Kolleegan muistolle…

Aikaa ei meille jaeta samaa määrää tasaerinä.

Pitkäaikasen kolleegani, työuraltamme, Markku Pynnösen muistolle julkaisen MATKAKERTOMUKSEN MIELENRAUHAAN, niin kuin tuon ”A-ryhmän” retki tasan 40 vuotta ajast’aikaa Kittilän Tepsaan, tuli nimettyä.

Markku oli kalamies, kairojen kulkija varsinaisesti omilla retkillään.

Kopiot KOMMENTTEJA-julkaisusta.

Prologi: Meistä vahvimmatkaan eivät ehjiksi jää.

Valmistujaiset, menetelmäteknikoita vuosikertaa 1971

KUVAN tapahtumasta on aikaa kulunut jo 47 vuotta.

Muistan ryhmästä: takarivissä vasemmalta toinen on Kauko Passi, kolmas Hannu Mäkinen. takarivissä oikealta toinen on Esko Fonsen ja takanani edessä Erik Boije.

Tuosta tutkinnosta työurani sdaivat uuden suunnan. Högforsin Karkkilan ammevalimon työnjohtajana, sittemmin työntutkimus- ja menetelmäsuunnittelijaksi Sähkölähteenmäen jakokeskustehtaalle Paimioon ja tammikuussa 1975 Teknisten Liittoon… Turun toimiston esimiehenä suoriuduin eläkkeelle asti.

Noilta vuosilta alkoi kirjoittamisen harrastus, joka jatkuu edelleen… hamaan siihen asti kun kykenen. * Jos oikein muistan osa pojista kirjoitamme naiskolleegallemme, joka ei päässyt sairastumisen vuoksi tilaisuuteen ja herrashenkilöinä halusimme tervehtiä häntä yhteisellä kirjeellä…

Alisuorittajana elämässä

Juice Leskisen

suhteen on minulla henkilökohtainen yhteys vuosilta kun elämäni oli himmelissä…
 
Olin tienhaarassa ja vietin joulun ajan Teneriffalla, Siellä eräässä baarissa – baaritiskin ääressä istui meitä vain kaksi asiakasta. Emme puhuneet toisillemme koko aikana sanaakaan. Toki hoksasin vierustoverini Juice Leskiseksi…
 
Siis olimme joulua viettämässä Puerto de la Cruzissa… henkisesti himmelissä. Mutta omin voimin ”duunia tekemällä” jatkoin elämässä uralla ja aina ”viidestoista yö saapuu” … mielenkuvana kohtaamisesta, kun kaveri on todella pohjalla…
 
Ongelmana ei ollut alkoholi, eikä aineet. Paineista ja nonsoleraamisesta kertoo työyhteisön asenteissa: tää-on-taas-niitä-Kallen-höpötyksiä-tyylistä… aiheuttivat unettomuutta. Työterveyslääkäri kirjoitti unilääkereseptin, josta käytin yhden kuurin… En halunnut riippuvuutta niihin. Jos kuka on yö, yön perään joutunut ”laskemaan lampaita”, tietää ongelman.
 

 
 
Huushollissamme patteriventtiili-termostaattien vaihto aiheutti tavaroiden siirtomylläkän ja siinä yhteydessä näkyville tuli kansioita, joissa oli historiaa…
 
sopanent Julkaisen ”retrona” pitkäaikaisen työtoverini Taisto Sopasen (kuvassa) analyyttisenä luonnehditana ja huomioina persoonastani TÄSMÄTIETO -lehdessä 24.3.1997.
 
Taisto Sopanen on STTK-laisen Teknisten Liiton (nyk. Ammattiliitto PRO) ensimmäinen koulutuspäällikkö… Hän on suunnitellut ja toteuttanut käytännössä toimihenkilöille järjestökoulutusohjelmia.
 
Hallussani on niistä kopioita. Osio artikkelista:
 

Ikärasismi työllistymisen esteenä on nyt tutkittu juttu.


Kuvateksti; Kalevi Kannus; kyntömies, joka voi katsoa kyntämäänsä suoraa vakoa.
 
Kukapa ei olisi joskus istunut kaljaringissä jossa on keskusteltu – ikärasismin vaikutuksesta – työllistymiseen. Siis tapauksista joissa työtä hakeva on keskustelijoiden mielestä parhaassa työiässä, mutta työnantajan mielestä auttamattomasti liian vanha.
 
Useinkaan keskustelijoilla ei ole kuulopuheita tai lehtijuttuja läheisempää kosketusta koko ongelmaan. Näin asioiden vain yleisesti otaksutaan olevan.
 
Turun alueasiamies Kalevi Kannus (Kalle) katkoo aamukampansa viimeisiä piikkejä. Hän on jo tovin totutellut tulevaan osaansa olemalla osa-aikaeläkkeellä reilut puolitoista vuotta. Aamukampa on ensi elokuussa sitten enää pelkkä ranka.
 
