arvoja.
SURUA sanotaan ilon vastakohdaksi. Mielestäni kaipaus ja lohtu yhdistävät ne tunne-elämän kokonaisuudeksi.
ISON KUVAN maisemassa yksinäisillä kävelyretkillä pysähdyin usein kuvassa takana vasemmalla näkyvällä penkillä – varsinkin aurinkopäivinä – ”mietetuokioihin”.
TÄHÄN Muolaan Punnuksen kansakoulun mäelle päättyi Aate Matiaksen talvisota. 15. helmikuuta 1940.
Valokuva Jarkko Väänänen 30/2017
Mutta 15. lokakuuta 2019 Aate Matiaksen kotimatka alkoi Viipurissa Pietari-Paavalin kirkon alttarilta.
