Mankala, Tauno Palon stuntti muistelee…

Nuori Matti Hölttä istui kivellä kotirannassaan pienen punaisen mökin edustalla. Aivan varpaiden vierestä virtasi joki, joka vähän matkan päässä muuttui koskiksi. Sitä Hölttä ei kivensä päältä nähnyt, koska saari peitti näkymän koskien suulle.

Ne olivat maankuulut Iitin Mankalan kosket. Oli kesä 1949 ja koskilla kuvattiin Rosvo Roopea, seikkailuelokuvaa. Kuvausten seuraaminen oli Höltälle tuttua, sillä 1920-luvulta asti hänen kotikoskillaan oli kuvattu useita Suomi-filmin tukkilaiselokuvia.

Nuorukaisella oli niihin kaikkiin yksityinen ensi-ilta aitiopaikalta.

Nyt Hölttä katseli, kuinka filmiryhmä valmistui kuvauksiin. Kameraa aseteltiin paikalleen, avustajat ja näyttelijät olivat valmiina. Silloin Höltän viereen käveli tutunoloinen mies. Hän kääntyi katsomaan miestä tarkemmin ja hämmästyi.

Mies oli Tauno Palo, suomalaisista näyttelijöistä suurin. Rosvo Roopessa pääosaa esittänyt Palo istuutui nuorukaisen viereen rantakivelle.

Poikavuosillaan Hölttä on saattanut tavata harmonikkaa soittelevan (isäni) Aate Matiaksen?

Lähde:

https://yle.fi/uutiset/3-9848235

ISÄNI Aate Matias Hautamäki ja soittajan kaipuu

AATE MATIAS HAUTAMÄKI

on isäni, joka ei palannut talvisodasta siviiliin. VIRALLISESTI tietoja hänestä olen saanut v. 2004 sota-arkistosta dokumenttikopioiden muodossa

Tämä iskelmä on soinut nuorten suosikkina juuri sotien alla savikiekolta

Maaliskuussa, aivan sattumalta isäni sisaren pojan Onni Hautamäen tytär Riitta Rautaoja otti yhteyttä ja kertoi sukulaisuudesta. Siitä seurasi ketju tapahtumia joista myös sattumalta aiheesta tuli juttua Maria Kokkosen kanssa, Hän liitti minut Iitin kunnan facebook-ryhmään ja sieltä minun bongasi iittiläinen Johanna Metsäpelto. Riitta ja äitinsä Irene Hautamäki ovat säilyttäneet Aate Matiaksen ja perhekuvia IITIN pitäjän Mankalan kylästä.
 
Isän ja pojan valokuvien aikaero n. 20 vuotta. Aate Matias kuvassa 22-vuotias, juhlalomalla sotaväestä 1938. Minulla ikää 19-vuotta, syksyllä sotaväkeen lähtö 1957.

J O S, tämä kolmikko olisi saanut yhteyden rauhan tultua?
 
KAIPAAN sieluni silmäripsin takana isää ja kaipaan nyt kun tiedän, myös Helmiä, Isäni kihlattua, kun niin paljosta on sanomatta jäänyt… ja niin monta nuottia yhteisesti soittamatta. Tässä esityksessä suljen silmät ja annan mielenkuville vallan kuvien kolmikolle ”ajaksi ja paikaksi tässä ja nyt”.

* Sallitaanko soittajan kaipuu… Todennäköisesti isäni perimän pohjalta ensimmäinen soittimeni oli harmonikka. Keikkasoittimena oli myös toinen isompi harmonikka, jossa oli saatavilla samat muhkeat sointivärit kuin mitä Martti Koskinen esittää…
 

 

Terveyshoidot Pärnussa

Viikko vietettiin hoitoaikataulun mukaisesti. En ole yleiskuntoni osalta ihan vielä rappiotilassa.

On uskomatonta miten Viro on selviytynyt historiansa myllerryksistä kansakunnan elämänrytmiin mikä on mm. Pärnussa aistittavissa ja suuntautumisesta tulevaisuuteen saattaisi olla näytöksi itse kullekkin meistä suomalaisista.

Olla lättähattu viimeinen

Lättähattu-viimeien
Lättähattu-viimeien
 
Turun Henrikin seurakunta järjesti vuonna (2012) 75 vuotta täyttäneille ja vielä täyttäville kahvitilaisuuden.
 
Puheessaan pastori palautti meidät aikaan, jonkalaista hartaasti  toivoen ei koskaan enää tuleville sukupolville koettavaksi tule. .. tarkoitti sota-aikaa. Hän luetteli Wikipediasta … http://fi.wikipedia.org/wiki/1937.. muutamia muita  tapahtumia ja aiheita vuodelta 1937:
 
Itse tuosta listasta mm
• 17. lokakuuta – Tupu, Hupu ja Lupu esiintyvät ensimmäisen kerran Al Taliaferron ja Ted Osbournen sarjakuvastripissä.
• 15. helmikuuta – Kyösti Kallio valittiin presidentinvaalien toisessa äänestyksessä Suomen presidentiksi. Olen siis elänyt kymmenen (10) presidentin valtakaudella…
• 31. toukokuuta – Suomessa säädettiin kansaneläkelaki.
• 16. joulukuuta – Kansaneläkelaitos aloitti toimintansa.
• 21. joulukuuta – Lumikki ja seitsemän kääpiötä -animaatioelokuvan ensi-ilta Yhdysvalloissa.
 
