Laiska silmä

Heillä on ”laiska silmä”!

Monet tähdet kärsivät amblyopiasta, joka tunnetaan myös ”laiskana silmänä” tai silmien harituksena. Monella vaivaa ei juurikaan huomaa.


Niin myös mulla. Tosin se todettiin lääkärintarkastuksessa vasta 1998 ja sarveiskalvo vaihdettiin 1999, sekä kaihi leikattii8n, eli asennettiin muovimykiö oikeaan silmään.

Olla lättähattu viimeinen


Lättähattu-viimeien
Lättähattu-viimeien
 
Turun Henrikin seurakunta järjesti vuonna (2012) 75 vuotta täyttäneille ja vielä täyttäville kahvitilaisuuden.
 
Puheessaan pastori palautti meidät aikaan, jonkalaista hartaasti toivoen ei koskaan enää tuleville sukupolville koettavaksi tule. .. tarkoitti sota-aikaa. Hän luetteli Wikipediasta … http://fi.wikipedia.org/wiki/1937.. muutamia muita tapahtumia ja aiheita vuodelta 1937:
 
Itse tuosta listasta mm
• 17. lokakuuta – Tupu, Hupu ja Lupu esiintyvät ensimmäisen kerran Al Taliaferron ja Ted Osbournen sarjakuvastripissä.
• 15. helmikuuta – Kyösti Kallio valittiin presidentinvaalien toisessa äänestyksessä Suomen presidentiksi. Olen siis elänyt kymmenen (10) presidentin valtakaudella…
• 31. toukokuuta – Suomessa säädettiin kansaneläkelaki.
• 16. joulukuuta – Kansaneläkelaitos aloitti toimintansa.
• 21. joulukuuta – Lumikki ja seitsemän kääpiötä -animaatioelokuvan ensi-ilta Yhdysvalloissa.
 
Pastorin kysymykseen kenen synnyinpaikka on kauimpana Turusta, esittelyssä tuli esille suuri määrä itärajan takaisia pitäjiä luovutetulta alueelta. Samalla todettiin että olimme vain kaksi vuotiaita kun talvisota syttyi ja jouduimme kokemaan avuttomina lapsina talvi- ja jatkosodan. Monelta isä oli jäänyt palaamatta enää perheensä piiriin.
 
Sotien jälkeisistä kouluajoista kehkeytyi vilkas keskustelu; miten nuoriso sopeutui vaikeiden olojen ja puutteen kyllästämään yhteiskuntaan. No, omassa isättömän osassani lättähattu-ilmiö imaisi, oliko se kapinaa, riippumattomuuden osoituista, vai mitä?
 

Kuvan lähde: Heiskanen – Mitchell. Lättähatuista punkkareihin. Keuruu 1985. s. 114.
 
Lättähattu-habitukseenhan liittyi piikkikärkikengät, kapealahkeiset housut ja nahkatakki, Suave- tai Brylcreeme –hiusravoilla käsitellyt hiukset, sekä se lättään lyöty hattu. Iltamien vapauduttua vauhdikas jive-tanssi ja kaikki se mitä viiskytluvun vahvistuvaan nuorison esiinnousuun liittyi.
 
Oliko lättähattu-asut nuorisomuotia. Jos verrataan punkkareita ja hiphoppareita, asut olivat siistit, etupäässä mustat housut, tai farkut, hyvin kiillotetun kengät. Nahkatakissa ueimmiten topatut hartiat. Kieltämättä asukokonaisuus oli kylä- ja kaupunkikuvassa huomion herättävää. Myös on huomion arvoista se, että pojat näkivät vaivaa hiustensa hoidossa ja kuten kuva osoittaa meininguissä oli vauhtia…
 
Lättähattu-nuoria paheksuttiin. Ääneen epältiin ettei niistä sälleistä kunnon kansalaisia kehity, etenkään niistä pojista, joiden isät eivät olleet kuria pitämässä.
 
Muistissani on kun 1957 syksyllä nousin Nivalasta junaan, varustettuna “litteralla”, eli matkalipulla Joensuun lähelle, Ylämyllylle “sotaväkeen” , Meidät koltiaiset suljettiin junan viimeiseen vaunuun ja jokaisella isommalla rautatieasemalla oli poliisipartiot vahtimassa, ettei kukaan poistu vaunusta. Toki Iisalmessa livahdimme asemaravintolan vessaan ja Heikki jäi kiinni. Hän tuli perille päivää myöhemmin ja varusmiesaika piteni viikolla.
 
Kahvitilaisuudessa meitä kolme samassa kerrostalossa asuvaa miestä tulimme tietoisiksi samasta lättähattu-ikäluokastamme. Vuosikymmenten aikana ei ole koskaan puhuttu sota-ajoista, ei ole keskusteltu syntyäajoista eikä lapsuusvuosista.
 
Sotaveteraanit joutuivat takavuosina kätkemään kokemuksensa syvälle sisimpäänsä. Näköjään me sota-ajan ikäluokat jatkamme samaa kätkentää?

Sarkooman vaiheista

Kuvien kantapäästä ja nilkasta

´
 
pitäisi kehkeytyä vielä osa kävelykuntoista jalkaa… kts. leikkausten eri vaiheista kuvat alla.
 
Tilanne 2. lokakuuta 2014. Muutosta on havaittavissa.
nilkka21014
 
Tilanne 21. helmikuuta 2014

 
Sarkooma-syöpä seitsemän kuukautta ensimmäisestä leikkauksesta.. sädehoidon jälkeen…
 

*

*

*
Tässä on lopputulena nilkasta lauantaina 8. kesäkuuta 2013; viiden lihas- ja ihonsiirtoleikkausten jälkeen. Nämä siirteet on otettu selästä ja reisistä. Toki tässä vaihessa ”paketti” ei kivalta näytä.
 
Kuvassa on sama jalka huhtikuun 2013 alussa. Terveyskeskuksessa eivät tunnistaneet paisuvaa sarkooma syöpäkasvainta.

 

Potilaan omasta selvityksestä osio:


”Nilkkaan ilmestyi viime kesän (2012) aikana pieni “kysta”, joka oli monta kuukautta aivan samannäköinen. Marraskuun alkupuolella menin päivystysvastaanotolle eräälle mieslääkärille toisen jalkani takia ja hän antoi siihen kortisonipiikin ja huomasi sitten tuon kystan. Sitten hän otti neulan ja ruiskun ja koetti tyhjentää sen ja kun ei tuntunut tulevan mitään hän rutisti sitä kunnolla. Siinä vaiheessa minä aloin karjua, että eikö sitä voida puuduttaa, jolloin hän lopetti ja sanoi vähän närkästyneen oloisesti, että pitää mennä kirurgille.
 
No minä koetin saada samantien vastaanotolta päästyäni aikaa kirurgille, mutta sain vain oman lääkärin ajan seuraavana päivänä. Sitten kävin röntgenissä ja ultraäänessä sen koiven kanssa, mutta vastaus oli, että vain verenpurkauma. No hyvin todennäköisesti sen rutistelun jälkeen!
 
Tammikuussa huomasin sen tulevan pahemman näköiseksi ja kun mieheni kävi yhteisellä omalääkärillämme, koetin saada aikaa, jotta hän näkisi sen uudelleen. Mutta ei… sain VAIN PUHELINAJAN tammikuun loppupuolelle ja lääkäri kehotti sivelemään Hiruroidia muutaman kerran päivässä pattiin!
 
Lopulta sain ajan helmikuun lopuppupuolelle ja heti kun hän vihdoin näki jalan, (kts. kuva) tuli hoppu ja hän alkoi puuhata kiireellistä lähetettä yliopistolliseen keskussairaalaan..
 
No EI SYÖPÄÄ hoideta PARANTAVASTI vain särkylääkkeillä ja Hiruroid-voiteella, MK”.
 
Vasta yliopistollisen keskussairaalan magneettikuvista ja näytepaloista saatiin oikea diagnoosi ja hoidot käynnistyivät. Sitä ennen kasvain paisui kesästä 2012. kevääseen 2013 moninkertaiseksi.