Kalle, kuten tuttavallisesti häntä täastäedes kutsumme on ollut liiton palveluksessa reilut kaksikymmentäkaksi vuotta. Hän on koko uransa aikana poikennut siitä imagosta joka ay-toimitsijoista melko yleisesti on vallalla. Että liippaistaan asioita enempi niin kuin vähän pinnalta. Kallella on ollut – joidenkin mielestä vähän pahakin – tapa paneutua asioihin syvällisesti ja kokonaisvaltaisesti.
 

Kysely ikärasismista

 
Toki Kallekin on istunut seuroissa joissa on ikärasismi ollut käsittelyn kohteena. Mutta eihän pelkkä luulottelu Kallelle riittänyt. Niinpä hän toimi hyvin kuvaansa sopivasti.
 
Hän lähetti 750. Varsinais-Suomen piirin työttömälle tekniselle toimihenkilölle kyselylomkkeen.
 
Lomakkeen saajat olivat tasainen jakauma työttömistä ikään. koulutukseen, kokemukseen ja sukupuolijakaumaan nähden. Heiltä kysyttiin mm. syytä työllistymättömyyteensä. Lomakkeessa oli oli valmiiksi tarjolla ikä, koulutus, eli pätevyys, kokemus – jos liian vähän ja tarjolla olleisiin tehtäviin ylikoulutus. Myös omat merkillepannut syyt saattoi kertoa,
 
Lomakkeen palautti 150 työtöntä. Heistä ylivoimaisesti suurin osa, 130 henkeä katsoi työllistymättömyytensä syyksi liian korkean iän. Yksi naispuolinen vastaaja oli liian nuori saadakseen tarjolla olleen työn.
 
Saamastaan palautteesta on Kalle tehnyt laajan yhteenvedon. Kolmekymmentäneljä sivuiseksi vihkoseksi nidottu raportti pitää sisällään seikkaperäisesti kyselyyn osallistuneiden mielipiteet. Siinä on myös muuta asiaanliittyvää materiaalia, mm. pari Kallen kirjettä, jotka on aikoinaan lähetetty silloiselle pääministerille Esko Aholle. Raporttia lienee halukkaiden saatavilla…
 

European Older Workers Network

ikarasKun Kalle käynnisti kyselynsä suhtautuivat siihen jotkut, kuten vähäinen palautusten määräkin kertoo: tää-on-taas-niitä-Kallen-höpötyksiä-tyyliin… Vaan eipä ole syytä suhtautua enää. Nyt on todettu arvovaltaiselta EU:n taholta (Euroopan Unionin komissiosta), että Kallen tutkimus aiheesta oli AINUT Euroopassa.
 
EU:n komissio käynnisti Euroopan Older Workers Network, yleiseurooppalaisen verkoston tutkimuksen. Siinä kartoitettiin mm. ikääntyvän työväestön, sekä työssä olevien, että työttömien elämäntilanteita ja työllistämiskoulutuksen vaikutuksia. Kallen tutkimus liitettiin tähän projektiin.
 
Muutenkin Kalle laajensi tutkimustaan Suomen osalta, Nyt kysyttiin 2300 työttömänä olleilta Varsinais-Suomen, Satakunnan, eski-Suomen. Lapin ja Kymin piirien alueilta samantyyppinen kysely, jonka tulokset liitettiin mainittuun yleiseurooppalaiseen tutkimukseen. Käytännössä nukaan tuli Jyväakylän Yliopiston tutkija, dosentti Tarja Tikkanen.
 

…/…
 

SURKUHUPAISAA

 
Ikärasismi – kyselyn raportti se tuli julkisuuteen YLEn TV 2:n Ajankohtainen kakkonen ohjelmassa samaan aikaan kun Tampereella oli Suomen EU-puheenjohtajuuskauden ensimmäinen valtioiden päämiesten konferenssi.
 

Selvityksen aikaan siis Suomessa ja Euroopassa valtaa piti Paavo Lipposen I-hallitus.
 
Raportti (kuvassa) aikaansaattoi minulle hallituksen moitteet. Työministeriön kansliapäällikkö Kimmo Nissilä toi henkilökohtaisesti (Turkuun) pääministerin erityisavustaja Rauno Saarelta moitekirjeen, jossa sanottiin tutkimukseni tuottaneet hallitukselle vakavaa haittaa… siis sitä ei olisi saanut tehdä saatikka julkistaa. Paperi lienee ”arkistossani”.
 
Tampereen EU-konferenssin aikaan meillä oli jo Jyväskylän yliopiston dosentti Tikkasen kanssa yhteisprojektina uusi em kysely. Mutta Turun postissa pantattiin kirjeiden lähetystä kaksitoista (12) päivää ennen kuin ne menivät jakeluun… Koskaan en saanut selvitystä viivytykseen syistä.
 

No, homma mutkistui muutenkin. Dosentti Tikkaselta Jyväskylän yliopisto eväsi määrärahat ja ohjasi hänet muihin tehtäviin; Laajennetun kyselyn raportti saatiin kuitenkin valmiiksi ja Tarja Tikkanen muutti Norjaan Trondheimín yliopistoon ja ESITTELI RAPORTIT siellä EU:n työllistämiskoulutuseminaarissa.

