SUOMI myrskyn silmässä 2. esittely

Tästä kirjan esittely ja tilaus


sekä tiedoksi tilaajille:

POSTIN pakettien saapumisilmoitus edellyttää tilaajan sähköpostiosoitteen ja mobiilinumeron, tai jos haluaa ilmoituksen paperilla, lisähinta on 1,90 €.

TÄSTÄ tilattuna kirja tekijän omakustannehinnalla.

* KIRJA, 35,00 €
* Pakkaus- ja postimaksu 7,90 €
* Yhteensä 42,90 €

Tilaukset, Kannustamo.net verkkojakelu.
Kalevi Kannus, Turku
kalevi.kannus@promerit.net
WhatsApp +358 400666123
Info. Marjatta Kannus, +358 500666123

Erkki Hautamäki: SUOMI myrskyn silmässä 2. esittely

Tästä kirjan esittely ja tilaus


sekä tiedoksi tilaajille:

POSTIN pakettien saapumisilmoitus edellyttää tilaajan sähköpostiosoitteen ja mobiilinumeron, tai jos haluaa ilmoituksen paperilla, lisähinta on 1,90 €.

TÄSTÄ tilattuna kirja tekijän omakustannehinnalla.

* KIRJA, 35,00 €
* Pakkaus- ja postimaksu 7,90 €
* Yhteensä 42,90 €

Tilaukset, Kannustamo.net verkkojakelu.
Kalevi Kannus, Turku
kalevi.kannus@promerit.net
WhatsApp +358 400666123
Info. Marjatta Kannus, +358 500666123

PUNNUS-PROJEKTI, rahankeräys poliisin luvalla

Otsikon kuva talvi- ja jatkosodan sotavainajien kotiuttamistilaisuudesta Viipurissa 15. lokakuuta 2019,

Video joukkohautana toimineen Muolaan Punnuksen kyläkoulun kaivolta.

Muolaan Punnuksen kansakoulun kaivosta löydettiin 15.12.2018 arviolta kuuden suomalaisen talvisodan sotilaan jäännökset, kaivosta löytyi myös kolme tuntolevyä.

Sotavainajien tunnistamista johtaa Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys ry.
Vallitsevan käytännön mukaan DNA-vertailunäytteet pyydetään vain tuntolevyllisten vainajien omaisilta.

Ulkopuolisen rahoituksen avulla voimme laajentaa tutkimuksia niin että kaikki 6..7 vainajaa on mahdollista tunnistaa.

Pankikitili: PUNNUS-PROJEKTI
FI89 5172 0220 2567 30

TOIVEENA on, että jokainen pääsee omaisten lähelle:

Osuus torjuntavoitosta – Suomi pelastui


TäSTÄ historiadokumentti Lento-osasto Kuhlmey Immolassa tuli joskus TV:stä.


LENTO-OSASTO KUHLMEY (saks. Gefechtsverband Kuhlmey) oli komentajansa everstiluutnantti Kurt Kuhlmeyn mukaan nimetty toisen maailmansodan aikainen Saksan ilmavoimien (Luftwaffen) väliaikainen osasto, joka oli koottu Kuhlmeyn komentaman Schlachtgeschwader 3:n ympärille. Osasto osallistui jatkosodan kesän 1944 puna-armeijan suurhyökkäyksen torjuntataisteluihin.

Itsenäisyyspäivälle 2019

Yläkuva: Terttu Ravi Muolaan Punnuksen kyläkoulun maastossa: viittauksena Talvisodan itsenäisyyspäivälle 1939.

ERIKOISTA Itsenäisyyspäivää 2019, joka omassa elämänkaaressani täyttyy valokuvissa. Talvisodan alkamisesta 80-vuotta. ja isäni Aate Matiaksen kotiuttaminen 15.10.2019. Viipurissa.


Aate Matias 23 v, kun talvisota alkoi.

Itse olin 2 v 3 kk. Siis samat numerot. mutta pilkku välissä.