Sarkooma

on pahanlaatuinen tukikudoksesta lähtevä kasvain eli tukikudossyöpä. Termi kattaa suuren joukon erilaisia syöpätauteja, muun muassa luu- ja pehmytkudossarkoomat. Kaikkia sarkoomia todetaan Suomessa noin 350 uutta tapausta vuodessa. Näistä pehmytkudossarkoomia on reilu sata ja luusarkoomia viitisenkymmentä. Luusarkoomia ovat osteosarkooma, kondrosarkooma ja Ewingin sarkooma; pehmytkudossarkoomiin kuuluvat fibrosarkooma, liposarkooma, leiomyosarkooma ja gastrointestinaalinen stroomakasvain.
 
* Nyt kasvain on keskiviikkona 23.4. leikattu pois. Nämä nivelien ympäristöt ovat erittäin monimutkaisia lihasrakenteita ja siksi jos niitä joudutaan operoimaan, tässäkin tapauksessa nilkasta poistettiin kehraluu, nivelsiteet ja akillesjänne, sekä nilkka jouduttiin lukitsemaan teräsnauloilla.
* torstaina 25.4 korjattiin lihas- ja ihosiirron verisuonia. Ne eivät asettuneet toimivaksi.
* maanantaina 29.4. uudelleen leikkaukseen, jossa ihosiirteet jouduttiin poistamaan, eli oltiin alkutekijöissä.
* keskiviikkona 8.5. tehtiin uusi lihas- ja ihonsiirto.
Syöpä ei onneksi ole levinnyt keuhkoihin, vaikka sitä epäiltiin…
 
Operaatio on ollut rankka ja kivulias ja nyt tässä jamassa yhteiskunnalle kallis. Toipumiseen menee sairaalassa kolmisen viikkoa ja mitä siitä eteenpäin jää nähtäväksi ja mitden vakavaksi tilane kehittyy.
 
Ei oikein mieli mettä keitä.

Jalka vappuna 2013


 
24.4.2013 operoidut lihas- ja ihosiirteet on poistettu, koska verenkierto ei niissä toiminut. Vapun jälkeen uuden yrityksen tulos jää nähtäväksi… Siis nilkasta on poistettu kasvain, kehräluu, nivelsiteet ja nilkka on lukittu teräsnauloilla, se ei enää taivu.
* keskiviikkona 8.5. tehtiin uusi lihas- ja ihonsiirto. Nämä nivelien ympäristöt ovat erittäin monimutkaisia lihasrakenteita ja siksi jos niitä joudutaan operoimaan, tässäkin tapauksessa nilkasta poistettiin kehraluu, nivelsiteet ja nilkka jouduttiin lukitsemaan teräsnauloilla.
 
Tämä ”paketti” avataan vielä viidennen kerran torstaina 23.5.2023…

Teksti: Kalevi Kannus

Olavi Virta elokuva

KOHTAAMISIA

Kävimme Kaarinan kinossa katsomassa Olavi Virta elokuva. Se herkisti omat muistot yli 50 -vuoden taakse.

Kerran meitä hälytettiin Ilomantsin lavalle korvaamaan… soittojoukkue, joka oli tullut paikalle humalassa ja poliisit veivät pojat putkaan; ilmeisesti ”kuntotestissä” tuli kärhämää. Emme nähneet poistettua solistia ja yhtyettä, mutta kyllä se paikalla selville tuli, sen verran pettymystä yleisöstä ilmeni. Tuo lehtileikkeen keikkamme se ei ollut…

Elokuvassa kerrotaan ko. Ilomantsin tapaus, mutta eri tavalla mitä se silloin tapahtui oikeasti.-.

Ilomantsin kompurointi aiheutti Olavi Virran julkisuuskuvalla varsin pahan lankeamisen. Keikat vähenivät.
Sittemmin Jaakko Salo nosti Virran vanhat ja uudet levyt markkinoille. Elokuva kunnianosoitus äänen mestarille.

Olimme tuolloin suosikkiyhtye pohjois-karjalassa. Lehtileikkeissä oleva Ilomantsin keikka ei ole sama tapaus..

Mannerheimin linjaa tutkitaan

Helsingin yliopisto aloittaa kenttätutkimukset Venäjän puolelle jääneellä Mannerheimin linjalla.

Kuvat ovat lainaus Helsingin Sanomien toimittaja Jarmo Huhtasen artikkelista lauantaina 22.9.2018.

Samaan aikaan kun Helsingin yliopisto aloittaa Venäjän puolelle jääneen Mannerheimin linjan kenttätutkimukset, meillä on hanke paikallistaa ja kaivaa auki talvisodan aikainen joukkohauta – Muolaan Punnuksen kansakoulun kaivo, johon puna-armeija on todennäköisesti haudannut IITIN komppanian Punnuksen taistelussa kaatuneet. Kaivo on kartta ja navigointimittauksella paikannettu. Tavoitteena on POJAT KOTIIN.

Punnuksen kansakoulun KAIVO talvisodan ajalta

Lehtileike Ilta-Sanomat 5.1.2019 -Tästä Ilta-Sanomien verkkojuttuun ..> https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005956085.html

Oma kiinnostukseni talvisotaan ja isäni kohtaloon on ollut koko elämäni mittainen.

Jo varhaisina kouluvuosina tutkailin tietosanakirjoja. Tietoja oli niukasti saatavissa. Sodan vuosina kansa taisteli, mutta sodan jälkeen kansakunta vaikeni, etenkin ns. ”vaaran vuosina”.
Valokuvan isästäni löysin 1950-luvun alkuvuosilla kansakoulun (jossa asuimme) johtajaopettajan kirjahyllystä talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden matrikkelista ”Vapautemme hinta”.
Varsinaisesti selvitykset käynnistyivät kun tapasin 2004 Erkki Hautamäen ja pääsin osallistumaan hänen talvisotaa käsittelevään ”Suomi myrskyn silmässä” ensimmäisen osan tutkimuksiin. Kirjasta on jatkosotaa käsittelevän toisen osan käsikirjoitus oikolukuvaiheessa.

Aate Matias Hautamäki, sotilaskuvassa
Talvisodan joukkohautana 78 vuotta toimineesta kaivosta kuvassa 15. joulukuuta 2018 ylösnostetut kolme tuntolevyä, joista yksi on isäni. Sotavainajien etsintä, maastokartoitukset ja kaivon tyhjentäminen toteutui yli rajan projekti-yhteistyöllä. On omalla kohdallani uskomaton tunnepaketti kirjoittaa näitä sanoja historian tosiasioina.

AVAIMET kaivohankkeelle ovat Jari Jaakkolan historiatutkimuksesta IITIN komppanian vaiheista.


Teos on kirjastoista kaukolainattavissa.

Muolaan Punnuksen kansakoulun paikalla on järkyttävä määrä kiviä

Luonnollinen maanpinta on varmaan 1 – 2 m:n pinnan alla. Yksi mielenkiintoinen painanne löytyi ”väärästä paikasta” … mutta tarkemmin ajatellen se voi ollakin just oikealla paikalla.

Punnuksen kansakoulunmäen taistelussa Iitin komppanian kaatuneiden joukkohaudaksi on Martti Saarento 1977 julkaistussa kirjassaan ”Kymenlaaksolaisrykmentin mukana talvisodassa” olettanut koulun KAIVOA.

Leike kirjasta.

Tuo tieto on nyt tutkittu.

SEURA-lehti 3.1.2019: Legenda kaivoon haudatuista talvisodan kaatuneista sai vahvistuksen
– Suomalaissotilaiden tuntolevyjä löytyi Muolaan pikkukylästä karmeasta paikasta
Karjalan kannaksella Punnuksen taistelussa helmikuussa 1940 katosi paljon suomalaissotilaita. Huhujen mukaan venäläiset hautasivat heitä kylän koulun kaivoon – ja nyt tarinalle saatiin vahvistus.

Tyhjennetty kaivo

Ämpäri pohjalta

Jarkko Väänänen kertoo projektin kenttätyön taustoista ja vaiheista:

– Olin vuosi sitten (2017) yhteydessä Kansallisarkistoon ja sieltä ei silloin löytynyt juurikaan etsimiäni kiinteistökarttoja Punnuksen kansakoulun alueelta.
– Sitten juolahti mieleeni Tykkitie, sehän valmistui hieman ennen talvisotaa. Tykkitiestä saattaisi löytyä tiesuunnitelma, jossa myös tien vierellä sijaitseva kansakoulu saattaisi näkyä.
– Kansallisarkiston alaisessa Mikkelin maakunta-arkistossa on Viipurin tie- ja vesirakennuspiirin arkisto ja siltä löytyi tiesuunnitelma ja todella siinä näkyy Punnuksen kansakoulun rakennukset ja suureksi ällistykseksi myös koulun KAIVO.
– Tilanne muuttui kertaheitolla – nyt kaivon sijainti koulun pihapiirissä ei enää perustu pelkästään muistikuvaan, vaan faktaan.