 
Seurauksella kuten Sopasen jutussa mainitaan EU:n komissio antoi Trondheimin yliopistolla kolmen miljoonan euron määrärahan viiden maan ikääntyvien työntekijöiden ja toimihenkiöiden European Older Workers Network. siis työelämään kelpoisuuden, eli kompetenssitutkimukseen. Tarja Tikkanen oli yksi tutkimusryhmän jäsenistä, edustaen norjalaista yliopistoa.
 
Minä aloitin elokuussa 1997 eläkeläisjakson elämäni amokjuoksussa ja olen jatkanut askareitani niitä Kallen-töölöntyö-höpötyksiä-tyyliin.
 

Lopuksi lainaus Sopasen artikkelista: ”Maan hallituksen (1997) ohjelmassa työttömyyden tavoitellaan vain puolittuvan. Loput ovat sitten kai liikaväestöä. josta ei tarvitse välittääkään. Mutta ay-liikkeellä ei ole varaa toimia näin. Sen on välitettävä kaikista jäsenistään ja tehtävä kaikkensa työttömien tilanteen korjaamiseksi, vaatii Kalle kyselyn raportissa.”
 
Toinen lainaus artikkelista: ”Olin erittäin hyvilläni kun Lipposen hallitus tuli Ahon pumpun tilalle. Uskoin, että’ palkansaajien alistaminen ja kurjistaminen loppuu tämän hallituksen toimesta.
Mutta olen syvästi pettynyt kun tämä on thatcherilaisempi kuin edeltäjänsä. Niin ikään olen pettynyt, kun olen joutunut näkemään tällaisen ay-liikkeen alennustilan, murehtii Kalle.
 
Kalevi Kannus

E-kirjoja heti luettavaksi, kaksi ilmaiseksi

Kaksi e-kirjaa
I L M A I S E K S I – verkkolehden seuraajille

https://kirja.elisa.fi/kustantaja/promerit/kaikki

Näissä kirjoissa on Suomen oikeuskäytännön historian kaksi kiinnekohtaa. Hornborgin komitean mietintö on Neuvostoliiton ja Suomen sotaan syyllisyyden selvitys ja Laman ja Rahan Pelurit on 1990-luvun laman ”hoidosta”. Molemmissa syyllisyydet olivat ennakkoon, enne oikeudenkäyntejä määriteltyjä.
 
HORNBORGIN KOMITEAMIETINTÖ 1945
1) Tästä e-kirjana -> Hornborgin lomitean mietintö 1945, miten vieraskieliset tuomitsivat Suomen kansan ”sotaan rikollisina”: Valvontakomission vaatimuksesta Pariisin rauhansopimuksessa 1947.
 

LAMAN JA RAHAN PELURIT
2) Tästä e-kirjana -> selvitys pankkien kriisin 1991 – 1995 ”hoidosta”, jossa suomenkieliset syyttivät omia kansalaisia ”kulutusjuhlinnasta” ja tuomitsivat kymmeniätuhansia (osan) elinkautiseen velkavankeuteen.

* Tarvitset vain ilmaisen ElisaKirja -sovelluksen (iOS tai Android) ja ilmaiset Elisa Kirja-tunnukset, jotka teet käden käänteessä ladatessasi kirjan.

Muut e-kirjat ja painotuotteet

TESTAMENTTI KANSALLENI, Pehr Evind Svinhufvud 1944
Kirjan myynti ja levitys kiellettiin heti alkuunsa ja tuhottiin…
Björn Wahlrooshan toimii vain wanhan käytännön mukaisesti:´
Tästä: Painotuotteena, esittely kaupassa.
Hinta, lähetyskuluineen 12,- euroa
Ote kirjasta:
”Kansan johtajat, jotka etukäteen tekevät laskelmia omaksi hyväkseen kansansa tuhoutumisen varalta, ja antavat näiden laskelmien vaikuttaa päätöksiinsä valtion asioita ratkaistaessa ja tekevät siinä mielessä palveluksia, menettelevät isänmaataan kohtaan edesvastuuttomasti. Sillä kansaa ei voi paeta. Se jää tuhon omaksi ./.. Terve kansallinen vaisto sanoo näin: En voi paeta, koska koko kansa ei voi sitä tehdä. Viipurin läänin asukkaat saattoivat siirtyä Suomeen, mutta me emme voi vaeltaa Ruotsiin.” ../..

SUOMEN VAPAUSSODAT 1918 .2018.
Tästä: e-kirjana heti luettavaksi Hinta: 11.90 €
Tästä: Kirja painotuotteena, Esittely kaupassa, valitse lajittelu uusin ensin.