Karjalan kannakselta Muolaan Punnuksen kyläkoulun kaivosta löytyi 15.12.2018 seitsemän sotavainajaa.

RADIO-OHJELMA TALVISODASTA: Pekka Tiilikainen selostaa helmikuussa 1940 radioidussa ohjelmassa taistelua, joka käytiin Taipaleen alueella venäläisten hyökkäysvaiheen aikana.

Tiilikainen kertoo, että alueella on käyty kiivaita taisteluja sodan alusta asti. Tykkien jyly kuuluu yötä päivää.

Tiilikaisen mukaan vaarallista ei ole vihollisen ampumatarkkuus vaan päinvastoin sen huono sihti.

Tykkitulen jyskeessä Tiilikainen haastattelee rentoja panssarintorjuntamiehiä. Kranaattien räjähdellessä sotilaat kuvailevat toimintaansa ja lähettävät terveisiä kotiin.

Klikkaa artkkelisivulla tekstiriviä: Lataa taisteluselostus Taipaleen lohkolta mp3-tiedostona (yle.fi)

Ville, Sinulla on kertojan sielu

VILLE… OLET ASETTUNUT kertojana kehykseen, joka on monelle ikäluokkasi edustajalle käsittämättömän tuntematon elämänalue: vaikka 2000-luvun sodat riehuvat uutisissa – olohuoneissamme.

Sanon sen tässä ISOISÄN roolissa: Sinulla on kertojan sielu… Olet löytänyt tästäkin aiheesta kuvauksena muistamiseen liittyvät kuvakulmat raastavastikin. Sellaistahan elämä on.

Löydöt joukkohautapaikalta, Muolaan Punnuksen kyläkoulun rauniokuopasta näyttävät julman todistuksen kansallisen itsenäisyytemme kohtalon hetkistä; mielettömän sodan uhrit olivat nuoria miehiä.

Jospa Aate Matias olisi saanut elää yhtä pitkän elämän kuin minä.

Kuvan maastossa käytiin taistelut, joista vertailevaa kuvausta on Talvisota tv-sarjassa, jaksossa 4/5. Tuosta suunnasta puna-armeija murtautui Punnuksen kansakoulun tukikohtaan. Vastaiskut tehtiin kohtalokkain seurauksin.


Sivu Jari Jaakkolan kirjasta IITIN komppania talvisodassa…

Vänr. Yrjölän ryhmä


”TASAPUOLISESTI”

Suomessa asuvan venäläisen sotahistorioitsijan Bair Irincheev’in kirjassa: ”Talvisota venäläisin silmin” silminnäkijäkuvauksiin, sotapäiväkirjoihin sekä taisteluraportteihin ja muihin arkistomateriaaleihin pohjautuva teos siitä, millaisena talvisota koettiin puna-armeijan riveissä – eturintamataisteluista kovimmissa mahdollisissa olosuhteissa; kirjassa selostus
Punnuksen taistelusta. E-kirjana https://kirja.elisa.fi/ekirja/talvisota-venalaisin-silmin