Tiesuunnitelma (kuvat alempana) vuodelta 1931 on piirretty mittakaavaan1:2000, kun topografikartta on 1:20 000.
Tiesuunnitelma vie koulun mäenpäälle, kuten se ilmakuvassakin on nähtävissä,
Tiesuunnitelmaan on myös merkitty kansakoulun KAIVO, joka on aiempaa tietoa syrjemmässä.

Viimeisin valistunut arvaus kaivon sijainnille on kuvassa keltainen ympyrä, joka sisältää keväällä löytyneen pyöreän painanteen, jota ei runsaan kasvillisuuden takia ole vielä tutkittu kunnolla. Uusi tutkimus tehdään 2018 syksyllä.

Kuvassa valkoinen rakennus Muolaan Punnuksen kansakoulu.

Kansallisarkiston karttoja Punnuksen koulun alueesta

Erityisen kiinnostavia ovat kartta Punnuksen koulun alueen tiesuunnitelma vuodelta 1931.

Aate Matiaksen viimeinen taistelu

<- isäni – s.1916, k.15.2.1940.

Talvisodan 4./JR 5. sotapäiväkirjasta Karjalan kannakselta

14.2.1940

Vihollisen onnistuttua ankaran painostuksen jälkeen murtautumaan 5. ja 6. komppanian lohkolla asemien sisään sai vänrikki Yrjölä käskyn tehdä vastahyökkäys.

15.2.1940

Komppania puolusti koulu- ja rantatukikohtaa. Kello 7.15 alkoi ankara tykistötuli koulutukikohtaan, jonka vihollinen mursi noin puolenpäivän aikana. Tukikohdan päällikkö vänrikki Yrjölä kaatui ja jäi tukikohtaan vihollisen puolelle. Samoin jäi 18 muuta haavoittuneina ja kaatuneina tukikohtaan.

Vänrikki Olavi Yrjölän ryhmä R.I.P. 15.2.1940.

Kello 14.00 komppania miehitti sulkuasemat yhdessä 6. komppanian kanssa. Noin kello 16 ajoissa saimme avuksi komppania Kirman, ja komppania Metson, jotka miehittivät sulkuasemat Ns.talo, huoltotie, Punnusjärvi. Komppania luovutti asemat Kirmalle ja Metsolle kello 24.00, jonka jälkeen komppaniamme siirtyi majapaikkaan lepäilemään.

Tässa alla kaksi sivua JR/5:n sotapäiväkirjasta. (Sota-arkisto)

<

JR/5 taistelussa Punnuksen lohkolla.

Mikä tälle kansakunnalle on tärkeää? Vai onko mitään?

Valtakunnassa on julkistettu esitys puolustusvoimien rakenneuudistukseksi. Esitys oli valmisteltu puolustushallinnon virkamiesten toimesta. Lähtökohtana oli supistaa puolustusvoimien kuluja. Esitys annettiin harkitusti vasta presidentin vaalien jälkeen. Toisaalta se haluttiin varmuuden vuoksi julkistaa ennen uuden presidentin valtaan astumista. Nyt voitiin ilmoittaa miten esityksellä on hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan ja nykyisen presidentin hyväksyntä. Näin kirjoittaa sotaveteraani Yrjö Sarasteen sähköpostissaan otsikolla: Tarjolla ”kättä pitempää”?

Lehtien pääkirjoitus- ja mielipidekirjoitussivut ovat täyttyneet toisaalta järkyttyneistä ja toisaalta helpottuneista kannanotoista. Kirjoitetaan miten ”Tämä ei kerta kaikkiaan käy päinsä”, ”Pohjanmaan sotilaallinen tyhjiö”, ” Varuskunnan lakkauttaminen on kirvelevä isku”, ” Katkeria kyyneliä Lapualla” jne. Toisaalta esim. ”Dragsvikin säilyminen on koko alueen etu” ja

”Riihimäeltä kuultiin helpotuksen huokaus.”

Yleensä kirjoittajat eivät ole muistaneet tässä yhteydessä Naton olemassaoloa. Poikkeuksen tekee Turun Sanomat. Lehti toteaa miten ”Uudistus ei ollut järisyttävä, jos sitä verrataan monissa EU- ja Nato-maissa tehtyihin puolustusmenojen leikkauksiin. Puolustusvoimien on määrä pärjätä uusitulla organisaatiollaan vuoteen 2020 saakka. Sitä ennen voi tapahtua paljon. Tuskin säästöpaineetkaan helpottavat.”

Sitten lehti kiteyttää ”Jos niukkaslinja vielä tiukkenee, puolustuksen perusratkaisu on mietittävä uusiksi. Ruotsi on jo miettinyt. Muilla Pohjoismailla ja Virolla kättä pidemmästä huolehtii Nato.”

Voiko joku todella uskoa, että rahattomalle olisi tarjolla ”kättä pitempää.”

* * *

Myös vuoden 1946 eduskuntavaalit aiheuttivat puoluekartalla suuret muutokset. Sotiin liittyvistä asioista vaiettiin. Edessä olivat sotasyyllisten ja asenkätkijöiden tuomiot, Pariisin rauhansopimuksen erittäin kovat ehdot, valvontakomission ja sotakorvausten synkät varjot kansakunnan yllä. Meitä sotaorpoja ja sotalapsia käytännöllisesti katsoden ei ollut olemassa. Suuri joukko häivytettiin kaiken kansan silmistä lastenkoteihin – kasvatuslaitoksiin, niin kuin etupäässä poikakoteja nimitettiin.

Katso video ”Ei kenenkään lapsi” sotaorvon kohtalosta sotien jälkeisessä Suomessa: http://areena.yle.fi/video/1305442777047

Isäni hautapaikka on nyt löytynyt. Olen saanut isäni JR/5 -komppanian vaiheita tutkimuksen tehneeltä viestin: ”Viime viikonloppuna sain muistinvaraisesti piirretyn karttapohjan Punnuksen kansakoulun pihapiiristä. Myös kaivo, jonne Aate Matiaskin on todennäköisesti haudattu, on siihen merkitty. Ensi keväänä minulla on tarkoitus lähteä paikallistamaan kaivo maastosta.”

Samalta sotatantereelta, Muolaan männiköissä, kerrotaan Tapani Vallin kirjassa” Varsinais-suomalaisten sotatie 1939-1944”:

Lähteen tienhaarassa käytiin koko päivän 15.2. ankaria taisteluita. Vilho Tervasmäki (6./JR 14) kertoo:

”Kymmenet hyökkäysvaunut pyrkivät kovasti ampuen pataljoonan asemiin ja uusivat hyökkäyksensä ammustäydennystä noudettuaan. Pataljoona onnistui kuitenkin torjumaan vaunuja seuraavan jalkaväen ryntäykset. Näissä taisteluissa kaatuivat 6.K:n päällikkö vänr. Heikki Kuutti ja joukkueenjohtaja, res.vänr. Holger Nummila. Niinpä minä jouduin ainoana upseerina ottamaan komppanian päällikkyyden.”

.. Kämärän asemalle illalla 14.2. saapuneet II ja III/JR 62 saivat aamuyöllä 15.2 käskyn ryhmittyä Kultakummun ja Kilteenlammen välille. Turkulainen res.vänr. Osmo Laine oli JR 62:n KrhK:ssa joukkueenjohtajana:

”KrhK kuljetettiin Itä-Kannakselta yötä myöten yli 40 asteen pakkasessa avokuorma-autoilla Summan suuntaan. Matka ei ollut ylentävä, istuimme kylmässä autossa vieri vieressä, lähestyimme jylisevää rintamaa, ohitimme Kämärän aseman ja majoituimme erääseen läheiseen koulurakennukseen. Juuri kun olimme asettuneet sisään, tuli tieto, että venäläiset olivat aivan ulottuvilla. Koulusta oli pakko lähteä ja vieläpä niin kiireesti, että komeroon minulta jäivät reppu ja aivan uudet saappaat.”