ALKUSANAT Suomi täyttää 100 vuotta joulukuussa 2017. Juhlavuoden kunniaksi on paikallaan tarkastella ensimmäistä kertaa suomeksi mitä rikoksia Neuvostoliitto on toteuttanut kansainvälisoikeudellisesti arvioituna Suomen itsenäisyyden aikana ja millä tavalla sen seuraajavaltio Venäjä on käyttäytynyt. Ei ole sattumaa, että Venäjän presidentti Vladimir Putin Suomessa viime kesänä käydessään ei edes onnitellut juhlavuoden johdosta. Neuvostoliiton terroripommituksia talvisodassa ja jatkosodassa ei ole arvioitu oikeudellisesti ennen minun tutkimuksiani, ei myöskään desanttien siviiliväestöön, pääasiassa naisiin ja lapsiin kohdist ../..

SOVIET WAR CRIMES AGAINST FINLAND
Tästä: Shop Pris 12,00 €
Tästä: Tästä: e-book

Soon it will have been exactly 70 years that the Soviet terror bombings of Finnish civil targets have taken place. Also the 70´th anniversary of Finnish victims of partisans is nearing. Therefore this study is of most current interest.

This is not a study on Finnish or Soviet history. This is a study on international law and therefore a study from the viewpoint of international law. The aim of the study is to solve war crimes that the Soviet Union committed in and against Finland during last wars. Surprisingly, crimes did not end when the wars ended, but can be seen continuing until the very end of the Soviet Union, or even later. ../..

SUOMI MYRSKYN SILMÄSSÄ. 1. osa
Tästä: Tästä e-kirjana, heti luettavaksi tietokoneella, tabletilla. Hinta 9.00€

Historiantutkija, opetusneuvos Erkki Hautamäen kirja on yhteenveto viimeaikoina paljon keskustelua aiheuttaneesta Talvisotamme 1939-1940 koskevista poliittisista taustatekijöistä. Pian 20 vuotta jatkunut tutkimus on perustunut Suomen marsalkka C. G. E. Mannerheimin salaisen asiakirjakansion (Kansio S-32) kopioihin ja marsalkan henkilökohtaisiin lausuntoihin, sekä laajaan koti- ja ulkomaiseen lähdeaineistoon.
 
LOTTOVOITTO

Tästä: Tästä e-kirjana… Hinta: 9,- €uroa, heti luettavaksi… https://kirja.elisa.fi/ekirja/lottovoitto

Tästä: Kirja painotuotteena kirjoittajan omistuskirjoituksella. Hinta: 15.- €uroa

Elämän pallopelin pyörteestä on kyse…
Kirjan kertomus sijoittuu pääosin Turkuun ja kerronta on lauserakenteiltaan kansalaiskieltä: jossa lukukokemuksena turkulaisuus paistaa rivienkin välistä. Henkilöt ja tapahtumat elämänläheisiä ja –näköisiä, tarinassa annos dramatiikkaakin. Kirjan päähenkilön, Marketan elämänasenne on esimerkillinen. Kerronta on sujuvaa ja huumorikin pilkahtelee. Yhdyssiteet ja jännitteet kertomuksen henkilöiden välillä ovat tilanteista aivan tavallisten ihmisten inhimillisiä asenteita ja kohtaamisia – kenen tahansa kokemina. Se ”taiteellisuus” kirjasta puuttuu, ettei siinä räävittömästi kiroilla, eikä rällästellä ja sekoilla viinan ja huumeiden kanssa.

Vaikenemisen kulttuuriako?

LAPSUUTENI kodin piirissä on ollut turvallinen ja elämän arvot sisältävä.

Ainoa kysymysmerkki on koko ikäni ollut: miksi isästäni vaiettiin. TIETENKIN sota-ajan pelkotilat haluttiin siirtää pois arkipäivistä ja unohtaa. Mutta kuitenkin pienen pojan ja sittemmin aikuisena tiedottomuus isyyden tunnustaneesta miehestä on pysynyt mielentilassa.

NYT, kahdeksankymmentä vuotiaana (kiitos Riittalle) olen saanut henkisen lottovoiton, enää puuttuu varsinainen lottopotti. Olen myös tietoinen, etten ole ollut yksin kysymysteni kanssa: Lauantaina 17. maaliskuuta 2018 YLE:n Flinkkilä&Tastula-ohjelmassa avattiin asenneilmapiiriä sotalasten erilaisuutta kohtaan. SODAT RIKKOVAT ihmismieliä.

Kts. https://areena.yle.fi/1-4219287?autoplay=true

Monta kertaa kiipesin koulun katolle risteyskohtaan ja haaveilin ilmansuunnasta jonne lähden. Todella täällä sitä on vuosikymmenet vaihtuneet…

Ottopentu, pikku-iivana, suvun synkkä salaisuus.

Kuvataiteilija Leena-Riitta Salminen selätti isättömyyden häpeän ja katkaisi vaikenemisen ketjun. Anne Flinkkilän vieraana myös historioitsija Ira Vihreälehto.

https://areena.yle.fi/1-4219287?autoplay=true

Mielenkuvien varjot eläviksi…

VUOSI 2017 OLI POIKKEUSAIKAA.