Pastorin kysymykseen kenen synnyinpaikka on kauimpana Turusta, esittelyssä tuli esille suuri määrä itärajan takaisia pitäjiä luovutetulta alueelta. Samalla todettiin että olimme vain kaksi vuotiaita kun talvisota syttyi ja jouduimme kokemaan avuttomina lapsina talvi- ja jatkosodan. Monelta isä oli jäänyt palaamatta enää perheensä piiriin.
 
Sotien jälkeisistä kouluajoista kehkeytyi vilkas keskustelu; miten nuoriso sopeutui vaikeiden olojen ja puutteen kyllästämään yhteiskuntaan. No, omassa isättömän osassani lättähattu-ilmiö imaisi, oliko se kapinaa, riippumattomuuden osoituista, vai mitä?
 

Kuvan lähde: Heiskanen – Mitchell. Lättähatuista punkkareihin. Keuruu 1985. s. 114.
 
Lättähattu-habitukseenhan liittyi piikkikärkikengät, kapealahkeiset housut ja nahkatakki, Suave- tai Brylcreeme –hiusravoilla käsitellyt hiukset, sekä se lättään lyöty hattu. Iltamien vapauduttua vauhdikas jive-tanssi ja kaikki se mitä viiskytluvun vahvistuvaan nuorison esiinnousuun liittyi.
 
Oliko lättähattu-asut nuorisomuotia. Jos verrataan punkkareita ja hiphoppareita, asut olivat siistit, etupäässä mustat housut, hyvin kiillotetun kengät. Nahkatakissa ueimmiten topatut hartiat. Kieltämättä asukokonaisuus oli kylä- ja kaupunkikuvassa huomion herättävää. Myös on huomion arvoista se, että pojat näkivät vaivaa hiustensa hoidossa ja kuten kuva osoittaa meininguissä oli vauhtia…
 

Lättähattu-nuoria paheksuttiin.

Ääneen epältiin ettei niistä sälleistä kunnon kansalaisia kehity, etenkään niistä pojista, joiden isät eivät olleet kuria pitämässä.
 
Muistissani on kun 1957 syksyllä nousin Nivalasta junaan, varustettuna “litteralla”, eli matkalipulla Joensuun lähelle, Ylämyllylle “sotaväkeen” , Meidät koltiaiset suljettiin junan viimeiseen vaunuun ja jokaisella isommalla rautatieasemalla oli poliisipartiot vahtimassa, ettei kukaan poistu vaunusta. Toki Iisalmessa livahdimme asemaravintolan vessaan ja Heikki jäi kiinni. Hän tuli perille päivää myöhemmin ja varusmiesaika piteni viikolla.
 
Kahvitilaisuudessa meitä kolme samassa kerrostalossa asuvaa miestä tulimme tietoisiksi samasta lättähattu-ikäluokastamme. Vuosikymmenten aikana ei ole koskaan puhuttu sota-ajoista, ei ole keskusteltu syntyäajoista eikä lapsuusvuosista.
 
Sotaveteraanit joutuivat takavuosina kätkemään kokemuksensa syvälle sisimpäänsä. Näköjään me sota-ajan ikäluokat jatkamme samaa kätkentää?

Tuulan muistolle

TUULA on esikoiseni.

Hänestä kehittyi jo hyvin varhain perheen ALFA, henkinen johtaja; sisarukset hakivat hänelta tukea ja saivat sitä. Tuula syntyi latomeren niittyjen äärellä

Nyt uurnapaikka on muistolehdon kukkulan laella. Sinun vuorosi TUULA oli nyt, mielestämme liian varhain.

Mutta vuosipäivää ajatellen syksyn ruska koristaa antaen väreihin kaipuulle luomakunnan tunnuksen … TÄLLAINEN OLI ELÄMÄSI TUULA.

Niin paljosta kiitollinen ISÄ.

 

Aate Matias ja talvisota

KUNNIOITUS 21.5. kaatuneiden muistopäivälle.

 
Kuvassa Nivalan kirkkomaalta isäni Aate Matiaksen muistoristin ääreltä… lomareissulla 1994.
 

Seuraavassa otteita talvisodan 4./JR 5. sotapäiväkirjasta.

Muolaan pitäjässä Punnuksen lohkolta…
ja Jari Jaakkolan historiatutkimuksestab IITIN komppanian vaiheista. Teos on kirjastoista (kaukolainauksella) lainattavissa.

 

 

 

 

 

 

 

 
PUNA-ARMEIJAN tuhottu panssarivaunu…
 

 

”TASAPUOLISUUDEKSI”

Suomessa asuvan venäläisen sotahistorioitsijan Bair Irincheev’in kirjassa: ”Talvisota venäläisin silmin”
silminnäkijäkuvauksiin, sotapäiväkirjoihin sekä taisteluraportteihin ja muihin arkistomateriaaleihin pohjautuva teos siitä, millaisena talvisota koettiin puna-armeijan riveissä – eturintamataisteluista kovimmissa mahdollisissa olosuhteissa; kirjassa selostus
Punnuksen taistelusta. E-kirjana https://kirja.elisa.fi/ekirja/talvisota-venalaisin-silmin

 

 
MUISTOTAULU Nivalan Ruuskankylän koulussa.
 

 

 

Taipaleen ryhmä

Mika Albertssonin johtama ryhmä on kaivanut yli 300 suomalaisen sotavainajan jäännökset Venäjältä. Katso tästä HS-juttu Ryhmä Taipale