Se soi kun osaa…

Tässä näyttö… ja sanat.

’O Sole Mio
Il Volo
Che bella cosa na jurnata ’e sole,
N’aria serena doppo na tempesta!
Pe’ ll’aria fresca pare gia’ na festa…
Che bella cosa na jurnata ’e sole.

Toinen mielleyhtymä:

JOS LAULAT OIKEUDESSA, PÄÄSET VAPAAKSI…

Ilta-Sanomat 29.3.2011: Kantrilegenda Willie Nelson, 77, pääsee pälkähästä, jos hän suostuu syyttäjän tarjoukseen.

Nelson pidätettiin Sierra Blancassa Teksasissa viime marraskuussa marijuanan hallussapidosta.  Hänet vapautettiin odottamaan oikeudenkäyntiä 2 500 dollarin vakuita vastaan.

Nyt Länsi-Teksasin syyttäjä tarjoaa Yhdysvalloissa arvostetulle kantrilegendalle erikoista mahdollisuutta päästä pälkähästä:  Nelsonin on tunnustettava syyllisyytensä, maksettava sakot sekä laulettava oikeuden edessä kitaran säestyksellä Blue Eyes Crying in the Rain -hittibiisinsä.

Nelson tiedottaja ei ole kommentoinut tarjousta.


 

Muistolaattojen äärellä

SURUA sanotaan ilon vastakohdaksi. Miksi kyyneleet syntyvät molemmissa?

Sunnuntaipäivän osalta toteutin sauvalaukkaamisen ns. vakioreitillämme Turun vanhan hautausmaan puistokäytävillä. Marjatan kanssa on meille vuosien aikana kehkeytynyt reitit, joihin vaihtelua ovat vuodenajat mm. hautakukkien hoito tai muuten vain vaeltaminen rauhaa huokuvassa puistossa.
 
Nyt Marjatan liikkuminen on rajallista lähipuiston käytävillä, joten laajemmat lenkit kierrän yksin.
 
Reittiin on tuonut muutoksen esikoiseni TUULAN uurnapaikka, puistossa uurnalehdon kukkulan laella.
 
Tuon muistolaatan äärellä ei tänäänkään ajatuksena mahdu, ettei perheemme keskushenkilöä, sisarusten alfaa, enää ole joukossamme… Toki muistot yhteisistä elämänvaiheista tapauksina ja nyt tarinoiksi muuttuvina elävät.
 
Uurnapaikalla käynnin jälkeen kotimatkalla mielessäni nousee esille sanoja ja lauseita, joita voisi ylös kirjata… mutta tässä ruudun äärellä näppäimet sormien käytössä ollen… mutta ne samat sanat eivät muodosta lauseita, virkkeistä puhumattakaan, koska Tuula on yhä läsnä. On niin väärin luopua lapsestaan. Se on niin väärin.
 
Wanhempi sauvalaukkaamisten ja kävelyjen kohde on ollut sotavainajien hauta-alueella tuntemattoman sotilaan hautalaatta.
Isossa kuvassa tuntemattoman sotilaan hautalaatta näkyy etuvasemmalla. jossa kuvassa näkyy kukkakimppu ja talvisin myös kynttilä – laatan vieressä on myös metallinen risti.
 
NYT näillä kohteilla on kahden kertaisen surutyön kosketus: Tuulan poismenon jälkeen maaliskuussa 2017 sain isäni Aate Matiaksen valokuvat ja asiakirjakopioita. ELÄMÄSSÄ kirjautuu vaiheita, joista yksilötasolla ei ole mitään keinoja välttyä ja ”toisella kädellä” kohtalo tai sallimus avaa muita arvoja.
 
SURUA sanotaan ilon vastakohdaksi. Mielestäni kaipaus ja lohtu yhdistävät ne tunne-elämän kokonaisuudeksi.
 
ISON KUVAN maisemassa yksinäisillä kävelyretkillä pysähdyin usein kuvassa takana vasemmalla näkyvällä penkillä – varsinkin aurinkopäivinä – ”mietetuokioihin”.
 

* * *

TÄHÄN Muolaan Punnuksen kansakoulun mäelle päättyi Aate Matiaksen talvisota. 15. helmikuuta 1940.


Valokuva Jarkko Väänänen 30/2017
 
KTS laajemmin http://kannustamo.net/2017/05/21/kaatuneiden-muistopaivalle-21-5/”>