Suurin tapaus oli saada (elokuussa) haltuun alempi taulu, joka näkyy tämän ruudun äärestä oviaukosta käytävän seinällä.
(Kuvan alkuperäinen ripustin vetää taulun vinoon.)

Vahvinta tunnetilaani vaikuttavaa on ollut lapsuudestani asti suljettuna olleiden mielenkuvaluukkujen avautuminen… on tietysti myös ikäkysymys kun on seestyneellä mielellä saanut mennä mm. isäni henkilöhistoriaan sisälle.

Samalla liittyvät muista, etenkin nuoruusajan, muistoista kokonaisuuteen liittyvät palat ”varjokuvista” elämänkaaren täyttymyksenä.

Toisaalta on tarpeen ymmärtää esim. sota-ajan asenteiden ja ihmiskohtaloiden kytkennät pelon, puutteen ja huolten kyllästämässä ajan hengessä. Mielenkuvieni varjot olivat sittenkin eläviä ihmisiä ja kyläyhteisöjä. KIITOS Riitta ja Irene, sekä Johannalle yhteyksistä IITIN Mankalan maisemiin.

Kevennyksenä muisto kossiajalta

Naapurin Mikolla oli rammari, eli levysoitin ja siihen ainakin yksi levy, savikiekko. Alkujaan soittimessa oli veivaamalla viritettävä jousi. Mutta Mikon rammarista jousi oli poikki ja toimi levyn keskeltä sormella pyörittämällä.
Musiikkituokioista muistan: ”Iitin Tiltu oli viidentoista kun pääsi rippikoulusta..”, ja olisikohan kääntöpuolella soinut: ”Viipurin Vihtori” en ole ihan varma.

Tuskimpa tuolloin suviehtoolla kävi edes mielessä mitä IITIN pitäjä minulle oikeasti isäni osalta merkitsi?

Marskin ilmoitus

SUURI EPÄTIETOISUUS kentälle jääneiden kohtalosta

 
Esimerkiksi…
Monet omaiset saivat lisätietoja rintamalle jääneiden perheenjäsentensä kohtalosta sotilaiden kotiuttamisen jälkeen. Vanhemmat saivat varmistuksen esikoisensa kaatumisesta tutulta nuorukaiselta. Hän oli palvellut samassa yksikössä ja nähnyt, miten Einoon osui eikä mitään ollut tehtävissä. Tilanne oli ollut sellainen, että kaveri oli ollut pakko jättää Viipurinlahden Suonionsaareen.
 

Jospa sittenkin sotavankina…
 
Epävarmat tiedot eivät poistaneet omaisten surua ja epävarmuutta. – Jospa kentälle jääneeksi julistettu isä, poika, veli tai puoliso sittenkin on jäänyt neuvostosotilaiden vangiksi, ja palaa vielä kotiin!
 
1990-luvun puolivälistä lähtien talvi- ja jatkosotien taistelupaikoille kaatuneiden suomalaissotilaiden jäänteitä etsineet ja Suomeen tuoneet vapaaehtoiset etsintäpartiot ovat poistaneet lukuisten omaisten epävarmuuden.
 
Nämä IITIN komppanian talvisodassa Karjalan kannaksella 15.2.1940 Muolaan Punnuksessa puna-armeijan hyökkäyksessä tuhoutuneet 18 nuorta miestä jäivät kentälle. Heidän joukkohautansa on mahdollisesti paikannettu. Isäni, Aate Matias Hautamäen tyhjä arkku on siunattu Nivalan kirkkomaahan.
 

TALVISODAN viimeisten sankarihautajaisten

yhteydessä Nivalan sankarihautausmaahan huhtikuun puolivälissä 1940 todennäköisesti siunattiin myös kentälle jääneet, myös Aate Matias Hautamäki. Nämä kuvat ovat niistä hautajaisista. Lotat ja suojeluskuntalaiset olivat kunniavartiostossa kirkossa ja sankarihaudalla

Tässä kuvassa talvisodan vainajat 13.10.1940.

Nivalan kirkkomaalla. kuva kesältä 2017. Aate Matiaksen risti ensimmäisenä oikealla ja nimet muistopaadessa.


 

KURJET, cranes…

”Mun vallanut on joskus outo mielle, et miehet sodast palaamattomat,
ei kaatuneetkaan maalle hurmeiselle, vaan valkokurjiks silloin muuttuivat.
Ain niiltä ajoin tuonen kurjet lentää ja ankeasti meille ääntelee,
siksi lie kaiho syömeen usein entää silmät kun taivahalle tähyilee.”.
 

 
Vaan ajast toiseen uupuneena soutaa, tuo kurki illan aivan viimeisen,
sen ehkä määrä on mun poies noutaa, ja liittää tuonen parveen valkoiseen.
Niin koittaa päivä kurkiaura saa, taas kutsun sinimustaan uinuvaan
ja lailla linnun taivaan kaaren alla uikutan teille inehmoille maan.