Oulun yliopistossa Marskin kuva piiloon

Mannerheim herättää edelleen tunteita

Yli sata vuotta sitten syntynyt ja 50-luvulla kuollut mies herättää vielä syksyllä 2019 tunteita puolesta ja vastaan. Mannerheim on jälleen ajankohtainen, kun Oulun yliopiston professori Vesa Puuronen pyysi Mannerheim-kuvan poistamista luokanopettajaopiskelijoiden kokoustilan seinältä, ja opiskelijajärjestö suostui.
Puurosen mukaan Mannerheimin kuva ei henkilön ristiriitaisen historian takia sovi opiskelijajärjestön kokoustilan seinälle. Professori viittaa opiskelijoille lähettämässään kirjeessä myös perhehistoriaansa ja Mannerheimin vastuuseen sisällissodan aikaisista kuolemista.
Yle tavoitteli Oulun yliopiston luokanopettajaopiskelijoiden järjestön puheenjohtaja Sara Hagelbergiä kertomaan kuvan käytön taustoista ja sen poistamiseen johtaneista syistä, mutta hän kieltäytyi haastattelusta. Hagelberg on kuitenkin kertonut Oulun ylioppilaslehdelle, että kuva oli sattumanvarainen matkamuisto, ja sen poistaminen ei ollut kynnyskysymys.
Kun Mannerheimia tutkineelta historioitsijalta Teemu Keskisarjalta kysytään tapahtuneesta, hän on epäuskoinen ja huvittunut.
– Kuulostaa aivan internetin höpöjutulta, jota ei ole elävässä elämässä tapahtunut ainakaan vakavalla naamalla.
Keskisarja ei kuitenkaan tuomitse professori Vesa Puurosta tai opiskelijajärjestöä. Tapahtunut ei hänen mukaansa kerro kummastakaan osapuolesta mitään, mutta nykyajastamme sitäkin enemmän.

Olen ollut isän roolissa alisuorittaja

TUNNUSTAN, jotta olen ollut isän roolissa ALISUORITTAJA; minulla on ollut aikuisen miehen malli vain kymmenvuotiaaksi asti, kun kasvatusisäni menehtyi 55-vuotiaana.

Muistan toki hänet hyvin mielenkuvina. ISÄNI osalta minulla on ollut ”mielikuvitusisä”, ihan näille vuosikymmenille asti.

Nykyisin nimitän sitä ”KAARLOKSI”; joka ojentaa minua hyvin usein kun olen hölmöillyt. Kaarlon keksi edesmennyt, hyvä ystäväni, kun hän usein työurallani tuli kyydissäni Helsingistä Turkuun. Jossakin vaiheessa kotimatkalla hän totesi: ”Hei Kalle, voitaisko sinun toisen, paremman persoonasi, Kaarlon kanssa hieman spekuloida”? No, sitten spekuloitiin.

NYT minulla on itsetuntoni ”sivupersoonasta” valokuviakin…
On monia asiayhteyksiä, joista ole miettinyt, jotta mistä esimerkiksi joku luonteenpiirteeni tai käytöstapani ovat peräisin? Oikeasti kyse on kai geeniperimästä. Tietenkään elämän oravanpyörässä niitä kytkentöjä tuskin kukaan pohtii kohdallaan.

Ikääntyminen sallii vapauksia tavanomaisuudesta poikkeavallekin ajattelulle.

Isäni kanssa olemme molemmat suuren perheen ”pahnan pohjimmaiset” ja altistuneet isä vanhempien sisarusten ja minä serkkujeni mahdollisiin ”löylytyksiin”. Toisaalta asema on mahdollistanut nuorimmaisen osan hyödyntämisen? Mene ja tiedä. Kun isoisäni Amselmi kuoli 65 -vuoden isässä, Aate Matias oli kaksitoista vuotias.

Perheet

Anselmi ja Liisa Hautamäen, eli isovanhempieni perhettä.

Sefanias ja Elina Anttilan, eli kasvatusvanhempieni perhe

Isän päivälle 10.11.2019

Sain sähköpostia:

Hei! Sinun Isänpäiväsi on nyt erilainen. Tieto ja tapahtumat sen ovat muuttaneet. Sytytämme kynttilät!
Moni on saanut jo isänsä kentältä kotiin ja kynttilän sytytys on erilaisin ajatuksin.
Siunausta sinulle Kalle isän päivään, olen hengessä mukana. Terttu


Terttu (lotta) edessä vasemmalla.

Taipale, Hiekkakuoppakorsun muistomerkki

Kuvat: Terttu Ravi.
Teksti: https://willimiehenjaljilla.blogspot.com/2019/10/taipale-hiekkakuoppakorsun-muistomerkki.html?showComment=1572619284824#c2299196096989746532 … luvalla.