.. hyökkääjän päävoimat pysähtyivät yöksi tienristeyksen maastoon eivätkä jatkaneet Kämärän suuntaan. Tämä oli väsyneet ja hajanaisen puolustajan onni. Häikäilemättömästi edeten puna-armeija olisi helposti päässyt pitkällekin. Toisaalta läpimurtokohta oli vielä varsin kapea ja suomalaisjoukkoja sen molemminpuolin. Neuvostoliittolaiset olivat myös todenneet vastarinnan sitkeäksi ja heillä oli vahvat perusteet olettaa sen sellaisena jatkuvan..

Tässä Wikipediasta lainaus:

Seuraava suurempi taistelu käytiin Punnusjärven molemmilla puolilla 8. ja 9. helmikuuta välisenä aikana.

Seuraava suurempi taistelu käytiin Punnusjärven molemmilla puolilla 8. ja 9. helmikuuta välisenä aikana. JR 5:n ja JR 6:n joukkojen onnistui kuitenkin lyödä kaksipäiväisissä taisteluissa neuvostojoukot takaisin lähtöasemiinsa suuria tappioita kärsineenä. [27]
Lähitorjuntamiehet eivät päässeet enää helposti neuvostopanssarien lähelle polttopulloineen.

Suomalaisjoukot totesivan koko Karjalankannaksen alueella heti hyökkäysten alettua neuvostojoukkojen taisteluissa käyttämän taktiikan kehittyneen huomattavasti joulukuisen hyökkäyksen aikaisesta taktiikasta. Puna-armeijan panssarivaunut eivät enää syöksyneet yksin (välittämättä omien jalkaväkijoukkojen seuraamisesta mukana) suomalaisasemiin vaan pyrkivät selvästi saamaan myös jalkaväen joukot mukaansa. Panssavaunut jäivät myös aiempaa selvästi kauemmaksi suomalaisasemista, joten suomalaisten vähälukuiset panssarintorjuntatykit eivät niitä kyenneet ampumaan ja tilapäisvälinein (polttopullo, kasapanos) toimineiden lähitorjuntamiesten toiminnan esti taas neuvostojalkaväki. Puna-armeijan joukkojen todettiin myös pyrkivän hävittämään järjestelmällisesti suomalaisten, jo aiemmassa tulessa vaurioituneita, estelinjoja. [28]

Puna-armeijan varsinainen suurhyökkäys koko 2. divisioonan lohkoa vastaan alkoi 11. helmikuuta hyökkäyksen painopisteen ollessa Punnuksen lohkolla. Neuvostojoukkojen onnistui jo aamupäivästä tunkeutua mainitulla lohkolla hyökkäysvaunujensa tukemana suomalaisasemiin. Varsinaiseen läpimurtoon puna-armeijan joukot eivät kuitenkaan päässeet vaan suomalaisten onnistui rajoittaa murtokohta pääpuolustuslinjan etummaisiin asemiin. Puolilta päivin Punnuksen lohkolla neuvostojoukot onnistuivat valtaamaan etummaisia tukikohtia myös toisaalla alueen puolustuksesta vastanneen JR 5:n alueella. Illan aikana puna-armeija kykeni jatkamaan hyökkäystään noin kilometrin syvyyteen suomalaisten etulinjasta. Seuraavan yön aikana suomalaisjoukkojen tekemät vastahyökkäykset eivät johtaneet tulokseen ja etulinjan takaisinvaltaamisessa epäonnistuttiin. Divisioonan oikeanpuoleista Kyyrölän lohkoa puolustanut 4. prikaati joutui myös luopumaan etummaisista asemistaan jo aiemmin mainitun Oinalan alueella, mutta asemat saatiin vallattua takaisin suomalaistykistön tehokkaan tuen avulla illan aikana paikallisten joukkojen voimin. 2. Divisioonan muilla lohkoilla suomalaisjoukot onnistuivat torjumaan kaikki neuvostojoukkojen tekemät yritykset päästä läpimurtoon. Päivän taisteluiden kiivautta kuvaa neuvostojoukkojen divisioonan alueella käyttämien panssarivoimien määrä, joka oli divisioonan ylemmälle esikunnalleen kello 17.30 antaman ilmoituksen mukaan noin 150. Kyseisen ilmoituksen mukaan siihen mennessä puna-armeijan hyökkäysvaunuista olisi tuhottu 9 kappaletta, joka tieto oli kuitenkin tarkistamaton. [29]

12. helmikuuta neuvostojoukot jatkoivat hyökkäystään saaden uudelleen haltuunsa Oinalan alueella eteentyönnetty tukikohta, jonka suomalaiset saivat kuitenkin vallattua takaisin illan kuluessa. Punnuksen lohkolla puna-armeija yritti jatkaa etenemistään, mutta suomalaisten onnistui kuitenkin torjua yritykset. Divisioonan muilla lohkoilla päivä oli rauhallisempi.

13. helmikuuta puna-armeija jatkoi hyökkäyksiään painopisteen ollessa nyt Kirkkojärven molemmin puolin. Idempää Punnuksen lohkoa puolustanut JR 5 onnistui torjumaan päivän aikana tehdyt hyökkäykset alueellaan. Mainitun järven länsipuolella, Muolaan lohkolla, joutui aluetta puolustanut JR 4 luovuttamaan osan taisteluasemistaan vastustajalle. Paikalle siirrettiin lisäjoukkojakin, mutta iltapäivällä toteutettu vastahyökkäys onnistui vain osittain ja osa taisteluasemista jäi puna-armeijan haltuun. Kyyrölän lohkoa puolustanut 4. Pr onnistui torjumaan useita neuvostojoukkojen hyökkäyksiä. Divisioonan vastuualueen vasemmassa laidassa, Pasurin lohkolla, taistellut JR 6 onnistui niin ikään torjumaan kaikki hyökkäykset asemiaan vastaan. [30]

Suomalaisten puolustus alkoi horjua 2. divisioonan alueella 14. helmikuuta. Päivän aikana neuvostojoukot kohdistivat hyökkäyksiään kaikkia divisioonan puolustusalueen lohkoja vastaan. Suurimmissa vaikeuksissa olivat Muolaan lohkoa puolustanut JR 4 ja Punnuksen lohkon JR 5. Mainituilla lohkoilla syntyi päivän aikana useita hankalia tilanteita neuvostojoukkojen päästessä etenemään suomalaisasemiin eri kohdissa. Suomalaisjoukot saivat pidettyä kuitenkin tilanteen hallinnassaan lohkoilla olleiden reserviensä avulla. Suomalaiset yrittivät vastahyökkäyksin palauttaa pääaseman takaisin hallintaansa siinä kuitenkaan onnistumatta. Useita päiviä jatkuneiden kiivaiden taisteluiden vuoksi puolustajan taistelukyky alkoi laskea merkittävästi tappioiden ja uupumuksen vuoksi.
Kuvassa suomalaisasemien eteen tuhottu neuvostoliittolainen T-26-hyökkäysvaunu.

15. helmikuuta suomalaisten puolustusasema alkoi lopullisesti murtua neuvostojoukkojen päästessä iltapäivän ja illan aikana etenemään noin kilometrin syvyyteen Punnuksen lohkolla puolustautuvan JR 5:n asemiin. Suomalaiset joutuivat sitomaan etulinjaan viimeisetkin reservinsä. Väsyneillä ja kuluneilla joukoilla suoritettu vastahyökkäysyritys päättyi lähes välittömästi neuvostojoukkojen kiivaaseen tulee. Divisioonan muilla lohkoilla suomalaiset pystyivät vielä mainitun päivän ajan torjumaan puna-armeijan hyökkäykset. Tässa taisteluvaiheessa Aate Matias kaatui…

Päivän aikana suomalaisten asema oli heikentynyt lähes kestämättömäksi, mutta varsinainen ratkaisu tapahtui muualla. Neuvostojoukkojen oli onnistunut aikaansaada läpimurto Mannerheim-linjaan Lähteen lohkolla 2. divisioonan vastuualueen länsipuolella noin 15 kilometrin päässä. Tämän läpimurron seurauksena armeijan ylipäällikkö teki kello 15 päätöksen pääasemasta luopumisesta II armeijakunnan alueella. 2. divisioonan esikunta sai käskyn joukkojensa vetämisestä väliasemaan ja illalla divisioonan esikunta antoi omat käskynsä vetäytymiseen valmistautumisesta. [32]ja JR 6:n joukkojen onnistui kuitenkin lyödä kaksipäiväisissä taisteluissa neuvostojoukot takaisin lähtöasemiinsa suuria tappioita kärsineenä.