* * *

Syksyn tullen yli maan taas kurjet lentää
Murhemielin katson aina lentoaan
Ja korviin mulle niiden kutsu entää
Ne minut viedä tahtoo mukanaan
Voi paikan tyhjän myöskin aina näyttää
Nuo suuret linnut mulle aurassaan
Mä jospa voisin kerran paikan täyttää
Ja surut heittää pois kylmän maan
 
Kurjet lentää kohti taivaan kaukorantaa
Lähtö niiden on kuin lähtö ystäväin
Mä uskon että kurjet sua kantaa
Kun kerran lähdit pois mun viereltäin
Ja siksi säilytän mä toivon hauraan
Nyt aina kannan vain sen mielessäin
Käy tieni tää se kerran kurkiauraan
En silloin koskaan jää yksinäin

Matkakertomus Punnuksen koulunmäeltä…

 

… talvisodan joukkohautaa paikantamassa, viikolla 30/2017.

Jarkko Väänänen: ”Otin kalibrointipisteeksi topograafisen kartan Kultalan talon risteyksen ja siirsin karjalankartoista koordinaatit suoraan Google Mapsiin. Google näytti tarkasti saman pisteen eli karttapisteet ovat yhtenevät. Lisäksi meillä on lupa uskoa että Maanmittauslaitoksen kartta on varsin tarkkaan piirretty – niinpä siirsin karjalan kartoista koulun kulmapisteet Google Mapsiin ja sain näin piirrettyä koulun alueen satelliittikuvaan”.
 

Oletettu kaivon paikka kuvassa punasessa ympyrässä oikealla reunassa.
 

Leikkeen alkuperäinen teksti ja kuva on Martti Saarennon kirjasta kymenlaaksolaisrykmentin mukana talvisodassa.
 

Karttapiirros koulun pihapiiristä kopio karjalankartat.fi palvelusta (palvelun tuottaa maanmittauslaitos) – Myös Jari Jaakkola on hyödyntänyt samaa palvelua omassa kirjassaan.
 

KARTTA Punnusjärvestä


 
4. heinäkuuta 2017
 
Terve Kalle
 
Tosiaan kuten sanoin matka oli erittäin onnistunut ja tärkeimmän koulutukikohdan lisäksi pääsin tutustumaan mm. Äyräpään ja Valkjärven kohteisiin , muistojuhla Muolaan kirkon raunioilla Kirkkojärven rannalla. Ryhmä oli kotiseutumatkaajia ja ottivat minut hyvin joukkoon mukaan- http://www.muolaa.fi/Punnukseen17.pdf
 
Koska mitään kivijalkaa tai vastaavaa ei ole olemassa päädyin suunnistamaan netistä löytyvien Karjalan karttojen mukaan:
http://www.karjalankartat.fi/
 
Otin kalibrointipisteeksi topograafisen kartan Kultalan talon risteyksen ja siirsin karjalankartoista koordinaatit suoraan Google Mapsiin. Google näytti tarkasti saman pisteen eli karttapisteet ovat yhtenevät. Lisäksi meillä on lupa uskoa että Maanmittauslaitoksen kartta on varsin tarkkaan piirretty – niinpä siirsin karjalan kartoista koulun kulmapisteet Google Mapsiin ja sain näin piirrettyä koulun alueen satelliittikuvaan(51m x 38m).
 
Nyt kun käytämme Jaakkolan kirjasta löytyvää koulun pihapiirin karttaa voimme arvioida kaivon sijainnin. Liitteenä on kuvat. Se minua vähän häiritsee että koulu jää rinteeseen – oletusarvo oli että se sijaitsi mäen päällä.
 
Jos löydän arkistosta jonkun tarkemman kartan tai ylimalkaan toisen kartan ja se tuottaa saman tuloksen – voimme olla varmoja.
 
Nyt aletaan miettimään strategiaa… Otan ensimmäisen konsultaation matkan puuhamieheltä Velimatti Haloselta sekä toiselta asioihin hyvin perehtyneeltä Keijo Karhulta (oltiin yhdessä koulunmäellä). Sitten yritän löytää kansallisarkistosta toisen karttan koulun alueelta ja otan myös maanmittauslaitokselta mielipiteen asiasta. Jos kaivon paikka tosiaan osuu selvälle peltomaalle ei kai tuo olisi ihan mahdoton homma kylmästi kaivinkoneella avata pintamaata ja katsoa kolahtaako kauha kaivonrenkaaseen. Modernimpi tapa on käyttää maatutkaa mutta siihen tarvitaan asiantuntija.. Kalle… minusta tuntuu että alkaa polttaa…
 
Mika Albertsson voi antaa meille hyviä neuvoja ja myös Jaakkolaa on syytä kuunnella.
 
Huumorimielessä tuli mieleeni myös kaivonkatsoja…
 
Jarkko Väänänen, Kotka
 

***

 
Kts. http://kannustamo.net/2017/06/05/kahdesti-haudattu/
 
LOMALLA sotaväestä juhannuksena 1938. Harmonikka laukussa.
 

Veljelleni muistokirjoitus

RAMI kuvassa kesällä 1972 Karkkilassa.


 
Veljelleni muistokirjoituksesta loppuosa: ”RAMIN siunaustilaisuudessa ei veisattu lainattua säkeistöä, mutta saman virren kolmas ja neljäs laulettiin. Uskon kuitenkin, että hyvin monet läsnäolleista LUKIVAT myöskin virren alun papin puheen aikana.” Kirjoitin lisäksi: ”Miten suuriksi itsemurhatilastojen pitää paisua ennen kuin käsitetään mihin kansakuntana ollaan menossa?”
Vuosiluku oli 1982
 
YLE:n artikkeli: https://yle.fi/uutiset/3-9778028
 

Muruliinin retki

Joulusatu

(Ajatuspajassa myös jännitettiin jouluaattoa.)

Menninkäistyttö Muruliini oli pahalla päällä. Pikkuveli, joka oli syntynyt kesällä, vei äidin kaiken ajan. Viimeiset yöt oli vain puhuttu, mikä veljelle tulisi nimeksi ja ketä kastajaisiin kutsuttaisiin ja minä yönä tilaisuus järjestettäisiin. Isoveli Mörri paijasi uutta tulokasta silloin harvoin, kun oli kotona ja kehuskeli, että me miehet. Mörri viiletti kaiket yöt kavereidensa kanssa ja harrasti jiujitsua jossain kerhossa, josta Muruliini ei tiennyt, että missä sellainen edes sijaitsi. Mörri halusi käyttää häntä harjoitusvastustajana ja heitti sisarensa, milloin mihinkin nurkkaan otteita harjoitellessaan. Äiti vaati Muruliinia keittiöön tiskaamaan ja lakaisemaan lattiaa, mutta ei ehtinyt opettaa leipomista, jota tyttö olisi halunnut opetella.

Muruliini meni käymään mummin ja vaarin luo, mutta isovanhemmatkin jahkasivat vain pikkuveljestä. Tyttö otti kuluneen jäniksen karvoista tehdyn viittansa, tunki vähän lisää jäkälää saappaisiinsa, nykäisi palan pihkaa purukumiksi suuhunsa ja päätti lähteä etsimään tuota jiujitsu kerhoa, josta Mörri koko ajan puhui. Kotiluolassa kaikui vauvan itku, Muruliini hiipi hiljaa ulos. Päivänvalo oli lähes häipynyt, oli onneksi talvi tulossa ja yöt alkoivat olla tosi pitkiä, joten aikaa tehdä kaikenlaista menninkäisten yöllä eläjien kannalta riitti runsaasti. Muruliini muisti haikeana edellisenä talvena tehtyä reissua ihmisten kirkkoon, jolloin oli yhdessä Mörrin, vaarin ja vanhan tontun kanssa menty ihmettelemään ihmisten joulua. Tänä vuonna puuhattiin vain vauvan hyväksi ja isoveli oli kaikonnut omiin juttuihinsa niin, ettei sisar kelvannut muuhun kuin heiteltäväksi.

Muruliinin paras ystävä Mustikkasuu, oli joutunut matkustamaan koko talveksi Lappiin perheensä kanssa, koska hänen sukulaisillaan oli joku monta kuukautta kestävä projekti luonnonsuojeluun liittyen. Menninkäisperhe oli lentänyt jo keväällä muuttolintujen selässä pois. Kirjeitä oli sitten tullut muuttolintujen mukana alkusyksystä, mutta perhe tulisi takaisin vasta keväällä. Se oli ikävää, sillä Mustikkasuun kanssa aika kului kuin siivillä.

Muruliini otti mukaansa liukurin, jonka Mörri oli tehnyt menninkäisten koulussa käsityönä. Männyn kaarnan pala oli hiottu kiiltäväksi pohjasta ja narun, jolla sitä voi vetää oli Muruliini punonut Mörrille sitkeistä heinistä, joita oli lyhyinä kesäöinä kerännyt. Tyttö kapusi kotiluolan katolle, istuutui liukuriin ja antoi mennä! Tuuli vain suhisi korvissa, oravannahasta tehty myssy oli lentää pois päästä, mutta vauhti tuntui upealta. Suunta vain meni pieleen, tupsahtaessaan lumihankeen lopulta mäenlaskun päätteeksi Muruliini huomasi olevansa ihmisten kylässä.

Hän päätti tutkia ympäristöä, eihän häntä kukaan kotona kaivannut, joten aikaa oli yllinkyllin. Pihkaa suussaan jäystäen, tyttö hiippaili matalan rakennuksen luo, jonka pihalla oli kaikenlaisia outoja esineitä. Ihmislapset tulivat ulos ja alkoivat leikkiä noilla vempeleillä. Hetken tutkailtuaan lasten puuhailua Muruliini ymmärsi, että esineet olivat tarkoitettu leikkimiseen. Lapset keinuivat ja kiipeilivät telineissä ja heittelivät toisilleen isoa palloa.

Menninkäistyttö oli niin pieni, ettei hän olisi kyennyt noita leluja käyttämään. Hetken kuluttua lasten vanhemmat tulivat noutamaan lapsia pois, sillä alkoi olla jo lähes pimeää. Muruliini ajatteli, että tämä paikka oli varmaan koulu tai joku päiväkoti, koska ihmislapset nukkuivat yöllä, niin he olivat päivisin koulussa. Lapset olivat puhuneet joulusta ja lahjoista ja eräs pikku tyttö kertoi pyytävänsä joulupukilta soittorasian vauva pikkuveljelleen, ettei se itkisi niin paljon. Semmoinen voisi olla hyvä minunkin veljelleni pohti Muruliini.

Hän lähti takaisin kotimetsään päin miettien, että mistä sellaisen esineen voisi saada. liukuria perässään vetäen tyttö unohti katsoa mihin suuntaan käveli. Hetken kuluttua, hän huomasi olevansa ihan oudossa ympäristössä, jossa ei ollut aikaisemmin käynyt. Onkohan se kerho jossain täällä, tyttö ajatteli, katsellessaan ympärilleen. Metsässä oli kuitenkin ihan hiljaista, ei kuulunut kuin puitten huminaa. Hän huomasi olevansa nälkäinen ja ilmeisesti eksynyt. Onneksi lunta oli aika vähän ja lumen alta häämötti puolukan varpuja ja mikä parasta puolukoita. Syötyään kymmenkunta marjaa Muruliini tunsi taas olevansa voimissaan. Hän totesi kävelleensä ajatuksissaan melko ison mäen päälle ja tuumaili nyt mihin suuntaan kannattaisi laskea liukurilla, niin että löytyisi tuttua seutua. Hän tähyili joka suuntaan ja totesi lopulta, ettei oikein tiennyt mihin suuntaan pitäisi mennä. Hän päätti laskea rinnettä alas suljettuaan silmänsä ja pyörähdettyään ympäri sattuman varaisesti.

Taas huima kyyti, Muruliini nautti vauhdin hurmasta täysin sydämin. Ja kas, päädyttyään alas hänelle selvisi, että hän vaikka oli kaukana omasta kotiluolasta, oli hyvin lähellä vanhan tontun majapaikkaa. Metsätonttu majaili suuren kuusen katveessa, oksien alla oli puusta tehty mökki, jonka ovea menninkäistyttö nyt varovasti koputti. Tonttu avasi oven ja hämmästyneenä pyysi tytön sisään. Oletko eksynyt, kysyi tonttu. Joo vähäsen, sanoi Muruliini arvokkaasti, mutta kyllä minä nyt jo osaan, kun löysin sinun kotisi, hän kertoi sitten itsevarmana.

Haluaisin kuitenkin neuvotella sinun kanssasi yhdestä lahjasta, tyttö sitten lisäsi. Tonttu näytti varovaiselta, mitähän pikku neiti halusi, hän pohti. Sinähän tiedät miten joulupukkiin saa yhteyden, tyttö kysyi toiveikkaana. Tahtoisin saada meidän vauvalle soittorasian, niin, että hän viihtyisi paremmin, tyttö selitti. Tonttu hymyili, uskon, että joulupukki toimittaa sellaisen mielellään, vauvatkin kyllä pitävät soitosta, hän arveli. Tonttu lupasi toimittaa kirjeen joulupukille toisten tonttujen avulla ja kun lahja saapuisi hän toisi sen Muruliinille.

Nuori neiti arveli, että hän voisi antaa sen pikkuveljelle nimiäislahjaksi, menninkäiset kun eivät vietä joulua. Kotona syntyi aikamoinen hälinä, kun Muruliini iltaisen pahan mielensä unohtaneena vihdoin aamun sarastaessa palasi kotiin. Äiti halasi häntä ja sanoi jo harkinneensa etsintäpartion lähettämistä tytärtä etsimään. Mörri ihmetteli missä hän oli ollut, kun vaari oli kertonut hänen lähteneen hakemaan jiujitsu kerhoa. Muruliinia hymyilytti, hän oli luullut, etteivät isovanhemmat olleet kuunnelleet häntä, kun olivat vain puhuneet vauvasta. Mörri kertoi, että kerhoon oli perustettu aloittelijoiden ryhmä ja että sisko voisi osallistua, jos haluaisi, olisi kivampi harjoitella, jos vastustajakin osaisi jotain otteita. Isä istui Muruliinin vuoteen vieressä ja sanoi, että lukisi tyttärelleen sadun siitä miten mukavaa oli, kun perheessä oli tytär eikä vain poikia. Tyttö kiipesi isän syliin ja painoi päänsä hänen olkaansa vasten. Sitten isä alkoi lukea ja kohta uupunut pikku neiti oli unten mailla.

Marjatta Kannus