Tämä muistomerkki on nyt tällä erää blogini viimeinen Lappeenrannan ulkopuolinen kohde. No, jos joku lähettää minulle kuvia jostakin kohteesta, niin tokihan minä yritän sen johonkin kohtaan survaista, mutta vapaat päivät ovat melkoisen vähissä….. Toki aion päivittää blogiani säännöllisen epäsäännöllisesti jatkossakin, joten kaikille uusillekin löytyy sopiva ajankohta. Valitettavasti haluan vain tämän proggiksen loppuvan, koska olen kurkkuani myöten täynnä kirjoittamiseen. Kohteiden valokuvaaminen ja etenkin niiden etsiminen ovat edelleen itselleni mukavia juttuja. Valitettavasti niitä ei vaan meinaa enää löytyä!

Parasta mitä tämä bloggaaminen on elämääni tuonut, on muutama mukava ihminen, joiden kanssa olen vaihtanut ajatuksia sähköpostin välityksellä. Heistä on tullut tavallaan tuttuja ihmisiä itselleni, vaikka en heitä kaikkia ole kaan tavannut kasvotusten. Yksi tällainen henkilö on Terttu Ravi, jonka kanssa olemme kaiketi olleet yhteyksissä viimeisen vuoden ajan. Terttu on toimittanut minulle kuvia ja kertonut kohteiden taustoista, joita olen sitten blogiini päivitellyt. Terttu on aivan mahtava immeinen!

Terttu on Kaakonkulman Lottaperinneyhdistyksen puuhanainen, joka on saanut elämänsä aikana melkoisesti aikaan, vaikka aina kaikki kunnia ei tälle puuhanaiselle olekaan osunut, vaan joskus joku on vähän vetänyt kunniaa ja mainetta välistä. Silti perisuomalaiseen tapaan Tertun tapana ei ole valittaa pienistä, vaan näyttää että paljon saa aikaan jos yrittää. Monillehan riittää pelkästään läsnäolo oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Silti kaikki tietävät, että ilman Terttua asiat eivät olisi edenneet…..

Nyt viimeksi Terttu hankki Taipaleeseen JSP:na toimineeseen hiekkakuoppaan uuden muistomerkin kadonneen tilalle, jonka valmisti haminalainen yhtiö Roseprint. Tämä oli Tertun vastaus tehtävää pyytäneelle veteraanille. Jos kuka, niin Terttu ratkaisi ongelman ja hoiti tehtävän loppuun. Kuka muu olisi ollut valmis tällaiseen? Nyt Terttu saa omin sanoin kertoa, kuinka muistomerkki valmistui…..

”Taipaleenjoen Terenttilän Hiekkakuoppa-korsun tarinaa

Espoolainen talvisodan Taipaleen veteraani Unto Poutala otti minuun yhteyttä ja
pyysi hankkimaan Hiekkakuoppa-korsulle muistomerkin. Korsua käytettiin talvisodanloppupuolella JSP.na,oli ainoa ehyt korsu alueella. Varsinainen JSP sijaitsi Vilakkalassa,mutta kun valoisaan aikaan ei haavoittuneita voinut sinne
kuljettaa,saivat he ensiavun Hiekkakuopalla. Unto haavoittui olkapäähän helmikuun alussa ja istui näin ollen korsulla odottamassa siirtoa eteenpäin.

Hiekkakuoppakorsun ensimmäinen, nyt kadonnut muistomerkki (Kuva Terttu Ravi)

Tietysti vastasin hänelle myöntyvästi ja aloin hankkia muistomerkkiä Kaakonkulman Lottaperinneyhdistyksen nimissä. Sen valmisti naapurini Risto Sivula ja kävin sen pystyttämässä Raimo Hynysen ja Petteri Lakkamäen kanssa.
Paljastustilaisuus oli yhdessä Kirvesmäki-kerhon kanssa ja samana päivänä
paljastimme myös Haavisto-korsun laatan.