Lähitorjuntamiehet eivät päässeet enää helposti neuvostopanssarien lähelle polttopulloineen.

Suomalaisjoukot totesivat koko Karjalankannaksen alueella heti hyökkäysten alettua neuvostojoukkojen taisteluissa käyttämän taktiikan kehittyneen huomattavasti joulukuisen hyökkäyksen aikaisesta taktiikasta. Puna-armeijan panssarivaunut eivät enää syöksyneet yksin (välittämättä omien jalkaväkijoukkojen seuraamisesta mukana) suomalaisasemiin vaan pyrkivät selvästi saamaan myös jalkaväen joukot mukaansa. Panssarivaunut jäivät myös aiempaa selvästi kauemmaksi suomalaisasemista, joten suomalaisten vähälukuiset panssarintorjuntatykit eivät niitä kyenneet ampumaan ja tilapäisvälinein (polttopullo, kasapanos) toimineiden lähitorjuntamiesten toiminnan esti taas neuvostojalkaväki. Puna-armeijan joukkojen todettiin myös pyrkivän hävittämään järjestelmällisesti suomalaisten, jo aiemmassa tulessa vaurioituneita, estelinjoja.

Puna-armeijan varsinainen suurhyökkäys koko 2. divisioonan lohkoa vastaan alkoi 11. helmikuuta hyökkäyksen painopisteen ollessa Punnuksen lohkolla. Neuvostojoukkojen onnistui jo aamupäivästä tunkeutua mainitulla lohkolla hyökkäysvaunujensa tukemana suomalaisasemiin. Varsinaiseen läpimurtoon puna-armeijan joukot eivät kuitenkaan päässeet vaan suomalaisten onnistui rajoittaa murtokohta pääpuolustuslinjan etummaisiin asemiin. Puolilta päivin Punnuksen lohkolla neuvostojoukot onnistuivat valtaamaan etummaisia tukikohtia myös toisaalla alueen puolustuksesta vastanneen JR 5:n alueella. Illan aikana puna-armeija kykeni jatkamaan hyökkäystään noin kilometrin syvyyteen suomalaisten etulinjasta. Seuraavan yön aikana suomalaisjoukkojen tekemät vastahyökkäykset eivät johtaneet tulokseen ja etulinjan takaisinvaltaamisessa epäonnistuttiin. Divisioonan oikeanpuoleista Kyyrölän lohkoa puolustanut 4. prikaati joutui myös luopumaan etummaisista asemistaan jo aiemmin mainitun Oinaalan alueella, mutta asemat saatiin vallattua takaisin suomalaistykistön tehokkaan tuen avulla illan aikana paikallisten joukkojen voimin. 2. Divisioonan muilla lohkoilla suomalaisjoukot onnistuivat torjumaan kaikki neuvostojoukkojen tekemät yritykset päästä läpimurtoon. Päivän taistelujen kiivautta kuvaa neuvostojoukkojen divisioonan alueella käyttämien panssarivoimien määrä, joka oli divisioonan ylemmälle esikunnalleen kello 17.30 antaman ilmoituksen mukaan noin 150. Kyseisen ilmoituksen mukaan siihen mennessä puna-armeijan hyökkäysvaunuista olisi tuhottu 9 kappaletta, joka tieto oli kuitenkin tarkistamaton.

12. helmikuuta neuvostojoukot jatkoivat hyökkäystään saaden uudelleen haltuunsa Oinaalan alueella eteentyönnetty tukikohta, jonka suomalaiset saivat kuitenkin vallattua takaisin illan kuluessa. Punnuksen lohkolla puna-armeija yritti jatkaa etenemistään, mutta suomalaisten onnistui kuitenkin torjua yritykset. Divisioonan muilla lohkoilla päivä oli rauhallisempi.

13. helmikuuta puna-armeija jatkoi hyökkäyksiään painopisteen ollessa nyt Kirkkojärven molemmin puolin. Idempää Punnuksen lohkoa puolustanut JR 5 onnistui torjumaan päivän aikana tehdyt hyökkäykset alueellaan. Mainitun järven länsipuolella, Muolaan lohkolla, joutui aluetta puolustanut JR 4 luovuttamaan osan taisteluasemistaan vastustajalle. Paikalle siirrettiin lisäjoukkojakin, mutta iltapäivällä toteutettu vastahyökkäys onnistui vain osittain ja osa taisteluasemista jäi puna-armeijan haltuun. Kyyrölän lohkoa puolustanut 4. Pr onnistui torjumaan useita neuvostojoukkojen hyökkäyksiä. Divisioonan vastuualueen vasemmassa laidassa, Pasurin lohkolla, taistellut JR 6 onnistui niin ikään torjumaan kaikki hyökkäykset asemiaan vastaan.

Suomalaisten puolustus alkoi horjua 2. divisioonan alueella 14. helmikuuta. Päivän aikana neuvostojoukot kohdistivat hyökkäyksiään kaikkia divisioonan puolustusalueen lohkoja vastaan. Suurimmissa vaikeuksissa olivat Muolaan lohkoa puolustanut JR 4 ja Punnuksen lohkon JR 5. Mainituilla lohkoilla syntyi päivän aikana useita hankalia tilanteita neuvostojoukkojen päästessä etenemään suomalaisasemiin eri kohdissa. Suomalaisjoukot saivat pidettyä kuitenkin tilanteen hallinnassaan lohkoilla olleiden reserviensä avulla. Suomalaiset yrittivät vastahyökkäyksin palauttaa pääaseman takaisin hallintaansa siinä kuitenkaan onnistumatta. Useita päiviä jatkuneiden kiivaiden taistelujen vuoksi puolustajan taistelukyky alkoi laskea merkittävästi tappioiden ja uupumuksen vuoksi. [31]
Kuvassa suomalaisasemien eteen tuhottu neuvostoliittolainen T-26-hyökkäysvaunu.

15. helmikuuta suomalaisten puolustusasema alkoi lopullisesti murtua neuvostojoukkojen päästessä iltapäivän ja illan aikana etenemään noin kilometrin syvyyteen Punnuksen lohkolla puolustautuvan JR 5:n asemiin. Suomalaiset joutuivat sitomaan etulinjaan viimeisetkin reservinsä. Väsyneillä ja kuluneilla joukoilla suoritettu vastahyökkäysyritys päättyi lähes välittömästi neuvostojoukkojen kiivaaseen tuleen. (Tässä vastahyökkäyksessä Aate Matias kaatui…) Divisioonan muilla lohkoilla suomalaiset pystyivät vielä mainitun päivän ajan torjumaan puna-armeijan hyökkäykset.

Päivän aikana suomalaisten asema oli heikentynyt lähes kestämättömäksi, mutta varsinainen ratkaisu tapahtui muualla. Neuvostojoukkojen oli onnistunut aikaansaada läpimurto Mannerheim-linjaan Lähteen lohkolla 2. divisioonan vastuualueen länsipuolella noin 15 kilometrin päässä. Tämän läpimurron seurauksena armeijan ylipäällikkö teki kello 15 päätöksen pääasemasta luopumisesta II armeijakunnan alueella. 2. divisioonan esikunta sai käskyn joukkojensa vetämisestä väliasemaan ja illalla divisioonan esikunta antoi omat käskynsä vetäytymiseen valmistautumisesta.

* * *

Saiko Suomi lännen apua 3-vuotisvalokuvani aikoihin?

Koulukaverini Pekka O:n oman elämänsä kirjasta, hänen tarkoista kuvauksista löysin hyvin monta itseltäni kadoksissa ollutta yhtymäkohtaa omaan lapsuuteeni, varhaisnuoruuteeni, erityisesti oppikoulun ajalta. Jossa totta puhuen, sotaorpouteeni liittyen, sain kokea melkoisesti alentuvaa ja syrjivää kohtelua. Ei toki ikäluokkani lasten ja nuorten taholta, vaan aikuisten, eräiden opettajien ja joidenkin kyläläisten taholta, ilmeisesti kateudesta kun kasvatusvanhempani saivat minusta ”sotakorvausta”.

Oma naamataulu on toki vuosikymmenten kuluessa muokkautunut.


Sotaorpous varsinkaan nuoruuteni vuosina ei ollut mikään kunnia-asia.

Sodat hävinneelle, tai ”torjuntavoiton” saavuttaneelle kansakunnalle sotaorvot ja sotalesket olivat pääosin paarialuokkaa, eli liikaväestöä, joita oli pakko taloudellisesti tukea. Tähän samaan kastiin luokiteltiin myös osa sotalapsista joita palautui Ruotsista, Tanskasta ja Norjasta – suuret ikäluokat olivat syntymässä.

Sotaorpotunnus

sotaorpotunnus2.12.2014 SAIN POSTIN VÄLITYKSELLÄ sotaorpotunnuksen kunnianosoitus-kirjeen, jonka olivat allekirjoittaneet pääministeri Jyrki Katainen ja sosiaali-ja terveysministeri Paula Risikko.

* Sekä Kaatuneitten Omaisten Liiton kunnianosoitus, jonka allekirjoittajat ovat Mauri Niskakoski, puheenjohtaja ja Jarmo Hietanen, toiminnanjohtaja.

kunnianositus

Onhan se tunteita myllertävää 77-vuotiaana vastaanottaa viimeinkin virallinen tunnustus sotaorpoudesta. Saman kunnianosoituksen on saanut 16 000 talvi- ja jatkosodan orpoa… Isäni kohdalta ole saanut selville hänen viimeisistä vaiheistaan talvisodassa 1940; jolloin oli 2,5 vuotias.
* Hartain toiveeni on ettei sota-ajan lapsuuden muistoksi kansakuntamme tulevaisuudessa näitä kunnianosoitusten ja rintamerkkien jakamiseen tule tarvetta…

Seuraavassa otteita talvisodan 4./JR 5. sotapäiväkirjasta Karjalan kannakselta,

Muolaan pitäjässä Punnuksen lohkolta…

”TASAPUOLISUUDEKSI”


Suomessa asuvan venäläisen sotahistorioitsijan Bair Irincheev’in kirjassa: ”Talvisota venäläisin silmin”
silminnäkijäkuvauksiin, sotapäiväkirjoihin sekä taisteluraportteihin ja muihin arkistomateriaaleihin pohjautuva teos siitä, millaisena talvisota koettiin puna-armeijan riveissä – eturintamataisteluista kovimmissa mahdollisissa olosuhteissa; kirjassa selostus
Punnuksen taistelusta. E-kirjana https://kirja.elisa.fi/ekirja/talvisota-venalaisin-silmin

MUISTOTAULU Nivalan Ruuskankylän koulussa.

E-kirjoja heti luettavaksi, kaksi ilmaiseksi

Talvisota venäläisin silmin, e-kirjana heti luettavaksi

* * *

Kaksi e-kirjaa
I L M A I S E K S I – kannustamo netin seuraajille

https://kirja.elisa.fi/kustantaja/promerit/kaikki

Näissä kirjoissa on Suomen oikeuskäytännön historian kaksi kiinnekohtaa. Hornborgin komitean mietintö on Neuvostoliiton ja Suomen sotaan syyllisyyden selvitys ja Laman ja Rahan Pelurit on 1990-luvun laman ”hoidosta”. Molemmissa syyllisyydet olivat ennakkoon, enne oikeudenkäyntejä määriteltyjä.

HORNBORGIN KOMITEAMIETINTÖ 1945
1) Tästä e-kirjana -> Hornborgin lomitean mietintö 1945, miten vieraskieliset tuomitsivat Suomen kansan ”sotaan rikollisina”: Valvontakomission vaatimuksesta Pariisin rauhansopimuksessa 1947.
LAMAN JA RAHAN PELURIT
2) Tästä e-kirjana -> selvitys pankkien kriisin 1991 – 1995 ”hoidosta”, jossa suomenkieliset syyttivät omia kansalaisia ”kulutusjuhlinnasta” ja tuomitsivat kymmeniätuhansia (osan) elinkautiseen velkavankeuteen.

* Tarvitset vain ilmaisen ElisaKirja -sovelluksen (iOS tai Android) ja ilmaiset Elisa Kirja-tunnukset, jotka teet käden käänteessä ladatessasi kirjan.

Muut e-kirjat ja painotuotteet

TESTAMENTTI KANSALLENI, Pehr Evind Svinhufvud 1944
Kirjan myynti ja levitys kiellettiin heti alkuunsa ja tuhottiin…
Björn Wahlrooshan toimii vain wanhan käytännön mukaisesti:´
Tästä: Painotuotteena, esittely kaupassa.
Hinta, lähetyskuluineen 12,- euroa
Ote kirjasta:
”Kansan johtajat, jotka etukäteen tekevät laskelmia omaksi hyväkseen kansansa tuhoutumisen varalta, ja antavat näiden laskelmien vaikuttaa päätöksiinsä valtion asioita ratkaistaessa ja tekevät siinä mielessä palveluksia, menettelevät isänmaataan kohtaan edesvastuuttomasti. Sillä kansaa ei voi paeta. Se jää tuhon omaksi ./.. Terve kansallinen vaisto sanoo näin: En voi paeta, koska koko kansa ei voi sitä tehdä. Viipurin läänin asukkaat saattoivat siirtyä Suomeen, mutta me emme voi vaeltaa Ruotsiin.” ../..

SUOMEN VAPAUSSODAT 1918 .2018.
Tästä: e-kirjana heti luettavaksi Hinta: 11.90 €
Tästä: Kirja painotuotteena, Esittely kaupassa, valitse lajittelu uusin ensin.

ALKUSANAT Suomi täyttää 100 vuotta joulukuussa 2017. Juhlavuoden kunniaksi on paikallaan tarkastella ensimmäistä kertaa suomeksi mitä rikoksia Neuvostoliitto on toteuttanut kansainvälisoikeudellisesti arvioituna Suomen itsenäisyyden aikana ja millä tavalla sen seuraajavaltio Venäjä on käyttäytynyt. Ei ole sattumaa, että Venäjän presidentti Vladimir Putin Suomessa viime kesänä käydessään ei edes onnitellut juhlavuoden johdosta. Neuvostoliiton terroripommituksia talvisodassa ja jatkosodassa ei ole arvioitu oikeudellisesti ennen minun tutkimuksiani, ei myöskään desanttien siviiliväestöön, pääasiassa naisiin ja lapsiin kohdist ../..

SOVIET WAR CRIMES AGAINST FINLAND
Tästä: Shop Pris 12,00 €
Tästä: Tästä: e-book

Soon it will have been exactly 70 years that the Soviet terror bombings of Finnish civil targets have taken place. Also the 70´th anniversary of Finnish victims of partisans is nearing. Therefore this study is of most current interest.

This is not a study on Finnish or Soviet history. This is a study on international law and therefore a study from the viewpoint of international law. The aim of the study is to solve war crimes that the Soviet Union committed in and against Finland during last wars. Surprisingly, crimes did not end when the wars ended, but can be seen continuing until the very end of the Soviet Union, or even later. ../..

SUOMI MYRSKYN SILMÄSSÄ. 1. osa
Tästä: Tästä e-kirjana, heti luettavaksi tietokoneella, tabletilla. Hinta 9.00€

Historiantutkija, opetusneuvos Erkki Hautamäen kirja on yhteenveto viimeaikoina paljon keskustelua aiheuttaneesta Talvisotamme 1939-1940 koskevista poliittisista taustatekijöistä. Pian 20 vuotta jatkunut tutkimus on perustunut Suomen marsalkka C. G. E. Mannerheimin salaisen asiakirjakansion (Kansio S-32) kopioihin ja marsalkan henkilökohtaisiin lausuntoihin, sekä laajaan koti- ja ulkomaiseen lähdeaineistoon.

LOTTOVOITTO

Tästä: Tästä e-kirjana… Hinta: 9,- €uroa, heti luettavaksi… https://kirja.elisa.fi/ekirja/lottovoitto

Tästä: Kirja painotuotteena kirjoittajan omistuskirjoituksella. Hinta: 15.- €uroa

Elämän pallopelin pyörteestä on kyse…
Kirjan kertomus sijoittuu pääosin Turkuun ja kerronta on lauserakenteiltaan kansalaiskieltä: jossa lukukokemuksena turkulaisuus paistaa rivienkin välistä. Henkilöt ja tapahtumat elämänläheisiä ja –näköisiä, tarinassa annos dramatiikkaakin. Kirjan päähenkilön, Marketan elämänasenne on esimerkillinen. Kerronta on sujuvaa ja huumorikin pilkahtelee. Yhdyssiteet ja jännitteet kertomuksen henkilöiden välillä ovat tilanteista aivan tavallisten ihmisten inhimillisiä asenteita ja kohtaamisia – kenen tahansa kokemina. Se ”taiteellisuus” kirjasta puuttuu, ettei siinä räävittömästi kiroilla, eikä rällästellä ja sekoilla viinan ja huumeiden kanssa.

Kahdesti haudattu

Artikkeli Helsingin Sanomissa:

Talvisotaa oli käyty vasta kymmenen päivää kun vänrikki Jouko Nikula kaatui joulukuussa 1939.
77 vuotta ja 166 päivää myöhemmin suku kokoontui laskemaan hänet viimeiselle leposijalleen.
 
Isäni Aate Matias Hautamäen joukkohauta on Muolaan Punnuksen kansakoulun maastossa, oletetaan pihakaivoa.

Kuva1
kahdestihaudattu1
 
Kuva 2
kahdestihaudattu2

 

Taipaleen ryhmä

Mika Albertssonin johtama ryhmä on kaivanut yli 300 suomalaisen sotavainajan jäännökset Venäjältä.

Katso tästä HS-juttu Ryhmä Taipale


 

 

Alisuorittajana elämässä

Juice Leskisen

suhteen on minulla henkilökohtainen yhteys vuosilta kun elämäni oli himmelissä… Olin tienhaarassa ja vietin joulun ajan Teneriffalla, Siellä eräässä baarissa – baaritiskin ääressä istui meitä vain kaksi asiakasta. Emme puhuneet toisillemme koko aikana sanaakaan.
 
Olin tienhaarassa ja vietin joulun ajan Teneriffalla, Siellä eräässä baarissa – baaritiskin ääressä istui meitä vain kaksi asiakasta. Emme puhuneet toisillemme koko aikana sanaakaan. Toki hoksasin vierustoverini Juice Leskiseksi…
 
Siis olimme joulua viettämässä Puerto de la Cruzissa… henkisesti himmelissä. Mutta omin voimin ”duunia tekemällä” jatkoin elämässä uralla ja aina ”viidestoista yö saapuu” … mielenkuvana kohtaamisesta, kun kaveri on todella pohjalla…
 
Ongelmana ei ollut alkoholi, eikä aineet. Paineista ja nonsoleraamisesta kertoo työyhteisön asenteissa: tää-on-taas-niitä-Kallen-höpötyksiä-tyylistä… aiheuttivat unettomuutta. Työterveyslääkäri kirjoitti unilääkereseptin, josta käytin yhden kuurin… En halunnut riippuvuutta niihin. Jos kuka on yö, yön perään joutunut ”laskemaan lampaita”, tietää ongelman.
 

 
 
Huushollissamme patteriventtiili-termostaattien vaihto aiheutti tavaroiden siirtomylläkän ja siinä yhteydessä näkyville tuli kansioita, joissa oli historiaa…
 
sopanent Julkaisen ”retrona” pitkäaikaisen työtoverini Taisto Sopasen (kuvassa) analyyttisenä luonnehditana ja huomioina persoonastani TÄSMÄTIETO -lehdessä 24.3.1997.
 
Taisto Sopanen on STTK-laisen Teknisten Liiton (nyk. Ammattiliitto PRO) ensimmäinen koulutuspäällikkö… Hän on suunnitellut ja toteuttanut käytännössä toimihenkilöille järjestökoulutusohjelmia.
 
Hallussani on niistä kopioita. Osio artikkelista:
 

Ikärasismi työllistymisen esteenä on nyt tutkittu juttu.


Kuvateksti; Kalevi Kannus; kyntömies, joka voi katsoa kyntämäänsä suoraa vakoa.
 
Kukapa ei olisi joskus istunut kaljaringissä jossa on keskusteltu – ikärasismin vaikutuksesta – työllistymiseen. Siis tapauksista joissa työtä hakeva on keskustelijoiden mielestä parhaassa työiässä, mutta työnantajan mielestä auttamattomasti liian vanha.
 
Useinkaan keskustelijoilla ei ole kuulopuheita tai lehtijuttuja läheisempää kosketusta koko ongelmaan. Näin asioiden vain yleisesti otaksutaan olevan.
 
Turun alueasiamies Kalevi Kannus (Kalle) katkoo aamukampansa viimeisiä piikkejä. Hän on jo tovin totutellut tulevaan osaansa olemalla osa-aikaeläkkeellä reilut puolitoista vuotta. Aamukampa on ensi elokuussa sitten enää pelkkä ranka.
 
Kalle, kuten tuttavallisesti häntä täastäedes kutsumme on ollut liiton palveluksessa reilut kaksikymmentäkaksi vuotta. Hän on koko uransa aikana poikennut siitä imagosta joka ay-toimitsijoista melko yleisesti on vallalla. Että liippaistaan asioita enempi niin kuin vähän pinnalta. Kallella on ollut – joidenkin mielestä vähän pahakin – tapa paneutua asioihin syvällisesti ja kokonaisvaltaisesti.
 

Kysely ikärasismista

 
Toki Kallekin on istunut seuroissa joissa on ikärasismi ollut käsittelyn kohteena. Mutta eihän pelkkä luulottelu Kallelle riittänyt. Niinpä hän toimi hyvin kuvaansa sopivasti.
 
Hän lähetti 750. Varsinais-Suomen piirin työttömälle tekniselle toimihenkilölle kyselylomkkeen.
 
Lomakkeen saajat olivat tasainen jakauma työttömistä ikään. koulutukseen, kokemukseen ja sukupuolijakaumaan nähden. Heiltä kysyttiin mm. syytä työllistymättömyyteensä. Lomakkeessa oli oli valmiiksi tarjolla ikä, koulutus, eli pätevyys, kokemus – jos liian vähän ja tarjolla olleisiin tehtäviin ylikoulutus. Myös omat merkillepannut syyt saattoi kertoa,
 
Lomakkeen palautti 150 työtöntä. Heistä ylivoimaisesti suurin osa, 130 henkeä katsoi työllistymättömyytensä syyksi liian korkean iän. Yksi naispuolinen vastaaja oli liian nuori saadakseen tarjolla olleen työn.
 
Saamastaan palautteesta on Kalle tehnyt laajan yhteenvedon. Kolmekymmentäneljä sivuiseksi vihkoseksi nidottu raportti pitää sisällään seikkaperäisesti kyselyyn osallistuneiden mielipiteet. Siinä on myös muuta asiaanliittyvää materiaalia, mm. pari Kallen kirjettä, jotka on aikoinaan lähetetty silloiselle pääministerille Esko Aholle. Raporttia lienee halukkaiden saatavilla…
 

European Older Workers Network

ikarasKun Kalle käynnisti kyselynsä suhtautuivat siihen jotkut, kuten vähäinen palautusten määräkin kertoo: tää-on-taas-niitä-Kallen-höpötyksiä-tyyliin… Vaan eipä ole syytä suhtautua enää. Nyt on todettu arvovaltaiselta EU:n taholta (Euroopan Unionin komissiosta), että Kallen tutkimus aiheesta oli AINUT Euroopassa.
 
EU:n komissio käynnisti Euroopan Older Workers Network, yleiseurooppalaisen verkoston tutkimuksen. Siinä kartoitettiin mm. ikääntyvän työväestön, sekä työssä olevien, että työttömien elämäntilanteita ja työllistämiskoulutuksen vaikutuksia. Kallen tutkimus liitettiin tähän projektiin.
 
Muutenkin Kalle laajensi tutkimustaan Suomen osalta, Nyt kysyttiin 2300 työttömänä olleilta Varsinais-Suomen, Satakunnan, eski-Suomen. Lapin ja Kymin piirien alueilta samantyyppinen kysely, jonka tulokset liitettiin mainittuun yleiseurooppalaiseen tutkimukseen. Käytännössä nukaan tuli Jyväakylän Yliopiston tutkija, dosentti Tarja Tikkanen.
 

…/…
 

SURKUHUPAISAA

 
Ikärasismi – kyselyn raportti se tuli julkisuuteen YLEn TV 2:n Ajankohtainen kakkonen ohjelmassa samaan aikaan kun Tampereella oli Suomen EU-puheenjohtajuuskauden ensimmäinen valtioiden päämiesten konferenssi.
 

Selvityksen aikaan siis Suomessa ja Euroopassa valtaa piti Paavo Lipposen I-hallitus.
 
Raportti (kuvassa) aikaansaattoi minulle hallituksen moitteet. Työministeriön kansliapäällikkö Kimmo Nissilä toi henkilökohtaisesti (Turkuun) pääministerin erityisavustaja Rauno Saarelta moitekirjeen, jossa sanottiin tutkimukseni tuottaneet hallitukselle vakavaa haittaa… siis sitä ei olisi saanut tehdä saatikka julkistaa. Paperi lienee ”arkistossani”.
 
Tampereen EU-konferenssin aikaan meillä oli jo Jyväskylän yliopiston dosentti Tikkasen kanssa yhteisprojektina uusi em kysely. Mutta Turun postissa pantattiin kirjeiden lähetystä kaksitoista (12) päivää ennen kuin ne menivät jakeluun… Koskaan en saanut selvitystä viivytykseen syistä.
 

No, homma mutkistui muutenkin. Dosentti Tikkaselta Jyväskylän yliopisto eväsi määrärahat ja ohjasi hänet muihin tehtäviin; Laajennetun kyselyn raportti saatiin kuitenkin valmiiksi ja Tarja Tikkanen muutti Norjaan Trondheimín yliopistoon ja ESITTELI RAPORTIT siellä EU:n työllistämiskoulutuseminaarissa.

 
Seurauksella kuten Sopasen jutussa mainitaan EU:n komissio antoi Trondheimin yliopistolla kolmen miljoonan euron määrärahan viiden maan ikääntyvien työntekijöiden ja toimihenkiöiden European Older Workers Network. siis työelämään kelpoisuuden, eli kompetenssitutkimukseen. Tarja Tikkanen oli yksi tutkimusryhmän jäsenistä, edustaen norjalaista yliopistoa.
 
Minä aloitin elokuussa 1997 eläkeläisjakson elämäni amokjuoksussa ja olen jatkanut askareitani niitä Kallen-töölöntyö-höpötyksiä-tyyliin.
 

Lopuksi lainaus Sopasen artikkelista: ”Maan hallituksen (1997) ohjelmassa työttömyyden tavoitellaan vain puolittuvan. Loput ovat sitten kai liikaväestöä. josta ei tarvitse välittääkään. Mutta ay-liikkeellä ei ole varaa toimia näin. Sen on välitettävä kaikista jäsenistään ja tehtävä kaikkensa työttömien tilanteen korjaamiseksi, vaatii Kalle kyselyn raportissa.”
 
Toinen lainaus artikkelista: ”Olin erittäin hyvilläni kun Lipposen hallitus tuli Ahon pumpun tilalle. Uskoin, että’ palkansaajien alistaminen ja kurjistaminen loppuu tämän hallituksen toimesta.
Mutta olen syvästi pettynyt kun tämä on thatcherilaisempi kuin edeltäjänsä. Niin ikään olen pettynyt, kun olen joutunut näkemään tällaisen ay-liikkeen alennustilan, murehtii Kalle.
 
Kalevi Kannus

Melkein muusikon elämänuralle

Sotaväen jälkeen palasin Joensuuhun.

Rautakaupan kotitalouskone- ja rakennustarvikeosastolla ollessani, keikkailin viikonloppuisin

Jorma Karttusen kvintetti, joka perustettiin 1962.

– ensin neljän ja varsin pian viiden pojan yhtye (Jorma kuvassa).

Meillä oli toisena suomalaisista keikkaporukoista hammond-urut; Erkki Ertamalla oli ensimmäsenä. (kuva).
Yhtyeen johtajan ja laulusolistin Jorman isä omisti Joensuussa leipomon ja isänsä sairastui vakavasti ja Jorma joutui ottamaan johtovastuun liiketoiminnasta.

Yhtye hajosi.

Suosiossamme suurta osuutta edustivat Hammond-urut, kuvassa olevaa mallia, muistaakseni ilman jalkakoskettimia… ainakaan keikoilla niitä ei ollut mukana. Jyrki hankki uusimmat nuotit ja treenasimme biisit esityskuntoon, joten olimme samalla ”viivalla” Suomen tunnetuimpien yhtyeiden kanssa ja

lopetimme suosion huipulla.

Minä olin valinnan edessä. Edelleen päivätyössä rautakaupan osastonhoitajana. Soittokeikat pitkien matkojen takia ottivat jo voimille… nuorena toki jaksoi.

Mietimme toki jatkamista. Tapania (kitaristi) äitinsä painosti jatkamaan opiskelua ja hän meni hammasteknikkokoulutukseen ja perusti hammaslaboratorion Joensuuhun. Jarmolla oli edessä sotaväki. Jyrki oli halukas jatkamaan. Jyrkistä en ole kuullut sen jälkeen… Oletan että hänestä tuli ammattimuusikko.
.
KUN ajattelen mahdollista keikkamuusikon elämänkaarta, joka oli hyvin lähellä… SAMANLAISEN sain elääkseni ammattiliiton toimitsijana kolmella vuosikymmenellä. ULKOPUOLISENA (outsider) tilaisuuksissa joissa toiset osallistujat viettivät vapaa-aikaa.

Tanssipaikkojen lehti-ilmoituksista pieni osa liimattunä päiväkirjaan, josta muut sivut on muuttojen yhteydessä kadonnut…

Sattuma osui taas kohtaloksi:

Sain pestin porilaisen Rosenlewin alueelliseksi huolto- ja myyntiedustajaksi; myynti- ja huoltopiirinä oli itärajan pinnasta kahdeksan pitäjää Ilomantsi, Tohmajärvi, Tuupovaara, Kiihtelysvaara, Kitee jne.. lääniä oli.

Eräänä maanantai-aamuna lastasin autoa Joensuun Teräksen varastolla. Nostin isoa pakastinta, mennäkseni takaperin pakettiautoon sisälle.

Ponnistin vasemmalla jalalla, ja NIKS. Selässä vihlaisi takaraivosta kantapäähän.. Lastaus jäi siihen. Taksilla lääkäriin. Tutkimuksissa selvisi välilevyn pullistuma.

Kipulääkkeitä, vuodelepoa, fysioterapiahoitona muutama kerta venytyslaitteessa. Monen viikon sairasloma. Porista tuli kirje, jossa työsuhteeni purettiin heti. Myöhemmin selvisi, että koko huoltoedustajien joukko oli pestattu ikään kuin yrittäjiksi, ilman minkäänlaista työsuhteen irtisanomissuojaa …

Minä sain kylmästi lopputilin

Jäin täysin tyhjän päälle…

Suomessa ammattiyhdistyliike oli vielä 1960-luvulla suurlakon jälkeisessä tilassa hajautunut. Provisio-, eli myyntipalkkioon perustuvilla työsopimuksilla ei ollut muuta turvasääntöä kuin: ellei tulosta, niin ulos. Markkinatilanne oli akuutti. Suurelle alueelle itärajan pitäjistä tuli sähköt; Minun piirini alueelle pesukoneet, jääkaapit ja pakastearkut jakoivat Rosenlewin kilpailijan UPO:n jälleenmyyjät. Ei hyvä.

Samaan aikaan oli toinenkin työpaikka. Olisin päässyt ASKON huonekaluliikkeeseen myyjäksi, mutta valitsin Rosenlewin… Elämän aallot keinutti.

Jorma Karttunen menehtyi lento-onneettomuudessa 1989. Hautakivi Joensuun ev.lut. hautausmaalla.