Kahden vuoden kuluttua katosi Hiekkakuoppa-korsun muistomerkin yläosa. Kului vuosia ja asia toki mielessäni. Kun Unton kanssa puhelimme,en voinut ilmoittaa katoamisesta hänelle. Tänä vuonna minuun otti yhteyttä Unto Poutalan tytär joka kertoi isänsä päässeen muuttamaan Kaunialan sairaalaan,jonne hän oli jo vuosia halunnut. Tytär isää muuttaessaan löysi yhteystietoni, lähettämiäni kortteja jne ja soitti minulle. Näin nousi taas pinnalle muistomerkkiasia.

Uuden muistomerkin toinen laatta juuri valmistuneena (Kuva Terttu Ravi)


Uusi hiekkakuoppakorsun muistomerkki (Kuva Terttu Ravi)

Suunnittelin uuden ja hankin tarvikkeet. Yhdistyksemme jäsenen Jarkko Väänäsen kanssa lähdimme tarvikkeiden kanssa Terenttilään 16.7.19. Olin pyytänyt pystytysapua paikallisilta ystäviltäni ja taidolla he kaikki tekivätkin. Muistomerkki jäi kesken ja hankin ylälautaan kyltin mikä laitettiin paikalleen järjestämälläni yhdistyksemme matkalla 27.9.19. Kyltissä Hiekkakuoppa sana suomeksi ja venäjäksi. Ohjelmallisella vierailulla Kaunialan sairaalalle 18.9.19 näytin Untolle kyltin ja kerroin uudesta muistomerkistä.

Unto täytti 5.10.19 101 vuotta ja tämä oli hänelle syntymäpäivälahjamme”.

Sotavainaja suojelussa

15-vuotias poika hautasi neuvostosotilaan ja hoiti vuosikymmeniä hautaa Ristijärvellä – kuolleesta miehestä löydetty uutta tietoa
Seuraavaksi etsitään kuolleen neuvostosotilaan sukulaisia, jotta he saisivat tietää, missä isoisän tai isoisoisän luut lepäävät.

Suomalainen Vilho Konttinen on lähes koko elämänsä hoitanut tuntemattoman neuvostolentäjän hautaa Ristijärvellä. Lentäjä putosi Suomen taivaalta talvisodan lopulla, ja tuolloin 15-vuotias Konttinen hautasi tämän.

Suomessa etsintöjä tehnyt pietarilainen toimittaja Andrei Kaškarov selvitti vuosi sitten lentäjän henkilöllisyyden. Kyseessä on vuonna 1918 syntynyt Valentin Ivanovitš Golubev. Nyt on saatu uutta tietoa lentäjän taustasta.

– Onnistuin selvittämään, että hän oli syntynyt 6. helmikuuta Markovon kylässä. Nykyään paikalla on Leningradin alueen Tusinan piirin Krasnyj Bor niminen kylä. Isä työskenteli rautateillä, äiti oli talonpoikaisnainen. Veljiä ja siskoja ei ollut. Vuodesta 1928 perhe asui Leningradissa, koska perheenpää löysi töitä Amiraliteetin telakalta, Kaškarov kertoo.

YLE:n juttuun -> https://yle.fi/uutiset/3-11042832

Antti ja Liisa Kannus Amerikan siirtolaisia

Antti ja Liisa Kannus


 
Antin ja Liisan tyttären tyttären pojalta Robertilta saatujen sähköpostiviestien, kirjeiden ja valokuvien, sekä sukukartan mukaan perillisiä on koko liuta. Antti ja Liisa eivät, sukutiedon mukaan, käyneet synnyinmaassaan elämänsä aikana.

Liisan ja Antin hautamuistomerkki löytyy New Yorkin osavaltiosta. Hallussani on hautakivestä valokuva. Liisa kuoli vuonna 1952 ja Antti kahdeksan vuotta myöhemmin vuonna 1960, 89-vuotiaana.
 
Wanhan Suomen, eli Venäjän vallan aikalaisista siirtolaisista tässä Antti Kannuksen vaiheista Siirtokansan KALENTERI – nimisestä julkaisusta. Tämä teksti on vuodelta 1949, joulukalenterista.
 


 
Antin ja Liisan muorempaa ikäluokkaa: